Sopeutuuko italialainen mies suomeen ja olemaan suomalaisen naisen kanssa?

Italiassa asuneena täytyy sanoa että osa heikäläisistä varmasti

soputuisi, osa ei sitten taas millään.

Ihmettelen kyllä miksi joku italialainen haluaa ylipäätään asua täällä?

Italiassa saa parempaa ruokaa, ihmiset ovat mukavampia ja ilmsto aivan ihana.

kun olisi hyvä syy viihtyä.

sitten bernhardilainen. Ovat tosin aika kovia syömään.

kuin suomalaiset? Jotenkin kyrpii kyllä tämä Pohjolan tympeä ja kateellinen kansa.

Eivät ole kovin vaativia, ja kylmänkestävyys varsinkin työväenluokan yksilöillä ylivertainen. Muutenkin niin paljon kovempia ja karaistuneempia kohteliaan ulkokuorensa alla kuin kotoperäiset mieslajikkeemme. Italialaiset ovat suomalaiseen kulttuuriympäristöön liian sosiaalisia, ja brittejä pehmeämpinä lyyhistyvät usein mykkyytemme edessä, tosin vasta useiden vaikeiden talvien jälkeen.

ovat niin rumia, lihavia ja huonostipukeutuvia näivettyy tämä italialaisurhojen tärkein taito. Se edesauttaa masentumista ja koti-ikävää.

ovat oikeasti mukavampia kuin suomalaiset. Samaa voi sanoa myös useimmista muista kansoista - ne ovat yleensä mukavampia kuin suomalaiset! Eli taas on syytä ylpeilyyn, olemme ehkä maailman epämiellyttävin kansa. JIIHAA.

Mulla on italialainen mies, ja hyvin on sopeutunut suomalaiseen vaimoon, kuten minakin italialaiseen mieheen. Asumme mukavasti puolessa valissa kotimaitamme: kompromissiratkaisu! ;-))



Voisi sopeutua suomeen, ehka paremminkin kuin mina nain 14 vuoden ulkomailla olon jalkeen... pimeys vois olla hankalaa, ja tietty olisi hyva jos olisi jo toisella hyva kaververkosto riittavan avoimia ihmisia, joten sosiaaline puoli ei jaisi niin heikoksi.



Ei kai minkaan maalaiset ole sen mukavampia kuin toiset, eika tassa siita nyt ole kysymys! Mutta tavat voi olla erilaiset: Italiassa mieheni kaverit juttelivat aina mun kanssa tosi paljon ja olin vahan liikaakin huomion keskipisteena jo ekoista tapaamiskerroista lahtien. Erilaisuus tuppaa kiehtomaan italialaisia, ja usein tuntee etta suomalaisia se sen sijaan jotenkin pelottaa: ihmiset ovat arkoja puhumaan englantia, tai muuten vain lahestymaan outja tai erilaisia ihmisia. Tama vois olla vaikeeta hyvaksya.



Joo, kyllahan se pitaa aina valilla ottaa syliin, mutta sen kylla kestaa kun se tietty lopun aikaa on ihan 100% gigolo.... (joo, joo...)

I

Ihmettelen kyllä miksi joku italialainen haluaa ylipäätään asua täällä?

Italiassa saa parempaa ruokaa, ihmiset ovat mukavampia ja ilmsto aivan ihana.

Parempaa ruokaa: pestopastaa ja pastaa pestolla ja väliin vähän rasvaista parmankinkkua? Italialaiset tekee yhdenlaista ruokaa hyvin, mutta eihän kukaan yhtä sorttia jaksaa... Mitä minä olen tavannut italialaisia niin niissä on pitkän päälle ihan sama prosentti mukavia ja ei-mukavia kuin suomalaisissakin. Ja se ilmasto, sehän on IHAN HIRVEÄ verrattuna meikäläiseen. Kesät siellä paahtuu ja paistuu ja mummot kuolee sydäreihin jos ei pääse pois kaupungeista, sahara leviää Rooman korkeudelle. Talvella taas saa palella niin ulkona kuin sisälläkin, kaikki on märkää, vuodevaatteet homehtuu ja kunnon lämpimiä vaatteitakaan ei saa mistään. Ei sillä, että sieltä suomalainen voisi vaatteita ostaa muutenkaan, meikäläinen normaalikokoinen/hoikka nainen kun on siellä kokoa "mammutti"...

