Kuskattiinko teitä lapsena harrastuksiin samalla lailla kuin
nykyään kuskataan jo alle kouluikäisiä harrastuksesta toiseen arkena ja viikonloppuna? Harvassa perheessä tunnetaan enää "koti-iltoja", aina on joku perheenjäsen menossa tai tulossa.
Mitenköhän meidän lapsemme tulevat aikuisina elämään, onko elämä aina yhtä aikataulutettua kuin nykyään tuntuu olevan?
Kommentit (21)
Me kakarat riehuttiin omissa porukoissa naapuristossa! :D
Omille lapsille ajattelin jotain harrastusta kunhan kasvaa (nyt alle 5- vuotiaita), mutta rajansa silläkin. Tutuissa on joitten mukelot harrastaa alle 5- vuotiaana kolmeakin harrastusta viikottain.
Mutta kuskaamisesta jos ajattelee vaikka koulumatkoja niin itse kävelin aikanaa ala-asteella monien kilometrien matkan yksin kun taas taitaa olla eräillä aika harvinaista nykysin moinen?
Ja sitten ihmetellään kun lapsi ei osaa kuperkeikkoja tai armeija on liian kova paikka kunnon puolesta.
kuskattiin kyllä, siihen yhteen harrastukseen kerran viikossa.
Kouluiässä minulla oli joka arkipäivä joku harrastus ja parina päivänä kaksikin. Myöhään illalla olevaan kuskattiin välillä esim. talvella kun pyörällä ei päässyt ja oli pimeää.
Pärjäsin hyvin myös koulussa. Vanhempani eivät pakottaneet minua mihinkään harrastukseen vaan halusin nimenomaan itse mennä niihin kaikkiin. Harrastuksista kaksi oli vielä lukiossa, ja toisen niistä jätin kai abivuonna.
Minä olen harrastanut 4v saakka taitoluistelua ja sitä harrastusta riitti 22v asti ja nyt jatkuu valmentamisena.
Mies taas on harrastanut ja pelaa edelleenkin jääkiekkoa ja häntä on kuskattu pitkin ja poikin.
Nyt tyttömme harrastaa 2 kertaa viikossa joukkuevoimistelua ja on 9v.
Olemme molemmat pärjänneet miehen kanssa koulussa ihan hyvin ja tyttömme vielä paremmin.
Niin kauan ja paljon saa tyttömme nyt harrastaa ja voimistella kun ITSE sitä haluaa ja ei vaikuta kouluun mitenkään.
Vaikka meillä on harratuksia on meillä myös rauhallisia koti-iltoja ja viikonloppuja.
Eikä kellään ollutkaan juuri mitään ohjattua harrastusta. Jotain hiihtoa ja suunnistusta harrastimme sitten ala-asteiässä myöhemmin mutta ei sekään ollut niin säännöllistä. Paljon olimme kotosalla.
Olen kyllä yrittänyt hillitä omien lasteni menemistä ainakin vielä kun ovat pieniä. Vasta nyt poika 7v on aloittanut ekan harrastuksen. Muuten olemme paljon kotosalla kaikki yhdessä. Itsekään, eikä mies, en harrasta tällä hetkellä mitään. En vain raaski lähteä jatkuvasti kotoa jotain tekemään kun tuntuu että pitää mieluummin olla nyt lasten kanssa kun ovat pieniä!
Tiedän perheen jossa harrastamiset ovat jo karanneet käsistä. Perheessä 4 lasta ja kaikilla koko ajan päällä 3-4 harrastusta. Lisäksi asuvat sivummalla joten vanhemmat kuskaavat koko ajan jotain lasta jonnekin!
Itse menin julkisilla tai kävellen soittotunneille, partioon ja balettiin. Tosin yhtäkään harrastusta minulla ei ollut ennen kouluikää, toisin kuin monilla nykylapsilla. Ekaluokkalaisesta asti piti itsensä kouluun ja koulusta poiskin järjestää, joten eivät ne harrastuksiin kulkemisetkaan kuskaamista edellyttäneet. Yksi ero lieneekin siinä, että nykylapset aloittavat harrastamisen nuorempina kuin ennen, ja tarjontaakin on enemmän. Minun muistini mukaan alle kouluikäisille oli tarjolla lähinnä satubalettia tai muuta sen tyyppistä.
Itse en päästäisi niin pieniä yksin seikkailemaan bussilla ympäri isoa kaupunkia, mutta silloin ei ollut niin tarkkaa.
