Tuttu aihe: Kannattaako laittaa lapsi aiemmin kouluun?

Minä en laittaisi, koska pidän leikkiä lapsuuden kehittävimpänä toimintana. Aikaa sille on koulussa hyvin vähän. Lisäksi koulupäivät ovat lyhyitä ja iltapäiväkerhot usein meluisia=paljon eka-tokaluokkalaisia.



On mukavaa olla luokassa nokkela ja hyvä oppilas. Ekalla eriytetään hyvin äidinkielen ja matikan juttuja nykyään. Siis minä uskon levon, leikin ja turvallisen arjen perustaan lapsuudessa. Päiväkodissa lapset ovat aikuisen valvonnassa kokoajan, liian aikaista itsenäistymistä ja itsestä huolehtimista en haluaisi pienelle. Koulussa lapset joutuvat pärjäämään omillaan esim välitunneilla!

Miten tyttö

- sietää tylsyyttä

- jaksaa istua hiljaa paikallaan tekemättä mitään (kokeile vaikka kirkkoa)

- tottelee kun käsketään

- suostuu tekemään sellaistakin mistä ei pidä

- osaa pitää suunsa kiinni ja vastata vain jos kysytään

- osaa vastata sitten kun kysytään

- sietää tönimistä, nimittelyä, porukasta jättämistä ahdistumatta liikaa.



Jos tyttö nämä osaa, niin pistä toki kouluun, akateemisilla taidoilla siellä ei ole oikeasti juuri merkitystä.

eli lisää mukavia huolettomia lapsuusvuosia ja kouluun sitten ajallaan. Parempi saada koulussa onnistumisen kokemuksia, kun on helppoa kuin jatkuvasti taiteilla oman osaamisensa äärirajoilla, kun on pienempi kuin muut.



Aloittakaa lapsellenne vaikka jokin kiva harrastus, jos kaipaa lisää virikkeitä.



On aivan totta, että vuotta aiemmin koulunsa aloittavat jäävät helposti "jalkoihin" koulussa. Niin paljon pitää sitten todellisuudessa osata itse. Aikuisen tukea ei ole tarjolla valitettavasti lähestkään niin paljon kuin päiväkodissaa tai eskarissa.



terv. ope

Olen syntynyt tammikuussa. Halusin itse palavasti kouluun edellisenä vuonna syntyneiden kanssa samaan aikaan. Sitä varten piti käydä koulukypsyystestissä ja muutenkin perusteluja tivattiin kovasti. Sain silti luvan.



Pärjäsin kuitenkin hienosti alakoulun ajan. Yläkoulussa olin se, jolla alkoi viimeisenä kuukautiset, joka viimeisenä kiinnostui pojista jne. Joskus se oli tympeääkin. Mutta muutama kuukausi tuskin oli se ratkaiseva ero vaan kehityskaari muuten.



Yksilölliset erot ovat joka tapauksessa niin suuria, ettei joku kuukausi sinne tänne vaikuta mihinkään.



Mutta kyllä minua otti päähän, kun en päässyt luokkakavereiden kanssa samalle rippileirille. Ja kun luokkakaverit lukiossa ajoivat autoa ja kävivät baareissa, itsellä siihen tuntui olevan niiiiiiin pitkä aika vielä... Vaikkei tuo näin jälkikäteen sittenkään nyt niin iso juttu ollut. Eikä näillä nykynuorilla ole enää lukiossa luokkakavereita...

...hienoa tietysti, jos myös sosiaaliset taidot sujuvat, entä valmiudet muihin koulussa vaadittaviin käytännön asioihin (koulumatkat, omista tavaroista huolehtiminen jne)?



Jotenkin olen vain hirveän varovainen tuohon koulun aikaistamiseen, vaikka lapsi olisi miten huippulahjakas. Lapsuus on niin lyhyt, että miksi sitä pitäisi vielä vuodella lyhentää? Tavallaan näillä nopeasti kehittyneillä lapsuus on muutenkin vähän muita lyhyempi, kun kiinnostuksenkohteet ovat kypsempiä. Mutta tämä on vain minun mieleipiteeni.

