Lue keskustelun säännöt.
Auttaako näihin liitoskipuihin mikään??? APUA!!
28.12.2008 |
Viikkoja kasassa vasta 26 ja liitoskivut ovat sitä luokkaa etten pysty enää kohta liikkumaan.
Eikö tähän tosiaan ole mitään muuta apua kuin panadol? 1g panadolia menee 3kpl/vrk. Jos kivuista huolimatta käyn esim. kaupassa on loppu ilta yhtä tuskaa. Tänään kävin koirien kanssa ulkoilemassa, menin autolla, ja päästin koirat irti, kävelin n. 200m, ja koko iltana en ole pystynyt kuin juuri ja juuri könkkäämään vessaan. Pelkästään ylös nouseminen koskee niin kovaa että vedet tulee silmiin.
Kivut alkoi jossain viikolla 16 ja nyt pahentuneet vaan koko ajan.
Tukivyö on käytössä, ja auttaa vähän lantion sivuilla ja alaselässä tuntuviin kipuihin, mutta häpyliitoksen kipuihin ei auta yhtään. Jokaisella askeleella tuntuu kuin joku iskisi puukon häpyluuhun...
Aiemmissa raskauksissa liitoskipuja on ollut LOPPUraskaudessa, alkaen jostain viikolta 32-35. Nyt kolmas raskaus.
Onko tämä oikeasti vain kestettävä? Ja paheneeko väistämättä synnytykseen asti? Miten ihmeessä selviän lasten hoidosta ja peruselämästä jos tämä vielä pahenee?
Kommentit (16)
Olen itse kärsinyt vuosia ajoittain tosi kovista liitoskivuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä kanssasisar. kolmessa raskaudessani olen kärsinyt kovista liitoskivuista, en ole mm. päässyt itse sängystä ylös. ainoa mikä on auttanut, on ollut vyöhyketerapia, niin hullulta kuin se kuulostaakin. en itsekään uskoisi, jos ei siitä olisi ollut niin paljon apua. mikään muu ei tosiaan ainakaan minulla ole auttanut. itselläni liitoskipu alkoi todella aikaisin, kävin sairaalassa tutkimuksissakin sen takia.
tsemppiä, kyllä se kipu kannattaa kestää (vaikka pirun kovaa onkin) kun lopputulos on mikä on!
Miten olette pystyneet hoitamaan isommat lapset?
Tuskin mieskään voi sairaslomalle jäädä kipeän vaimon takia...
Meillä mies siis on vielä rekkahommissa, eli työvuorot on pitkiä. Nuorin tyttö 1½ vuotias ja vanhempi 4, eli nostelua ja liikkumista väkisin tiedossa.
Mistä vyöhyketerapiaa voi kysellä, kuinka nopeasti auttoi ja paljonko maksaa?
ap
Kokeilkaa ihmeessä!
Kaksi tuttua äitiä on saanut akupunktiosta paljon apua - yhdeltä katosi kauheat kivut kokonaan, toisella ne lievenivät kovasti (sitä ennen oli vuoteenomana).
Molemmat olivat muuten hoitoon mennessään hyvin epäileväisiä, eivät siis mitään huuhaa-pilipali-homeopatiafanaatikkoja. ;-)
esikoinenkin vielä tosi pieni. Tuli sitten vielä kolmaskin tehtyä ja liitoskivut silloinkin vaivasivat (liikuin sen minkä pystyin ja istuin/makasin aina kun mahdollista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisen 10 viikon aikana en juuri enää päässyt postilaatikkoa pidemmälle ja sekin kesti kauan. Meillä piha viettää hieman loivasti ylöspäin ja lopussa en edes pystynyt tätä "mäkeä" nousemaan. Isommat lapset käytti törkeästi hyväkseen tilaani ja karkailivat kotoa. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada heitä kiinni.
En ole ennen tajunnutkaan että raskaus voi ottaa noin koville :( Hävettää myöntää, että usein ajattelin niiden ähisevien ja puhisevien mammojen vaan feikkaavan. Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eka raskaudessa yövuorosta tullessa piti pysähtyä muka lukemaan tekstaria puhelimesta kun tuntui että kuolee siihen paikkaan jos ottaa askeleen. Hetken seisoskelun jälkeen taas pääsi vähän liikkeelle. Sillon alkoi liitoskivut n. vk 20 ja pitivät sitten tauon jatkuakseen taas lopussa.