Mieluusti mä asun SUomessa, on vaan välillä pakko asua myös Italiassa. Mun suosikkiasuinpaikka on tällä hetkellä Skotlanti. Mutta en sieltäkään miestä haluaisi...

kokeiltuaan täällä asumista vuoden. Italialainen mies ei sopeutunut tänne, kaipasi ruokaa ja italialaista kulttuuria, johon ystävien kanssa seurustelu kuuluu olennaisemmin kuin Suomeen.



Italiassa taas vaimon on vaikea sopeutua siihen, että lapsille ei ole samanlaisia leikkipuistoja kaupungeissa kuin täällä ja monet asiat toimivat vanhanaikaisesti. Mutta Italiassa aikovat kuitenkin pysyä. Suo siellä vetelä täällä.

vaatii ulkomaalaiselta kahta vaihtoehtoista asiaa: valmista sosiaalista verkostoa (koska sitä on Suomessa vaivalloista kehittää) tai sitten huippuhuumoria (let's face it, täällä ei ole helppo olla ulkomaalainen), Oman melko laajan kokemukseni perusteella sanoisin, että ne ulkomaalaiset jotka asuvat Suomessa vielä kymmenen vuoden jälkeenkin ovat kaikki huumori-ihmisiä. Ja brittiläinen huumori tuntuu auttavan sopeutumisessa kaikkein parhaiten. Toki tunnen pari italialaistakin, jotka saavat sairasta huvia sosiaalisesti jälkeenjääneiden suomalaisten hillitystä kiusaamisesta.

ja ihan kivasti ovat sopeutuneet :)

vaikka nykyään monet ovat kai aika maallistuneita. Onhan siellä paljon muslimeja ja muidenkin uskontojen edustajia, mutta ehkä ap olisi maininnut jos näin olisi?

Italialainen nimi

ainakin kerran viikossa saa tulla syliisi ja kutsua sinua mammaksi...

Italiassa asuneena täytyy sanoa että osa heikäläisistä varmasti

soputuisi, osa ei sitten taas millään.



Ihmettelen kyllä miksi joku italialainen haluaa ylipäätään asua täällä?

Italiassa saa parempaa ruokaa, ihmiset ovat mukavampia ja ilmsto aivan ihana.

ja mielellään koulutustaan vastaavaa sellaista. Jos ei löydy, turhautuvat ja masentuvat ja alkavat kaipailla kotiin. Töiden kautta löytyy myös sitten ystäväpiiriä ja muutenkin pääsee integroitumaan yhteiskuntaan paremmin.

tuntemistani italialaismiehistä osa muuttaisi varmaan ihan mielellään rakkauden perässä Pohjolaan, mutta osa taas toivoisi vaimon muuttavan Italiaan... Sopeutumistahan monikulttuuriset suhteet vaatii puolin ja toisin, eli et voi olettaa, että mies olisi se ainoa, joka sopeutuu, vaan myös sinun on sopeuduttava olemaan italialaisen miehen kanssa.

Sopeutumistahan monikulttuuriset suhteet vaatii puolin ja toisin, eli et voi olettaa, että mies olisi se ainoa, joka sopeutuu, vaan myös sinun on sopeuduttava olemaan italialaisen miehen kanssa.

Näin juuri. Minun mieheni on espanjalainen, ja hiukan ulkopuolisia olemme joka paikassa, sekä siellä että täällä. Meille on tavallaan muodostunut vahva oman perheen kulttuuri, joka on jotakin espanjalaisen ja suomalaisen kulttuurin välimaastosta.

Ja joku sanoi, että kuka tahansa sopeutuu, kun löytää työtä. No ei se ihan niin ole; todella monille pimeys ja juuri tällainen sateisen harmaa sää käy pidemmän päälle melko vaikeaksi sietää. Oma mieheni on sopeutunut säästä huolimatta hyvin, mutta sen sijaan itse pohdin syksy syksyltä enemmän, että voisimmeko sittenkin asua Espanjassa... Ja monet monikulttuuriset tuttavamme ovat myöhemmin muuttaneet pois Suomesta, kun sopeutumisessa on tullut takapakkia.