Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ilkeily tällä palstalla.
16.12.2008 |
Olen huomannut, että kysytään tällä palstalla sitten mitä tahansa ruoanlaitto-ohjeista ihmissuhdekysymyksiin, saa vastaukseksi usein jonkinlaista ilkeilyä. Kysymykset saattavat usein olla aivan asiallisia, mutta niihin saatetaan silti vastata pilkkaamalla, lyttäämällä ja ilkeillen. Miksi?
Kuinka moni tunnustaa syyllistyneensä kyseiseen käytökseen? Ja mikä on ollut siihen syy? Eikö olisikin huojentavaa, jos täällä voisi joskus tosissaan jakaa huoliaan ja saada tukea muilta?
Kommentit (8)
ihan asiallisesti, vaikkapa jostain lapsen sairaudesta tai muusta. Itsekin olen hyviä neuvoja saanut, kiitos niistä.
Erikseen sitten ovat hyvin provosoivaan tyyliin kirjoitetut ketjut, joihin sitten minäkin vastaan joskus provosoivemmin. Eli jos lähdetään haukkumaan vaikka anoppia ihan hullusta asiasta, tai heitetään joku tosi äärimmäinen mielipide, niin minusta 'palstan henkeen' kuuluu, että saa antaa vähän niinkuin samalla mitalla takaisin.
Mutta jos joku on selvästi apua vailla, ja tukea, vastaan kyllä aina niin hyvin ja ystävällisesti kuin vain osaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vain yrittää ohittaa ne ilkeilijät, eikä ottaa sitä niin henkilökohtaisesti!
Itse olen kyllä vuosien saatossa saanut TOSI PALJON HYVIÄKIN VASTAUKSIA JA APUA KAIKENLAISEEN! Että kiitos niistä!
(esim. enään tai viellä), että dorka ansaitsee saada näpäytyksen.
kuin murteellista ilmaisua käyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en voi tajuta sitä, että kun haluaa keskustella tai kysyä neuvoa johonkin niin kaiken maailman hörhöt tulee laukomaan ihan ihme asioita. Pitäisi oikeasti saada joku palsta mihin niillä hörhöillä ei ole asiaa. Mutta saapa noita ihmeitä toivoa!
En kylläkään asiallisille ihmisille tai asiallisiin kysymyksiin. Mutta kyllä vastaan aika helpostikin kettuillen, jos ihminen on tyhmä (siis rasisti tms.) tai jos aloitus on kirjoitettu tarpeettoman asenteelliseen sävyyn. Esim. Miksi kaikki kotiäidit on tyhmiä luusereita? (Ja sitten teeskennellään, ettei itsellä ole asennevammaa...)
Joskus kettuilusta saa kiksejä, jos toisella onkin yllättäen paukkuja vastata kettuiluun samalla verbaaliakrobatian tasolla. Joskus kettuilu kehittää keskustelua. Useimmiten se tietysti vaan johtaa riitelyyn, mikä käy nopeasti tylsäksi.
Mutta en mäkään aina kettuile, joskus vaan. Yleensä keskustelen ihan normaalisti ja muita arvostavaan sävyyn ja täältä oikeasti myös saa hyviä vinkkejä asiaan kuin asiaan. Mutta kettuilusta on tullut vuosien mittaan jo tämän palstan tunnusomainen piirre, josta uudet kirjoittajat aina närkästyvät, ennen kuin tottuvat. ;) Viittaan mm. legendaariseen 2,2 neliön talo -ketjuun, ja siihen ketjuun, jossa piti runomuodossa kertoa miehelle, että sillä on pieni kikkeli. :DDD
Alue: Aihe vapaa
Minusta syynä on äitimyytti. Täydellinen äiti kun tietää kaiken ja osaa kaiken.
Mutta on se ihanaa, että aina löytyy helmia joukosta. Kohdista valokeilasi näihin helmiin ja unohda ne muut.