Lue keskustelun säännöt.
NAISET miten selvisitte avioerosta pienten lasten kanssa??
30.11.2008 |
Tilanteeni
- lapset 2,5 v. ja 10 kk
- mies tekee PALJON töitä, myös öisin
- mies hoitaa lapsia, tekee pari kertaa viikossa ruokaa, ei juo, ei lyö
MUTTA meillä ei ole minkäänlaista seksielämää. Esikoisen syntymän jälkeen ollut tasan 2 kertaa, joista toisella kerralla pikkukakkonen sai alkunsa.
En ole lihava, hoidan ulkonäköäni minkä pystyn. Minua kiinnostaisi seksi vaikka joka päivä, vaikka minäkin olen väsynyt yövalvomisista lasten kanssa. Uskon, että toimivasta fyysisestä suhteesta saisi lisää voimaa ja pilkettä silmään. Nyt päivät ovat vain sitä, että huolehdin lapsista ja kodista.
Olen muuttunut kiukkuiseksi, kiukuttelevaksi ja välillä nalkuttavaksi akaksi. Tiedän, ettei se helpota läheisyyden ja seksin saamista. Mutta on tässä kolmen vuoden aikana tullut yritettyä ties mitä ja olen ollut useamman kuukauden "kiltti" seksin toivossa.
Miestä vaan ei tunnu ikinä kiinnostavan. Aina on joku tekosyy. Eikä meidän seksielämä ollut vilkasta ennen lapsiakaan, mutta silloin sitä edes oli joskus.
Odotan todennäköisesti turhaan mieheni "parantumista". Siksi olen nyt aika valmis eroamaan. Olisin ehkä lähtenyt jo aiemmin, jos tuo toinen lapsi ei olisi syntynyt.
Rakastan miestäni vielä kaverina, mutta tarvitsen MIEHEN rinnalleni. En pysty olemaan loppuelämääni fyysisesti vajaassa suhteessa, vain lasten takia. Sitä paitsi lapset kärsii jo kun huudan ja riitelen.
Ja siis kysymykseeni: Miten olette selvinneet erosta ja arjen pyörityksestä kahden pienen kanssa?? Olen ollut tähän asti kotiäitinä. Nyt olisi edessä asunnon osto, töihin meno ja lapset päiväkotiin. Vähän hirvittää.
Kommentit (14)
raskasta oli, vaikka isä tapasi paljon lapsia. Sairastelimme paljon ja kaikenlaista muutakin harmia oli. Pidin tavoitteena, että arkemme sujuu; koetin siis helpottaa sitä kaikin mahdollisin tavoin.
Olin kotona siihen saakka kun kuopus oli 3 v. ja menin sitten töihin. Vähän auttoi kun sai itse elämäänsä "muuta sisältöä", mutta toisaalta vaikeat yöt ja sairastelut aiheuttivat töihinmenon jälkeen entistä enemmän vaikeuksia.
Mut ollaan pärjätty. Mikä ei tapa, se vahvistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, että tekee paljon töitä vai voisiko vaan sanoa?
ehdottaa parisuhdeterapian kokeilemista viimeisenä keinona. Esim. joku seksuaaliterapeutin koulutuksen saanut henkilö voisi auttaa. Seksi on sellainen asia, että halut kasvavat mitä enemmän seksiä harrastaa. Miehen täytyy vain ryhdistäytyä ja pakottaa itsensä innostumaan seksistä, niin monet naisetkin tekevät. Parisuhde ei mielestäni ole parisuhde ilman seksiä.
Meillä mies lähti, kun tunsi noin. Välillä oli seksiä monta kertaa viikossa, välillä vähemmän, mutta koskaan ei yli kahta viikkoa ollut välissä. Mä olin ihan loppu koko viime vuoden, eikä se edes yrittänyt ymmärtää. Olin ihan burn outissa, kaiken homman kans mitä mulla oli. Opiskelu, työ, kolme alle kouluikäistä lasta, kodinhoito. Niin ja oon vielä raskaana (vahinkovauva).
Onko vaikea ymmärtää että superväsyneenä seksi on lisäTYÖ? Ehkä keskustelu kannnattaisikin aloittaa siitä miten mieheltäsi vähennettäisiin työtaakkaa. Meillä oli rankempaa yksi vuosi. Se riitti toiselle lähtemiseen. Jätti sitten kaiken tämän mulle hoidettavaksi YKSIN. Asuu nyt 400km päässä meistä, joten apua ei pahemmin heru.