Aikuisesta saattaa kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta en usko että lapsi hyötyisi siitä mitään.

Parempi vain, että ehtii kypsyä rauhassa koulumaailmaan.

Lapselle on ikävää olla aina se luokan nuorin. Mutta jos menee ikäistensä kanssa kouluun ja osaa eka-tokaluokilla ns. koulutaitoja enemmän kuin muut, voi panostaa muihin asioihin. Sitä paitsi kouluissa tosiaan eriytetään nykyisin alkuluokilla hyvin lapsia taitojen mukaan, joten tuskin kärsii siitä, että "osaa jo kaiken". Ja erot tasottuvat parin ensimmäisen vuoden jälkeen.

Se ero ei tasoitu ikinä, jos lapsesi on vuotta luokkatovereita nuorempi!

Mikä hoppu on sen lapsuuden lyhentämiseen?



Nuorten kanssa työskentelevänä veikkaan, että tupakka ja alkoholi tulisivat kuvioihin aiemmin ja muukin 'nuorisokulttuuriin' kuuluva. Niihinkin ehtii myöhemmin tutustumaan.



Itselläkin on tammikuussa syntynyt lapsi, tosin poika. Hirmuisen kiinnostunut kirjoittamisesta ja laskemisesta, vaikka eskariin menee vasta ensi vuonna. Sosiaalisissa taidoissa on harjaantumista, mutta onneksi on vielä se ensi vuosi aikaa harjoitella koulua varten. :) Kovasti vaan pitää toivoa, että koulussa sitten sattuu sellainen opettaja joka osaa ja pystyy ottamaan huomioon joissain aineissa etevämmät. Ja varmasti aion olla tiiviissä yhteistyössä jos ongelmia ilmenee.

vaikka poikamme on alkuvuodesta syntynyt ja nyt vajaa 6-vuotiaana lukee, laskee (aika monimutkaisiakin yhteen-, vähennys- ja jakolaskuja), jolla on ilmiömäinen muisti ja uuden oppimiskyky. Mutta muuten poika on kuin kuka tahansa vajaa 6-vuotias. Meidän mielestämme (tätä sanoi myös psykologi, jonka kanssa olemme aiheesta jutelleet) pelkät tiedolliset asiat eivät säätele koulukypsyyttä. Lisäksi miksi haluaisimme poikamme vuotta vanhempien joukkoon, jossa hän olisi AINA muita nuorempi (saattaa aiheuttaa jopa kiusaamista). Lisäksi koulunkäynnin aloitus tuo mukaan uusia haasteita esim. iltapäivien suhteen, kun lapsella pitäsi olla jotain järkevää tekemistä koulupäivien jälkeen ennen kuin me vanhemmat olemme kotona. On pitkät lomat, jolloin pitäisi keksiä lapselle tekemistä (kun me vanhemmat emme kuitenkaan voi olla koko kesää lomailemassa).

Koulumaailma on aivan eri kuin päiväkoti. Vaikka lapsenne on mielestänne fiksu, se ei koulun sujumiseen paljon vaikuta. Siellä tarvitaan käytännön taitoja ja rohkeutta.



Sitäpaitsi, lähes kaikki ekalle menevät osaavat lukea!

Itse 'jouduin' kouluun vuotta aiemmin, koska opettaja oli sitä mieltä... Olin peruskoulun loppuun aina luoka paras tai parin parhaimman joukossa, lukiossakin vielä kärkipäässä. Mutta inhotti ola aina se luokan pienin, nuorin jne... Tosiaan kaverit meni edellisenä vuonna rippikouluun, minä vaan en päässyt. Kaveripiiri muodostuu aika pitkale luokkakavereista on inhottavaa jäädä ulkopuolelle vaikka muutoin kaveruussuhteet toimikin. Mutta ei kukaan halunnut omaa ripariaan siirtää vuodella, niin hyviä kavereita ei ollut.



