Lue keskustelun säännöt.
Mulla menee noiden murkkujen kanssa hermot!!
12.12.2008 |
Koko ajan ollaa törmäyskurssilla. Ovat kyllä sinänsä kilttejä tyttöjä. Ei ole ulkona myöhään luuhaamista, ei mitään provosoivaa pukeutumista, ei alkon kanssa läträämistä eikä poikien kanssa isommin hämppäämistä. Siis oikein ihania kilttejä nuoria tyttöjä.
Mutta kun vaatteet jäävät niille sijoilleen eteisessa, omissa huoneissa ja itse asiassa koko talossa. wc on pommin jäljiltä kun tulet töistä kotiin: pyyhkeet märkänä lattialla, hiusten kuivaimet seinässä ja kaikki laatikon kammat yms siinä pöydällä.
Tietokoneella oltaisiin koko ajan, illalla ei päästä nukkumaan vaan puhuttaisiin puhelimessa kavereiden kanssa ja muutenkin vetkutellaan, läksyistä ja kokeista saa olla koko ajan muistuttamassa,
Eilenkin toinen tytöistä otti minun puhelimen (sitä siis tapahtunut useastikin) omaan huoneeseen yöksi ja kun meniin hakemaan niin sanoi että pitää tehdä yksi koulutehtävä kaverin kanssa puoli yhdeltätoista!! uskoo kuka haluaa.
Jouduin vielä omasta sängystä lähtemään sen jälkeen kun tyttöjen huoneista kuului jotain epämääräistä niin siellä vain istuttiin sängyllä ilman mitään aikeita alkaa nukkumaan. Aamulla kahdeksaksi kouluun eikä kiiretta nukkumaan.
Kiitos kun sain purkautua. Tiedän kyllä että meillä on asiat hyvin ja nämä ovat pieniä juttuja mutta ku menee hermot!!!
Kommentit (3)
ja vielä tuosta valvomisesta.
Mulla tuli yläasteella joku kumma vimma. Saatoin oikeasti valvoa jopa 3 tai 4ään, vaikka oli seuraavana aamuna koulua. Luin, maalasin, kirjottelin runoja jne. Jotenkin sillon se "palo" oli niin kauhea, että oli pakko tehdä jotain, tai ei saanut rauhaa. Pakko oli kuitenkin aamulla kouluun nousta, vaikka kuinka väsytti. Mutta ei se kai niin vaarallista ollut, jos silloin tällöin väsytti? Se tunne mikä silloin oli, piti vaan saada purkaa jotenkin.
Läksyihin en osaa sanoa oikein mitään, niihin kun ei ainakaan minun kohdallani oikein mikään auttanut.. En jaksanut kiinnostua opiskelusta, olen käynyt vain lukion. peruskoulun + lukion olin ns. keskiverto oppilas, keskiarvo n. 7 koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vielä lisäksi jos asiat eivät mene niinkuin neiti haluaa niin sitten suututaan olan takaa ja nimitellään vanhempia tyhmiksi, äälioiksi ym. Silloin kylläkin pistän pelin poikki alkuunsa, koska nimittelyä en hyväksy ja pistän neidin "jäähylle" eli saa miettiä sanomisiaan.
Samoista asioista saa sanoa miljoona kertaa ja aina vaan uudestaan ja uudestaan.
On se välillä niin rankkaa, kun tuntuu, että jatkuvasti saa olla sanomassa jostakin, koska murkun täytyy jo ymmärtää, että kodissa on tiettyjä sääntöjä, joista ei voida poiketa...
Mutta muistan kun itse olin tuossa iässä. Itse nyt siis 23, eli ihan tuoreessa muistissa vielä :)
Minä myös ns. helppo murkku, ei sen suurempia vastaan hangotteluja tms. Meillä omat jäljet oli PAKKO siivota. Joka ikinen kerta kun jätti jonkun lojumaan, niin jos ei sitä tajunnut itse korjata --> seurasi joku sanktio. Esim ei puhelinta tms. Toimii.. En varmaan olisi ikinä kerännyt omia tavaroitani, jos niistä ei olisi sataan kertaan sanottu / uhkailtu jollain rangaistuksella.
Pyytääkö tyttö lupaa käyttää sinun kännykkää? Minä sain oman kännykkäni rippilahjaksi, ja ennen sitä käytin isäni kännykkä. Mutta AINA kysyin isältä luvan. Koskaan en luvatta puhelimeen koskenut. Hyvä niin. Sitten kun oman puhelimen sain, niin siinä oli saldoraja, jos se meni viikossa umpeen (kuten monesti teki), niin se oli voi voi. Ei muuten mennyt kauaa, että opin puhumaan järkevästi.
En osaa asettua sinun asemaasi, mutta voin kertoa omasta kokemuksestani. Ja vaikka sinulle kuinka tiuskitaan ja äyskitään takaisin, ole tiukkana.. mutta muista myös kysyä säännöllisesti tyttäriltäsi, miten heillä menee / mitä kuuluu / minkälainen päivä jne. Osoita, että sinulla vielä kiinnostaa oikeasti mitä heille kuuluu.