En kyllä ymmärrä niitä naisiakaan mitä sillä tuntuu nyt sitten riittävän, et kuka voi olla miehen kanssa, joka jättää raskaanaolevan vaimon, kolmen lapsen kanssa. Osallistumatta juuri ollenkaan mihinkään: elatukseen, hoitoon (isänpäiviin tai jouluun) ja kuitenkin ennen oli tosi perhekeskeinen. Tai kai sillä on joku oma tarinansa.
Meni nyt vähän omaan napaan, mutta pointti on se että mene sinäkin töihin, vähentäkää miehen töitä. Pian huomaatte ettei kummankaan tee mieli, kun ootte tarpeeksi stressissä sen paketin kanssa. Kotona on kuitenkin se hyvä puoli, ettei sulla ole jatkuvasti kiire jonnekin. Vaikka siellä töitä riittää, ni mieti kun ulkopuolisiltakin vielä riittäisi töitä sulle, ja sua painaa koska ne teet. Etkä IKINÄ saa nukuttua.
olen samaa mieltä, että ilman seksiä ei ole oikeaa parisuhdetta. on vain kaverisuhde. Voi kunpa olisin tajunnut tämän jo ennen avioliittoa ja etenkin ennen lapsia. Olen itse eroperheessä kasvanut ja olisin halunnut antaa omille lapsilleni mallin ydinperheestä ja onnillisista vanhemmista.
Mies ei suostu lähtemään parisuhde/seksuaaliterapiaan, vaikka olen monesti pyytänyt.
Itse olen jonossa kunnan perheneuvolan psykologille, mutta en tiedä milloin sinne pääsen. Jonossa ollut nyt kohta 2 kk.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole toista naista. Olen siitä 99% varma, koska tekee töitä ja näyttää välillä mulle mitä on tekemässä ja kertoo myös. Eikä halua käydä esim. työpaikan pikkujoulussa, jossa voisi pettää. En tietenkään tiedä mitä tekee päivisin työaikanaan. Miehellä on kyllä vaativa työ ja palkkakin on sen mukaan tosi hyvä, joten onneksi rahasta meillä ei tapella.
Se mikä on huono juttu, on se, ettei hän oikeastaan ehdi harrastaa mitään, kun käy töissä, on lasten kanssa illalla ja useimmiten sitten jatkaa töiden tekoa.
Kiitos teille jo vastauksista. Sain paljon ajattelemisen aihetta. Mutta silti tuntuu, että tulen hulluksi, jos en voi enää olla nainen.
Sanooko mitään miksi ei halua seksiä? Teillä on siis ainako ollut vähän seksiä? Kyllähän miehilläkin on haluttomia aikoja. Ainakin mun miehellä on jos on selvästi muutenkin stressaavaa töissä tai muuten elämässä niin ei sitäkään kiinnosta... Mutta jos on muuten hyvä olla niin kyllä hän haluaa myös seksiä.
Oisko miehesi masentunut? Ei kyllä kuulosta nimittäin normaalilta tuollainen. Ja sun täytyy kyllä pistää hänet seinää vasten nyt. Vaatia että haette apua. Kyllä sulla on oikeus tuntea itsesi halutuksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tekee öisin töitä (jos ei ole siis yötyön tekijä muuten).
Tosin voin omasta kokemuksesta kertoa että pettää voi vaikkei tekisi pätkääkään ylitöitä tms. Itselläni nimittäin oli rinnakkaissuhde vuoden ajan ennen kuin erosin silloisesta aviomiehestä. Kyseessä oli työtoveri (ei samalta osastolta mutta samasta isosta yrityksestä). Käytimme erittäin tehokkaasti hyväksi mm. lounastauot, pidimme yhdessä piiiiitkiä palavereja päivän aikana joissa puhuimme kyllä ehdottomasti työasiaakin mutta meni se aina henkilökohtaiselle puolellekin jne jne. Silloin tällöin olin "pitempään töissä" (eli ehkä 1-2 tuntia ylitöissä) mutta koska tunteja olin kerryttänyt tyyliin 10-15min per päivä (meillä oli tuollainen saldokertymäjuttu) niin oikeasti olinkin ainakin puoli päivää saldovapaalla ja sitten vielä tulin myöhemmin kotiin.
