Onko todella niin, etti perheemme todennäköisesti saa adoptoida?

Kriteerinä voi olla joissan kohteissa esim. vähintään 5 vuotta avioliittoa.

Kotimaasta ette lasta saa ja vaikka saisittekin adoptioluvan, monet kohdemaat eivät mt-ongelmia hyväksy.



Sitäpaitsi kaksi lastannekin rajaavat maita pois.

Emme tosin olisi vielä adoptoimassa, ehkä viiden vuoden kuluttua.

se, että teillä on jo kaksi lasta ettekä tunnu haluavan kolmatta ns. itsekkäistä syistä. Adoptiolasta ei saa sillä perusteella, että haluaa pelastaa hänet huonoista oloista.

Kohdemaat eivät yleensä suhtaudu suopeasti minkäänlaisiin sairauksiin (oli niistä sitten parannuttu tai ei). Mutta uskoisin kyllä, että jos saat psykiatrilta hyvän lausunnon, adoptio onnistuu.



t: tänä vuonna adoptoinut ja vuonna 2001 lievän masennuksen sairastanut (parannuin ilman lääkehoitoa)

ehkä te tosiaan saisittekin adoptiolapsen noin viiden vuoden päästä. Mutta tosiaan sitten kannattaa aloittaa heti.

Unelmamme olisi tarjota rakastava koti lapselle, jonka tulevaisuus ei muuten olisi ruusuinen. Emme kavahda ihmisten katseita, emme kysymyksiä. Emme haluaisi painaa villaisella sitä faktaa, että lapsi on alkuperältään toisesta kulttuurista. Olemme kiinnostuneita oppimaan uutta.

Nimittäin tällä syyllä ei anneta adoptiolupaa vaan syyn pitää olla itsekäs. Haluatte lapsen sen vuoksi että haluatte lapsen - ette vaan halua auttaa lasta.

Kiina, Thaimaa ja Venäjä suhtautuvat erityisen nuivasti mt-ongelmiin, Filippiineillä vaaditaan kristillinen vakaumus ja sielläkin lukee, että pitää olla fyysisesti ja psyykkisesti täysin terve.



Intia ei hyväksy ei-lapsettomia ja Etiopiassa taitaa olla lapsilukurajoite - tästä en ole kyllä varma.



Eli kovin montaa maata ei teille kyllä löydy.



Lisäksi se että teillä on jo kaksi lasta ja sinulla tuo tausta, voi tökkiä jo neuvonnassa, koska voi olla, että katsovat, ettei teillä ole rahkeita ko. hommaan.

Ja karu totuus on, että hänelle on tarjolla koteja, joissa on ei-mt-ongelmaiset vanhemmat, eikä ennestään lapsia.



Lapsia on paljon vähemmän kuin adoptiovanhemmiksi haluavia eli mailla on todella varaa valita.

Emme kuvittele pelastavemme maailmaa adoptiolla. Ymmärrämme, että köyhän maan tilanne ei paljoakaan helpotu adoption ohella. Siksi lahjoitamme kuukausittain rahaa hyväntekeväisyyteen. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa mielestämme!



T:Ap

että meillä oli kolme biologista lasta kun haimme adoptiota. Kävimme muutamalla kurssilla mutta lähinnä joudumme kokoajan jonon häntäpäähän, koska meillä on mahdollisuus saada biologisia lapsia.



Meidän elämä on käyty todella tarkkaan läpi, ihan lapsuudesta alkaen. Lisäksi olen joutunut viemään lääkrintodistuksen siitä, että lääkäri suositteli pitämään oman biolapsen välissä vähintään 5 vuotta väliä, koska sairastin pahasti viimeisemmän rasakuden aikana. Tilannetta olisi helpottanut se, jos lääkäri olisi kirjoittanut lausuntoon etten voi saada /tai en saa terv. syistä enää hankkia biologisia lapsia.

Meille puhutiin neuvonnassa kokoajan että 3 biologista lasta ja sen jälkeen olisi mahdollisuus adobtioon,. mutta ei se mennytkään niin.



Olemme kyllä edelleenkin jonossa, mutta näyttää huonolta se että saisimme adoptoitua meille pikkuisen.

