Meidän Perheen nettijatkot: Mitä päiväkodin kuuluu opettaa lapselle?

riittää että leikin ohella opitaan sosiaalisia taitoja ja lapsihan oppii luontaisesti saduista ym. paljon erilaisia asioita.



Eskari on erikseen, päiväkodissa ei tarvitse opettaa kengännauhoja ym.

En toivo päiväkodilta muuta kuin, että lapseni viettää päivänsä turvallisessa, iloisessa ympäristössä, jossa kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti. Eikä huumorikaan ole pahasta! Mielestäni päiväkodin tärkein tehtävä on opettaa lapsia olemaan ihmisiä ihmisten joukossa.



On tärkeää, että opeilla ja hoitajilla on hyvä henki ja he kohtelevat arvostavasti ja lämpimästi niin lapsia kuin toisiaankin.



Kengännauhojen soliminen on on opeteltu kotona, samoin kuin lukeminen ja kirjoittaminen.



Eskarilaisen äiti

perushoivaa ja lapsen perustarpeista huolehtimista. Ruokaa, leikkiä ja lepoa sopivassa suhteessa ja turvallisessa ympäristössä.



Tapakasvatus ja perustaidot esimerkiksi ruokailun, pukemisen ja liikunnan suhteen kuuluu kodille. Ei haittaa jos niitä päiväkodissa harjoitellaan ja tuetaan, mutta vastuu niistä ei ole päivähoidon puolella.



Ainoa päiväkodin opetettavaksi kuuluva asia on mielestäni kyseisessä ryhmässä toimiminen ja päiväkodin säännöt.



Opetussuunnitelmat ovat sitten esikoulun ja koulun asia.

Isommalle 5-vuotiaalle sitten leikin, sosiaalisen kanssakäymisen ja ryhmässätoimimisen lisäksi toivon kyllä sitten jo muidenkin taitojen harjoittelua. Askarteluun liittyviä taitoja, tiettyjä musiikin perustaitoja esim. rytmisiä laulu- ja loruleikkejä, äänteillä ja kirjaimilla leikkimistä jne. Kengännauhojen solmimisen opetamme kyllä helpommin kotona, mutta en pidä yhtään pahakseni, kun päiväkodissa isommille lapsille opetetaan päivärutiineihin liittyen ja leikkien avulla hieman kellon tuntemista tai leikitetään lapsia kirjainten ja äänteiden tunnistamisessa. Samoin matematiikan pohjataitoja harjoittelevat ja hyvä niin. Lapsi viettää arkipäiviensä hereilläoloajasta ison osan hoidossa, ei se voi olla mikään oppimisesta tyhjennetty vakuumi.

on lasten varasto, jonne lapset sysätään pois tieltä siksi aikaa, kun vanhemmilla on "tärkeämpää" tekemistä.



Päivökodissa olisi mahdollisuus oppia vaikka mitä, kuten sujuvaa äidinkielen taitoa - tai kielikylpypäiväkodissa jonkin muun kielen alkeita. Tai harjaannuttaa perusmotoriikkaa, yms. Todellisuudessa päiväkotien resurssit ovat niin pienet ja henkilökuntaa niin vähän, että lapset, jotka ovat vain päiväkodin opettamien taitojen varassa, eivät kehity kunnolla.



Pieni lapsi saa eniten virikkeitä kotona, kun hänellä on lähellä äiti, isä tai muu hoitaja, jolla on lapselle aikaa.



Ja miksi muuten jo päiväkoti-ikäisen pitäisi niin kamalasti oppia muuta, kuin mitä hänen luonnolliseen kehitystasoonsa ja ikäkauteensa kuuluu? Kummallista tehokkuusajattelua, lapset eivät saisi olla lapsia vaan jo alle kouluikäisenä pitäisi oppia kaikkea ihmeellistä.

Lapseni on päiväkodissa, koska tarvitsee hoitopaikan. Toivon päiväkodilta turvallisuutta ja tietenkin sitä, että lastani kohdellaan asiallisesti, perustarpeet hoidetaan jne. En usko, että lapseni varsinaisesti tarvitsee päiväkodin tarjoamia virikkeitä, mutta tuskin niistä on haittaakaan.

Kasvatus, sosiaaliset taidot, itsestään huolehtimisen taidot jne ovat viime kädessä meidän vanhempien vastuulla.

riittää että lapsilla on mukavaa kehittävää puuhaa ihan leikkien merkeissä jolloin touhujen lomassa opitaan toimimaan muiden kanssa tasavertaisesti. Mielestäni päivähoidolla ei ole kasvatusvastuuta muuta kuin sosiaalisessa mielessä. Kaikki lapset kun ei osaa käyttäytyä ryhmässä niin heitä pitäisi ohjata. Tällaistakin on että joku lyö ja pahoinpitelee, miten sellaiseen lapseen tulisi suhtautua? Jos esim. oma lapsi ei uskalla mennä enää hoitoon pahoinpitelyn vuoksi? Hoitajat ei voi koko ajan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Hei!