Harrastuksia oli monena iltana, mutta edelleenkään en tykkää, että koko ajan on "ohjelmoitua" ohjelmaa. Ja samanlainen näyttää tuo tytärkin olevan (vaikka on aina kuljetettu harrastuksiin).
eikä muutenkaan oltu kovin kiinnostuneita mun harrastuksista:(. Bussilla, pyörällä, kavereiden kyydeillä pääsin, eikä siinä tietty mitään pahaa ole. Lahjoja olisi riittänyt vaikka mihin, mutta parikin hyvää juttua tyssäsi vanhempien tuen ja kiinnostuksen puutteeseen.
Harrastuksiin olisi ollut 16 kilometriä matkaa ja juuri siihen aikaan kun vanhemmat olivat navettatöissä. Busseja ei kulkenut silloin eikä niitä siellä kulje nytkään. Toivoton tapaus.
Aikatauluja ei sinänsä ollut, koska kävin tallilla aina kun koulusta oli lyhyempi päivä.
Koti-iltojakin toki riitti.
Samalla tavalla olen toiminut omien lapsieni kanssa.
Harrastuksia on ja niihin kuskataan, mutta harrastaminen
ei silti ole elämän ainoa sisältö.
Mihinkään ei kannustettu tai ollut varaa. Kaikki yritykset tyrmättiin, kun olisi pitänyt varusteita ostaa. "Kohta se innostus loppuu kumminkin."
Neljä lasta ja äiti oli taksikuskina joka ilta. Asuttiin siis maalla.
Mä kannatan harrastamista, mutta ollaan valittu asuinpaikka niin, että harrastukset lähellä ja vähänkin isommat pääsee niihin omatoimisesti.
harrastuksiin kuljettaminen vai se, että harrastuksia on? Vastauksiakin on joka lähtöön.
Minä harrastin balettia (2 kertaa viikko), soitin huilua (kerran viikossa soittotunnit, toki sitten harjoittelua joka päivä). Lisäksi kävin tennistunneilla kerran viikossa (sunnuntaiaamuisin).
Sisaruksistani toinen ratsasti + soitti huilua hänkin + ne tennistunnit. Toinen harrasti ensin jalkapalloa, sitten judoa ja kävi hänkin soittotunneilla.
Soittotunnit kerran viikossa + esim. baletti päälle oli aikalailla "normi"juttu minun lapsuudessani 70-80-luvulla Helsingissä.
kuskata harrastuksiin. Kansakoululla oli srk:n tyttökerho, mitä kävin. Pyhäkoulussa myös. Uimakoulu oli yhtenä kesänä. Mutta mielestäni paljon parempaa sain kotikyläni lapsista ja yhteisistä riemuista hiihtoretkillä,mäenlaskussa, uimassa. Luonto oli hurjan tärkeä elementti.
Jos tarvitsi kuskia, sitä piti kerjätä ja anella tai vähintäänkin äidin tai isän ilmeestä näki, että sohvalla makoilu olisi kivempaa. Omasta mielestään ovat siis kuskailleet. Minulle olisi riittänyt se, että olisivat edes joskus olleet kiinnostuneita minusta. Että olisivat vaikka jättäneet kuskaamatta ja olleet joskus kanssani, kyselleet ajatuksistani. Tai olisivat kuskailleet ja tehneet sen mielellään.
Ruoan ja vaatteet sai, nekin nippa nappa.
Minä haluan lapsilleni paremman elämän.
Harrastin sellon soittamista. Se vei kylläkin vain yhden päivän viikosta. Asuimme maalla, ja matkat oli pitkät, niin vanhemmat olivat järjestäneet minulle maanantaiksi ensin sellotunnin, sitten teoriaa ja lopuksi orkesteria, samalle illalle. Oli aika rankkaa ja tuli pitkä päivä. Olen myös miettinyt, ettei minulla mitään eväitä ollut mukana.. itse laittaisin mukaan kyllä eväät lapselle tuommoiseen iltaan.
Niin ja käytiin siskojen ja velien kanssa pianovarteilla yhdessä, koko sakki kerralla. En muista mikä viikonpäivä se olisi ollut.
Olen joskus miettinyt, että jos kaikki meidän seitsemästä lapsesta olisivat halunneet harrastaa jotain niinkuin minä sellon soittoa, en tiedä miten vanhempani olisivat sen pystyneet järjestämään.
Meitä on kolme sisarusta, jotka kaikki harrastettiin aktiivisesti. Musiikkiopistoa, kuvataidekoulua, jalkapalloa, balettia jne.
Itse olen syntynyt -72 ja minulla oli ala-asteikäisenä kaksi harrastusta viikossa. Vähän isompana pelkästään musiikkiopistossa meni parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Omalta kohdaltani en voi sanoa, että nykyään harrastettaisiin enemmän kuin aikaisemmin.
siskoni kanssa oltiin musiikkiopistossa, molemmat kolme kertaa viikossa.