Poikani on syntynyt tammikuussa ja aika monet kysyi, että kai laitetaan kouluun aiemmin kun on niin alussa syntynyt. On matikassa lahjakas ja oppi lukemaankin ennen koulua. Oman kokemuksen pohjalta ei tullut mieleenikään. Nyt poika on tokaluokkalainen, ja aina muistaa sanoa, että on tosi makeeta, koska hän on kohta luokan ainoa 9-vuotias (vaikka sitä iloa riittääkin vain vajaa 2 viikkoa). Hänelle on tärkeätä olla jossakin muussa kuin matikassa ja äidinkielessä se luokan paras, vaikka vain vanhin. Eikä ole tylsistynyt kouluun vieläkään, kyllä siellä haasteita riittää vaikka matikassa ei ole tullut vieläkään mitään sellaista jota ei olisi osannut jo eskarissa.

laittamista esikouluun ensi vuonna eli täyttää nyt tammikuussa 5. On hyvin lahjakas ja taitava ja edellä suurinta osaa ensi vuonna esikouluun meneviä. On nyt ollut tuolla päiväkodissa ns. isojen puolella ja osaa jo kirjoittaa tuttuja sanoja samoin tavailee ja laskeskelee. Mutta me ei edes mietitty sitä vaan hylättiin ajatus heti alkuunsa. Kuitenkin tyttö täyttää vasta 5 ja meistä siellä koulussa ehtii kyllä olla sitten vanhempanakin. Kuitenkin tykkää leikeistä ja muista pikkutyttöjen jutuista niin ei haluta altistaa häntä ns. isojen tyttöjen jutuille yhtään ennemmin kuin on pakko.



Me soitettiin kyllä yhdelle ekaluokan opettajalle ja kysyttiin miten tällainen osaava tyttö sitten tulee pärjäämään jos jo osaa sen mitä muut vasta ensimmäiset vuodet opettelevat. Hänestä se ei ollut ongelma, ainakin meidän koulussa heille on tarjolla haastavampia tehtäviä ja ns. tukioppilastoimintaa eli ryhmätyöskentelyssä laitetaan aina yksi tällainen jo osaava oppilas joka sitten auttaa muita näissä ryhmätilanteissa omalla esimerkillään. Enemmän opettaja piti ongelmana näitä aikaisemmin kouluun tulevia, heillä yleensä kuitenkin on vaikeuksia jaksaa istua paikoillaan ainakin päivän viimeisinä oppitunteita ja toisella ja kolmannellakin luokalla he ovat selvästi väsyneempi päivän päätteeksi kuin muut, toki poikkeuksiakin löytyy ja samahan pätee alaluokilla juuri näihin aivan loppuvuodesta syntyneisiin.

Kuten opekin totesi, itsekin haluan lapselleni ennemmin niitä onnistumisen tunteita kuin sitä että joutuisi ponnistelemaan kovastikin saadakseen hyviä numeroita. Siksi tuo aikaisempi kouluunlaitto epäilyttää.



Teidän viestejä lukiessa mielipiteeni vain vahvistui.



Tyttömme osaisi kyllä varmasti silloin 1,5v päästä istua paremmin aloillaan ja olla hiljaa yms - sitä en epäile. Uskon että ala-aste menisi vielä hyvin jos aloittaisi aiemmin, mutta pelkään sitä murkkuikää ja siitä eteenpäin. Itsellä ainakin tuli joskus yläasteen ja lukion välimaastossa sellainen vaihe, ettei koulunkäynti kiinnostanut tippaakaan. Putosin kelkasta aika nopeasti ja myöhemmin toisten kiinnisaaminen vei aikaa. Varmasti jokaiselle nuorelle jossain vaiheessa tulee sama eteen ja mites sitten kun on vielä ehkä henkisestikin vuoden muita perässä?



Taidan pitää pääni ja pitää lapseni lapsena vielä vuoden pidempään kuin mies tahtoisi.



- ap

Mies on sitä mieltä että tyttö pitäisi laittaa ensi syksynä eskariin ja sitten kouluun.

Olimme samanlaisen asian edessä pari vuotta sitten, ja kaupungin tyly vastaus oli ettei eskariin pääse kuin ne lapset, jotka menevät seuraavana vuonna kouluun. Koulukypsyystestiä taas ei tehdä ennen kuin koulunalkua edeltävänä keväänä - eli jos lapsen on tarkoitus mennä vuotta aikaisemmin kouluun, hänellä ei ole oikeutta eskariin.