Ei pienten lasten tarvitse opiskella mitään hoitopaikassa, riittää että heillä on turvallista, saavat ruokaa ja seuraa, voivat keskittyä lasten työhön eli leikkiin ja he tuntevat olonsa "kotoisaksi" - vaikka eihän hoitopaikka kotia korvaa.



kyllä lapset ehtivät mukaan tähän tehokkuusajatteluun ja -maailmaan ihan varmasti vielä, annetaan lasten olla lapsia.

on vanhempien vastuulla luoda varsinkin pienelle lapselle virikkeitä päiväkodin ulkopuolelta. Pienten lasten päiväkotipäivään riittää lapselle ihan tarpeeksi ohjelmaa; ruokailut, leikkihetket, päivälevot ja ulkoilut. Siinä samassa opetellaan niitä tärkeitä taitoja; toisten huomioiminen, hyvät tavat yms.

Esikoulu alkaa jo lapsen synnyttyä, ei yhdessä vuodessa voida opetella kaikkia tarvittavia taitoja, joita kouluelämään siirryttäessä pitäisi jo olla.

Kasvatuskumppanuus on muotisana, vanhemmilla on kuitenkin se päävastuu lapsensa kasvatuksesta, enemmän koen päiväkodin tukena tässä.



Nimimerkki jonkin sortin ammattilainen

Ja matkimalla. Toivoisin siis että hoitajat eivät yrittäisi väkisin "opettaa" lapselle jotain ja että ryhmän lapset pidettäisiin ystävällisessä kurissa.

ja kokonaisvaltaista lapsen sosiaalisten, emotionaalisten ja "akateemisten" taitojen harjaannuttamista. Ei ole olemassa mitään rajaa, missä kodin velvoitteet päättyvät ja päiväkodin alkavat, tai toisin päin. Kasvatusvastuussa olevien ihmisten tulee tukea lasta yksilöllisesti hänen kasvussaan, saivat he siitä palkkaa tai eivät.

Kehitysvammaisen ja autistisen lapsemme hoito päiväkodin erityisryhmässä katsotaan täysin kuntouttavaksi. Päiväkodissa on käytössä sellaisia menetelmiä, jotka vaativat ammattilaisten alulle panemista ja jotka sitten vasta jalkautuvat vähitellen meille kotiin. Myös kaikki terapiat on sisälletetty tarhapäivän sisälle.



Joten toisin esiin, että meidän tapauksessamme päivähoidon merkitys on paljon suurempi kuin vain muutamien tuntien hoidon antamista. Muutenkin teemme paljon tiiviimmin yhteistyötä päiväkodin henkilökunnan kanssa lapsemme kasvatusta ajatellen, kuin terveiden sisarusten kanssa on koskaan tehty. Olen sanomattakin erittäin onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä työstä mitä he meidän lapsemme eteen tekevät.

Kotona ei opita samanlaisia ryhmätaitoja kuin päiväkodissa. Päiväkodissa voi oikein hyvin opettaa odottamista, toisten huomioimista, vuoron vaihtoa, kohteliaita tapoja, ruokatapoja, sopeutumista yhteisiin sääntöihin. Odotan päiväkodilta myös lapseni kannustamista, hänen hyvien ominaisuuksiensa huomaamista ja tunnustamista, ja ojentamista jos lapsi satuttaa tai loukkaa toista tai muuten käyttäytyy tahallaan huonosti. Odotan, että kun olen töissä, päiväkodin henkilökunta ottaa siksi aikaa kasvatusvastuun. Päiväkoti ei voi olla vain leikkipaikka, koska pelkkä leikki ei tue lasta kasvussa, vaikka se on toki tärkeimpiä asioita lapsuudessa. Aloituksessa mainitut asiat eivät ole olennaisia, vaan päiväkodin työntekijöiden aito sitoutuminen ryhmän lasten kasvattamiseen.

Päiväkodissa opitaan automaattisesti ryhmässä olemista, toisten huomioon ottamista ja oman vuoron odottelua.

Lisäksi odotan että päivän mittaan harjotellaan käyttäytymissääntöjä ja hyviä käytöstapoja. Opitaan huolehtimaan tavaroista ja korjaamaan jälkensä. Kotonakin opetetut vessassakäynnit, käsien pesut, vaatteiden viikkaukset ym harjoiteltaisiin myös päiväkodissa. Toivon myös että päiväkodissa harjoitellaan hienomotorisia taitoja askartelun merkeissä, uusien laulujen oppimista ym ym.

Lopullinen kasatusvastuu on omilla vanhemmilla ja vaikka päivähoidossa lapsella pitäisi olla turvallinen ja kiireetön arki, niin pelkkä leikki, niin tärkeää kun se onkin ja oleminen ei tyydyttäisi meitä asiakkaina.