Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä, että olen totaalisen uupunut. Miten saan sen hänen järkeen?
09.01.2009 |
Olen todella väsynyt ja uupunut ja epäilen, että olen masentunut. En tahdo saada itseäni aamuisin sängystä ylös. Iltaisin ei tahdo uni tulla ja lopulta itken itseni uneen. Mitään en saa tehtyä ja olen ärtyisä ja pinna kireällä koko ajan. Huudan miehelle ja lapsille päivittäin. Mies kuulema ymmärtää, että olen väsynyt, mutta ei osoita ymmärtämystään mitenkään, hän pitää vähän väliä hermotaukoja, kun nalkutan hänelle, hän ei kuulema jaksa ja voi auttaa ja tehdä mitään, ei hoitaa edes omia velvollisuuksiaan enne kuin MINÄ olen paremmalla päällä ja hiljaa ja en pyydä mitään. Nyt olen tiistaista asti pinnistellyt ja hirveästi ei ole mitään tapahtunut. Koko huusholli ja arjen pytöritys makaa mun harteilla. Mies ei suostu puhumaan asiasta, Korkeintaan kerrallaan "kaksi minuuttia tai vain yhden asia." Meillä on kriisi päällä ja ymmärrän, että mieskin on väsynyt. Mutta minusta on väärin, että vain hän saa/katsoo oikeudekseen levätä ja olla rauhassa vähän väliä. Minä saan sitten kun lapset nukkuu. Koen, ettei mulla ole lupa olla väsynyt, tai on. kunhan en osoita sitä mitenkään. En jaksa enää. Olen hakemassa kyllä apua ammattiauutajalta, mutta pelkään, että sinne on kovat jonot, toisakseen "pelkään" läääkkeitä, jos niile joudun. Ja kun tiedän, että tilanne helpottuis, että saisin minäkin olla joskus rauhassa muulloin öisin, saisin omaa aikaa ja mies puhuis. Mutta mies ei sitä tajua.
Kommentit (3)
Itse elin samanlaisessa tilanteessa lapsen syntymän jälkeen. Olin totaalisen rikki ja ahdistunut. Mies ei ymmärtänyt kuinka voin olla väsynyt, hän oli sentään päivät töissä - ja ansaitsi siis illat ja viikonloput vapaata.
Minä menin lopulta lääkärille ja kun sain masennuslääkkeet ja "oman itseni" takaisin, huomasin että suhteella ei olisi tulevaisuutta. Ei mies siitä muuttuisi. Joten erosimme. Helpotus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elin samanlaisessa tilanteessa lapsen syntymän jälkeen. Olin totaalisen rikki ja ahdistunut. Mies ei ymmärtänyt kuinka voin olla väsynyt, hän oli sentään päivät töissä - ja ansaitsi siis illat ja viikonloput vapaata.
Minä menin lopulta lääkärille ja kun sain masennuslääkkeet ja "oman itseni" takaisin, huomasin että suhteella ei olisi tulevaisuutta. Ei mies siitä muuttuisi. Joten erosimme. Helpotus!
Mieti mikä se kiva voisi olla? Mitä olet aina halunut tehdä? Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
Tarvitset kyllä vähän omaa aikaakin.
Jos haet ammatti apua niin tuskin sinua millekään lääkkeille pakotetaan. Saat varmaan ihan itse valita haluatko niitä kokeilla vai et.
Miehesi ei oikeasti kait voi täysin ymmärtää koskaan miltä sinusta tuntuu.
Miehesi ei voi sinun oloasi parantaa. Sinun täytyy hakea se onnesi itsestäsi.
Mieti joskus, että onko se siivoaminen niin tärkeää. Jos sinulla on pieniä lapsia niin ajattelel, että ei se nyt haittaa vaikka en niin hyvin tätä kotia hoitaisikaan. Kyllä se elämä menee eteenpäin vaikka kaikki ei olisikaan niin tiptop.