Lapsemme pääsi monien mutkien päästä aloittamaan eskarin 5-vuotiaana ja viime vuonna mietimme sitten sitä, laittaako hänet kouluun vuotta ennen vai ei. Koska ulkomaankomennus siirtyi (maahan jossa koulu alkaa 6-vuotiaana), päätimme että lapsi saa jäädä vielä toiseksikin vuodeksi eskariin ja menee ikäistensä kanssa kouluun.

Kyllä hän olisi varmasti pärjännyt koulussakin, mutta ajattelin itse, että on kiva kun ei tarvitse pinnistellä eikä aina olla joukon pienin ja kieltämättä myös nuo teini-iässä tulevat jutut mietityttivät. Kun lapseni vielä on sorttia hyvin sopeutuvainen ja joka ei juuri koskaan pitkästy (ja jos pitkästyy, ei kuitenkaan häiritse), ei häntä varmasti haittaa vaikka hän osaa jo asioita joita muut vasta opettelevat - opettelee sitten itse jotain muuta.

kouluun menoa päiväkodin ja neuvolan puolelta.

Oppi lukemaan ja kirjoittamaan 3 vuotiaana ja laskut sujuivat jo 5 vuotiaana paremmin kuin tokaluokkalaisella isoveljellään.



En kuitenkaan suostunut ja olen tyytyväinen ratkaisuun. Tyttö teki ekaluokan matikan kirjan heti syksyllä parin kuukauden aikaan loppun. On saanut tehdä loppuvuoden 3 luokan matikanmonisteita.

Nyt tokaluokalla on sama homma, että tekee omia monisteita silloin kun perushommat on hoidettu. Lisänä on tullut myös englanninkieli omana opetuksenaan. Englantia ei ole opetettu hänelle kotona, mutta jostain syystä näkyy noukkivan sanoja sieltä ja täältä ja on itse opetellut kääntämään englanninkielisiä lauseita.



Opettaja on tukenut tätä antamalla joskus yksinkertaisia englannin tehtäviä niillä tunneilla kun tytöllä käy aika pitkäksi.



Sosiaalisesti tyttö ei olisi ollut valmis kouluun vuotta aiemmin. On kuitenkin lapsi juuri sen ikäisenä kuin on vuosissa.

niin tupakka, alkoholi, seksi yms. tulisi vastaavasti tytöllesi tai ainakin hänen kavereilleen ym. lähipiiriin kuuluville vuotta aiemmin.

Pohdimme kuusi vuotta sitten aivan samaa. Tyttäremme on syntynyt tammikuussa ja neuvolassa että päiväkodissa suosittelivat kouluun laittoa 6 vuotiaana, koska oppi lukemaan ja laskemaan jo viiden vanhana. Kävimme myös koulukypsyystesteissä ja sieltäkin suosittelivat koulun aikaistamista. Näin sitten teimme ja oli suurin virhe ikinä!



Lapsi pärjäsi tosi hyvin kouluaineissa kyllä ja oli edellä jopa muita, mutta ne muut jutut. Ekan vuoden aikana teetettiin lähes kymmenen kotiavainta, kuolletettiin monta sim-korttia ja ainainen huoli oli siitä kuinka pärjää koulumatkat ja oliko nyt kaikki tavarat varmasti mukana yms. Käytännössä meillä meni kolme vuotta ennenkuin pääsi näissä taidoissa luokan rytmiin.



Toinen iso harmitus on ollut se, että urheiluharrastuksissa ei ole ketään oman luokkalaista, kun on vuotta nuorempi. Ekat kolme kouluvuotta olivat yhtä stressiä pienestä koululaisesta. Nyt vanhempana on itsekin ollut sitä mieltä että ihan turhaan meni aikaisin kouluun. Nyt parhaat kaverit ovat vitoselta kun itse on jo kuudesluokkalainen. Uusi harmi tulee varmaan taas kun menee ensi vuonna yläasteelle ja koulu vaihtuu, kaverit jäävät vielä vuodeksi vanhaan kouluun.



