Voiko ystävälle sanoa, että hänen avioliitollaan ei ole tulevaisuutta, jätä mies?

Siis kysyä että onko tyytyväinen suhteessa? onko ajatellut että pärjäisi yksin? mikä miehessä hänen mielestään hyvää? huonoa? jne..



Itse sinnittelelin liian pitkää huonossa avioliitossa ja kyllä olisi joku voinut jo aiemmin laittaa minut tilannetta miettimään... kuitenkin iso päätös ja voi olla ilman tukea vaikea tehdä!!



Erosta nyt minulla aikaa reilu vuosi ja elämä hymyilee :)

Mulle on muutama ihminen aikanaan sanonut, että jätä se, se ei ikinä ole arvoisesi. Näiden ajatusten taustalla on se kun minä olen ollut aika kunnianhimoisesti koulutukseen ja ammattiin suuntautunut ja mies taas on sellainen raksaduunari vaan. Yhdistelmässä on omat ongelmansa, mutta on siinä hyvätkin puolensa ja joka tapauksessa minä itse tunnen ne parhaiten. Ikinä en anna näille ihmisille anteeksi sitä, että kuvittelevat oikeudekseen arvioida minun avioliittoani ja minun perhettäni.

Ei ulkopuolinen sitä voi tietää. Parisuhde on aika monimutkainen juttu. Sä voit kyllä jutella asiasta ja kertoa oman mielipiteesi, mutta mieolestäni kannattaisi tehdä se aika hienotunteisesto ja ennenkaikkea mieluummin kuunnella kuin julistaa omia totuuksiaan.

mutta hyöty on kyllä ollut ihan nolla, melkein on vaan sanomisillaan aiheuttanut kitkaa itsensä ja ystävänsä välille.

Minulla siis näitä "ystäviä", jotka tietää meidän suhteen tilan paremmin kuin me itse riittää. Olen sitten ottanut etäisyyttä ko ihmisiin, kun ei heidän ajattelemattomat komenttinsa juuri jaksa kiinnostaa.



Aiheesta voi toki puhua ystävän kanssa, mutta missään tapauksessa ei pidä mennä sanomaan mitään jättämiseen liittyvää (ellei taustalta sitten löydy väkivaltaa tms. todella pätevää syytä) mikäli tahtoo säilyttää ystävänsä.

Ikinä en anna näille ihmisille anteeksi sitä, että kuvittelevat oikeudekseen arvioida minun avioliittoani ja minun perhettäni.

kaivertamaan se, etä kun erosin erittäin vaikeasta suhteesta, niin pari, kolm läheisintä tuli sanomaan, että "joo, niin my kyllä kateltiinkin, että kauankohan jaksat tuollaista kohtelut".

Olin vähän loukkaantunut siitä, että muka oltiin ystäviä, eikä sitten olleet saaneet suuta auki, että oltais juteltu, kun asia selvästi oli minulle tosi vaikea. Eli olivat vaan pinnallisesti kyselleet mitä kuuluu, vaikka näkyi ihan selvästi päälle päin, että ei hyvää kuulu.

en ehkä olis loukkaantunut ystävillesi. luultavasti he ei ole mitään sanoneet kun ovat pelänneet, että kääntäisit selkäsi heille..

että mun ystävät ihan reilusti sanoisivat / kyselisivät asiasta.

Paljonhan siinä ratkasee se miten sitten itse kuulijana asian haluaa kuulla / hyväksyä.

Joskus ulkopuolinen "herätys" voi laittaa ihan tosissaan miettimään asioita ja joltain toiselta kantilta mitä ei ehkä ole itse huomannutkaan.