hoidon aloitus AHDISTAA:(
Hei!
Olenko ainoa äiti tässä ristiriidassa:
Tyttö (8,5kk) on aloittamassa hoidon (onneksi vasta!) marraskuussa ja äitiä ahdistaa ajatus vieraalle hoitoon viemisestä:(
Syitä:
-- Täysimetin 6 kk ja vieläkin kiinteiden syönti on kiikun kaakun, olemme edelleen perussoseissa eikä ole puhettakaan että ehtisimme vuoden ikään mennessä siirtyä " normaaliin" ruokaan. Ahdistaa, että miten tytön syönti ja syöttäminen hoituu muiden lapsien seassa...
-- Hoitopaikasta ei ole vielä tietoakaan, perhepäivähoitoon kuitenkin. Joka tapauksessa paikka ja täti tulevat olemaan ihan vieraita.
-- Tämä rintalapsi on nimensä mukainen myös unien suhteen, nukahtaa vain rinnalle. Tissille nukahtaminen on minusta ihana, läheinen ja turvallinen tapa nukahtaa enkä tahtoisi siitä itsekään luopua mutta kohta päiväunien suhteen on alettava opettelemaan itsekseen nukahtamista. Tuntuu siis inhottavalta alkaa opettamaan tyttö muuhun nukahtamiseen vain sen takia, että hänen on hoidon aloittaakseen osattava nukahtaa ilman äitiä.
-- Työpäivän jälkeen yhteistä aikaa oman lapsen kanssa jää vain pari tuntia. Ole siinä sitten täysin läsnä:(
Kuten huomaa, ällöttää ajatus. Töihin paluu on ok, työ on mielekästä mutta RISTIRIITA on kova. Tiedän, aikaa on ja on ihan turha murehtia tätä jo nyt mutta minkäs teet. Olen harkinnut osittaista hoitovapaata pienenä helpotuksena mutta kun ahdistaa niin ahdistaa.
Kohtalontovereita...?
Kommentit (3)
Moikka!
Marraskuuhun on onneksi vielä aika paljon aikaa, joten tilanne ehtii vielä hyvin muuttua! Kannattaa varmaan vähitelleen vähentää imetystä ja totuttaa vauvaa myös pullosta/mukista juontiin jne.
Itse palasin töihin, kun maalisvauvamme oli 10 kk. Mies jäi vuorostaan kotiin ja tämä operaatio sujui ongelmitta. Imetin vielä töissä käydessänikin 2 kuukautta siten, että aluksi aamu + töiden jälkeen + ilta. Muuten poitsu joi tuttipullosta. Vähitellen jätin syöttökertoja väliin ja lopetin imetyksen kokonaan, kun lapsi oli vuoden ikäinen. Nyt meidän poitsu on 1v5kk ja aloittaa parin viikon päästä päiväkodissa. Meillä ajoitus tuntuu osuvan täysin kohdalleen, sillä pojalla on menossa jonkin sortin " itsenäistymisvaihe" . Hän siis on yhtäkkiä alkanut menemään omatoimisesti omaan sänkyynsä nukkumaan sekä päivä- että yöunille (aiemmin nukahti tuttipullon avulla isän tai äidin viereen). Poika haluaa myös syödä ja juoda itse ja on erittäin kiinnostunut muista lapsista jne. Me ainakin uskomme niin, että hoitoon meneminen tulee sujumaan suht ongelmitta.
Sinun tilanteessasi katsoisin tilannetta hetken aikaa ja jos hankalalta näyttää, niin jäisin vielä muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle tarpeen niin vaatiessa (tai mies jäisi). En tosin muista miten aikaisin työpaikalle joutuu hoitovapaasta ilmoitamaan. Meilläkin hoitoonmeno on vielä tosiaan edessä, joten vielä ei tiedä miten lähtee sujumaan. Itselläni on kyllä aika luottavainen mieli asian suhteen.
Toivottavasti ahdistus hellittää ja hoitoonmeno sujuu hyvin!!
Mutta jos tunne on voimakas, sitä kannattaa kuunnella. Minä lykkäsin töihin menoa 1,5 vuodella saman tunteen takia. En ole katunut.
Vauva on vielä niin pieni ja se, että sinua ahdistaa on minusta merkki siitä, että kotiin jääminen joksikin aikaa olisi teille molemmille paras ratkaisu.
Jos taas kyse on ammatillisesta kunnianhimosta, muistutan, ettei puoli vuotta tai vuosi lisää poissa töistä koskaan korvaa aikaa oman lapsen kanssa. En ole koskaan kuullut kenenkään katuvan, että oli liian kauan kotona. Se sijaan moni katuu, ettei ollut läsnä lapselleen ja nähnyt tämän kehitystä silloin kun se on kiivaimmillaan.