Jälkiviisaana voisin todeta, että tämän kun olisi tiennyt niin en olisi laittanut tyttöä kouluun aikaisemmin. Muiden lasten kohdalla ollaan onneksi virheistä opittu, vaikka hekin ovat olleet hyvin lahjakkaita kouluaineissa.

Eskari on sitä mieltä, että olisi täysin koulukypsä. Mietimme aikaisempaa koulunaloitusta, mutta emme laittaneet, sillä:

'* lapsuutta ei nykylapsella ole yhtään liikaa, aina vaaditaan enemmän ja enemmän. Miksi sitä lapsuutta pitäisi ehdoin tahdoin lyhentää?

* aina on parempi olla luokkansa vanhin ja etevin kuin se nuorin

Hyvin on eskari sujunut, ei ole lapsi "kyllästynyt".

eka luokalle 4,5-vuotiaina. Ihan hyvin mennyt. Esikoinen tykkaa ja on parjannyt mutta kuopus, joka tana syksyna alotti eka luokan ei tykkaa ja haluaisi olla vain aidin kanssa kotona...



Jos asuisimme Suomessa olisin laittanut lapset ehdottomasti kouluun vasta silloin kuin kuuluisikin, 7-vuotiaina. Olisi ihanaa kun minunkin 4v saisi olla lapsi viela 3 vuotta!! Mutta ei, taytyy karsia pitkista 6,5h koulupaivista!!!

Kaksi seitsemästä lapsestamme on ollut koulussa vuoden muita luokkansa oppilaita nuorempi. Vanhin tyttäremme on syntynyt tammikuussa ja aloitti koulun 6-vuotiaana, ilman esiopetusta, jota silloin ei kunnassamme vielä ollut.

Tyttö on aina ollut luokkansa parhaita oppilaita ja kavereita on myöskin löytynyt, pituus ja kehitysasia ei ollut ongelma, koska tyttö on aina ollut pitkä ja kehittynyt myös fyysisesti ihan sopivaan aikaan. Rippikoulu ei tuottanut ongelmia, koska anomuksesta rippikoulun voi käydä myös nuorempana ja yksi peruste on juuri se, että haluaa mennä samaan aikaan kuin luokkatoverit. Tämä tyttö kirjoitti ylioppilaaksi 163 oppilaasta toiseksi parhailla arvosanoilla, on naimisissa ja opiskelee.



Toinen tytär on syntynyt joulukuussa ja olisimme hänet laittaneet suoraan toiselle luokalle, mutta se ei kuulemma käynyt päinsä, joten hän aloitti koulun ensimmäiseltä ja suoritti kevätlukukauden aikana myös toisen luokan (yhdistelmäluokassa oli), joten hän aloitti kolmannen luokan 7-vuotiaana.

14-vuotiaana hän muutti 100 km:n päähän kotoa voidakseen opiskella haluamaansa ammattiin, asui oppilaitoksen asuntolassa ja valmistui 17 -vuotiaana, siitä asti on ollut töissä, seurustelee ja elää omaa elämäänsä nyt 18 -vuotiaana. Rippikoulun hän kävi 13-vuotiaana luokkatovereidensa kanssa.



Koska kummallakaan tytöllä ei ole ollut mitään huonoja kokemuksia siitä, että ovat olleet luokkansa nuorimpia, niin en kyllä estäisi lasta sillä perusteella aloittamasta koulua 6-vuotiaana. Meille kävi kyllä niin, että lapset ovat koko ajan valittaneet, että koulussa edetään liian hitaasti ja he ovatkin sitten harrastaneet kaikenlaista koulun ulkopuolella.



Leikkimistä ei koulunkäynti ole koskaan estänyt, nämäkin tytöt leikkivät niin nuorempien sisarusten kuin kavereidensa kanssa koko alakouluajan ja vielä yläkoulun alettuakin (tässä kyllä jo salaa kavereilta mm. barbeilla).



Alkoholi- ja tupakka ei maistu kummallekaan, eikä ollut edes kokeiluja, vaikka nuorempi kotibileissä kävikin. Täälläpäin kotibileet ovat myös täysi-ikäisten pääasiallinen biletysmuoto, joten ikärajat eivät siinäkään tule esteeksi.