Kakkos raskaudessa liitoskivut tuli vaan loppupuolella, mutta valitettavasti ovat nyt jääneet vaivaamaan jos joutuu pidempään istumaan kuten esim. automatkoilla...
Elämä on
kun yksi lapseton kollegani (tosin saanut keskenmenon ja nähtävästi synnyttänyt kuolleen sikiön) kuittaili minulle, miten "piti sitten jäädä sairauslomalle heti kun vähän alkoi sattumaan".
En ole ennen tajunnutkaan että raskaus voi ottaa noin koville :( Hävettää myöntää, että usein ajattelin niiden ähisevien ja puhisevien mammojen vaan feikkaavan. Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun neljättä odottaessani liikut oli aika loppu ja lonkkia särki yökaudet etten pystynyt nukkumaan.
ei sitä kyllä uskos miten kankea voi nuorikin ihminen olla=)
Mulla oli jonkin verran liitoskipuja jotka muutamana kertana äityivät kanssa ihan mahdottomiksi kun tein vähänkään suurempia ponnistuksia. Neuvolassa vaivoista puhuessani tarjosivat heti kotiapua. En kuitenkaan kokenut olevani noita muutamia kertoja lukuun ottamatta niin kipeä että sitä olisin tarvinnut. Kysy omasta neuvolasta tällaista mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka mies talutti mut paikalle, sitoi kengännauhat ja auttoi kaikessa liikkumisessa. Panadol ei auttanut mihinkään.
Mulla oli jonkin verran liitoskipuja jotka muutamana kertana äityivät kanssa ihan mahdottomiksi kun tein vähänkään suurempia ponnistuksia. Neuvolassa vaivoista puhuessani tarjosivat heti kotiapua. En kuitenkaan kokenut olevani noita muutamia kertoja lukuun ottamatta niin kipeä että sitä olisin tarvinnut. Kysy omasta neuvolasta tällaista mahdollisuutta.
liitoskivut alkoivat olemaan kovia rv 26 ja silloin jouduin jäämään slomalle..loppuaika oli suoraan sanottuna perseestä..olo oli kuin 80-vuotiaalla lonkkkaleikatulla.. mutta nyt synnytyksestä 2kk ja pääsee jo lenkillekin..kyllä se elämä vielä koittaa..tsemppiä sulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo. Panadolia menee siis jo 3x vuorokaudessa 1g. Eli 6 normaalia 500mg tabua. Auttaa sen verran että jotenkin pystyy elämään...
Liikuntaa neuvolatäti minullekkin tarjosi avuksi, se vaan kun ei onnistu. Yritys on ollut kyllä kova. Normaalisti olen tottunut lenkkeilemään joka päivä, koiriakin kun on 5 ja ne olen lenkittänyt 2 erässä. Ei vaan pysty enää.
Tänään käytin lasta lääkärissä ja kävin apteekissa ja sekin oli ihan työn ja tuskan takana. Nyt koskee taas niin että hyvä että vessaan pääsee.
ap
että vielä helpottaa. Itselläni tässä toisessa raskaudessa jossain puolivälin paikkeilla lähti kirjaimellisesti jalat alta kivun takia. Könysin pari viikkoa kotona ottaen tukea pitkin seiniä ja välillä en tosiaan päässyt edes ylös - helppoa, kun esikoinen on 1,5 v. Nyt viikkoja on 35 ja muutamaan viikkoon kipuja on ollut enää öisin ja vain vähän. Tunnen itseni suorastaan ketteräksi vaikka maha onkin jo iso.
Jaksamista ja toivottavasti sielläkin helpottaa edes vähän!
Ei auta mikään, paitsi synnytys, mutta sekin viiveellä. Mä en pystynyt ekassa raskaudessa kävelemään enää vessaa pitemmälle. Silloinkin piti käsillä siirtää jalkoja.