Miksi toinen lapsi on tuntunut alusta saakka omalta...
ja toinen vieraammalta? Toisen kanssa olen aina tuntenut läheisyyttä, ymmärtänyt tarpeita ja toisen kanssa kaikki on ollut hakemista, vaikka molempia yhtä paljon rakastan. Yhtä tärkeitä ja rakkaita kumpainenkin. Lapset jo isompia, mutta alle kouluikäsiä. Muita jotka tuntevat/tunteneet samoin?
Kommentit (5)
Esikoinen ei herättänyt niin vahvaa tunnetta syntyessään kuin kuopus, vaikka esikoista oli odotettu hartaasti. Sama jatkuu tänä päivänä, jotenkin tuo kuopus vaan tuntuu enemmän omalta, esikoista on vaikea ymmärtää erittäin erikoisen luonteensakin vuoksi. Totta kai silti rakastan kumpaakin ihan yhtä paljon, mutta sitä tunnetta on vaikea selittää. Moni muu useamman lapsen äiti on sanonut ihan samaa.
onneksi olen huomannut itse asian ja osaan kiinnittää siihen huomiota. Luulen että vanhemman kanssa se hoitaminen on ollut uutta ja pelottavaa. Kaikki on ollut uuttaa joten se kiintymysvaihe on jäänyt pienemmälle kuin toisen lapsen kohdalla.
Miehen perhe ja suku suorastaa palvoo tätä kotona äidin "väärinymmärtämää" lasta...
toinen vauva ei mitään tunteita. itkeskelin tunteettomuutta täälläkin.
no nyt on tunteita paljon pelissä, kun aikaa mennyt yli puolivuotta
Lasten luonteet aika erilaiset, ja toisen luonne muistuttaa omaani paljon enemmän kuin toisen. Eli tietenkin sitä itsensä kaltaista on helpompi ymmärtää. Meillä onneksi mummo taas ymmärtää paremmin tätä kotona väärinymmärrettyä.