Miksi heille ei anneta kotia, jos joku sellaisen haluaa tarjota? Tuskin voi kovin paljoa pahemmiksi olosuhteet monellakaan mennä.

Kymmenen vuotta sitten olin masentunut, voiko se määrittää terveydentilaani edelleen? Pankista sain ainakin täydet turvat lainaan, eli mitään punaista vilkkuvaloa ei ainakaan henkilötietojeni kohdalla pamahda ruutuun ;)

Kiitos paljon näistä tiedoista!

T: Ap, joka ihmettelee miten jo lapsia omaavilla voisi olla huonommat rahkeet lapsen adoptointiin.

Kiina, Thaimaa ja Venäjä suhtautuvat erityisen nuivasti mt-ongelmiin, Filippiineillä vaaditaan kristillinen vakaumus ja sielläkin lukee, että pitää olla fyysisesti ja psyykkisesti täysin terve.

Intia ei hyväksy ei-lapsettomia ja Etiopiassa taitaa olla lapsilukurajoite - tästä en ole kyllä varma.

Eli kovin montaa maata ei teille kyllä löydy.

Lisäksi se että teillä on jo kaksi lasta ja sinulla tuo tausta, voi tökkiä jo neuvonnassa, koska voi olla, että katsovat, ettei teillä ole rahkeita ko. hommaan.

Filippiineistä en osaa sanoa tarkasti, mutta Aasian maat ja Venäjä suhtautuvat nihkeimmin mt-ongelmiin. Ja kyllä se neuvonnassakin setvitään tarkasti. Masennus on sairaus, joka uusii herkästi ja sinullahan masennus ei ole johtunut esimerkiksi surusta/lapsettomuudesta, vaan kasvuprosessista, mikä on huono juttu. Adoptio on valtavan rankka prosessi, joten on syytäkin epäillä jaksaako sitä, jos on ennenkin reagoinut muutoksiin noin.



Ja lapset ovat yksinkertaisesti miinusta siksi, että vanhempien huomiota on jakamassa useampi. Se että on biolapsia ei ole sama asia, että on valmis adoptiovanhempi.



Talo ja lapsi eivät ole samantasoisia hankintoja...

Adoptiovapaita lapsia on paljon vähemmän kuin adoptiovanhemmiksi haluavia.



Adoptiolasta voi joutua odottamaan 5 - 7 vuotta ja tuonkin odotuksen jälkeen voi jäädä ilman lasta kokonaan.

Tosiasia on se, että sairastan endometrioosia, joten lapsia en luultavasti maailmaan kanna 5-10 vuoden kuluttua.



Onko siis niin, että aikuistumisen kriisissä masennuslääkkeitä lyhyen ajan käyttänyt on tuomittu loppuelämäkseen mielenterveysongelmaiselksi? Olen ihmeissäni. Todella harmillista, jos tällainen teko estäisi adoptoinnin myöhemmin. Kun sairaus ei ole uusiutunut tms. Mutta ymmärrän toki, että näissä asioissa on oltava tarkka.



T: Ap

Mietin vain sitä, että eikö ihmisen ole helpompaa kestää odotus ja mahdollinen pettymys, jos hänellä on jo omia lapsia entuudestaan? Lapsettomalle adoptio on ns viimeinen mahdollisuus ja jos se ei onnistu, monen maailma romahtaa.



T: Ap

Ei sitä saada selville, ellet itse mokaa

lapsen etteka yrittaa kolmatta biologista lasta ?

meilla on yksi biologinen lapsi ja toisinaan mietin etta voisimme adoptoida toisen - mutta sitten ajattelen etta meilla kuitenkin olisi mahdollisuus saada omakin lapsi joten miksi veisimme paikan jonossa pareilta joille tama ei olisi mahdollisuus!

Jotenkin sitä ei vain usko, että adoptoitavia lapia on niin vähän, että kaikille ei riitä. Maailmassa on tosiaan sen 50-200 miljoonaa orpoa lasta, tuntuu lohduttomalta, kun ei voi auttaa.



Pitäisi varmaan perustaa oma orpokoti :)



T: Ap