Hirveästi aina kertoilin miehelleni mitä duunijuttuja milloinkin teen. Eihän sitä vaan tarvinnut kertoa että mitä muutakin teen. Eihän toisella ole mitään mahdollisuutta tietää tasan tarkkaan kuinka pitkään niissä duunihommissa menee.
Meillä on muuten sama tilanne, mutta meillä vain on suurperhe...eli ero olisi todellakin vaikea jo pelkästään lasten takia!
nyt olen kuitenkin joutunut viimeiset 2 vuotta "mankumaan" seksiä enkä sitä kuitenkaan saa, en siis edelleenkään:/ Ikinä ennen en ole edes ajatellut että ero olisi meillä mikään vaihtoehto koskaan, MUTTA täytyy myöntää nyt 2 vuotta seksittömyydestä kärsineenä että kyllä se syö naista sisältä niin voimakkaasti että olen ihan tosissani alkanut jo miettiä eroa!:( Tuokin tosin riippuu varmasti naisesta, mutta mulle itselleni seksi on kyllä se parisuhteen "liima", joka pitää koko parisuhteen elinvoimaisena ja kun sitä ei ole niin eipä meilläkään ole mitään muuta yhteistä kuin nuo lapset:/
Auttaa en osaa, mutta voit edes "iloita" siitä ettet ole ainoa, jolla asiat ovat noin!:) Koitetaan pärjätä, joohan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis silloin kun yritän tehdä aloitetta
- en jaksa
- lapset herää
- pitää tehdä vielä töitä
- jne. mitä milloinkin. Eilen illalla oli joku "hyvä" eli ihan naurettava syy, mutta unohdin sen jo.
- usein vaan lähtee naureskellen tilanteesta pois, kun minä olen niin "mahdoton vonkaaja"
HÄn on sitä mieltä, että kaikilla muillakin lapsiperheillä on tälläistä seksitöntä elämää ja että tämä menee joskus ohi. Minä en allekirjoita tuota, seksiä vois olla edes kerran kuussa, jos toinen haluaisi oikeasti tsempata.
Puhuttu on, ja hänellä kuulemma peli toimii, mutta ei vaan seksi kiinnosta. Ilmeisesti joskus hoitelee itse itsensä, mikä ei haittaa minua yhtään, jos vähän joskus liikenisi minullekin. Saisi myös minun puolestani katsoa aiheeseen liittyvää netistä yms. jos vaan se jotenkin auttaisi meidän yhteistä asiaa.
Eniten ketuttaa se, että hän jaksaa kyllä tsempata töissä ja lasten kanssa, mutta ei minun kanssani :-(
siis ap:n kirjoittama ja tarkoitettu 12:lle
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suuri helpotus, että joku muukin kärsii tästä. Olen luullut, että olen ainoa, jonka miestä ei kiinnosta KOSKAAN. Tiedän kyllä että haluttomuutta on välillä kaikissa suhteissa.
Yritin juuri muistella, että tekikö mieheni edes suhteen alkuaikoina aloitteita. Ja muistaakseni silloin teki, mutta ei kovin aktiivisesti.
Minulla on ollut seksiä 2005 noin 10-15 kertaa. Sitten kerran lokakuussa 2006 ja kerran toukokuussa 2007. Ja sen jälkeen ei mitään. Olen aika hajalla, joten ymmärrän fiiliksesi 13 täysin!
Olen miettinyt kovasti, että onko lapsille parempi onnellinen, vaikka väsynyt ja eronnut äiti, kuin väsynyt, turhautunut ja itsensä epänaiseksi tunteva äiti. Ja minulla lapset vielä molemmat tyttöjä eli pitäisi saada järkevä naiseuden malli annettua.
En muista mistä tämän ajatuksen olen kuullut, mutta kyllä siinä paljon ajatustakin on. (unohdetaan nyt siis perheväkivalta, pettäminen ja alkoholismi) Elämä muuttuu kummasti helpommaksi, kun lapset kasvavat. MIETI ap tarkkaan mitä hyvää elämässäsi nyt on ja keskity plussapuoliin: turvattu talous, lapsilla ehjä koti, mies joka osallistuu lastenhoitoon, oletettavasti myös rakastaa sinua vaikka ei seksistä perustakaan. Mikään muu ei siis ole vialla kuin seksin vähyys SINULLE. Henkilökohtaisesti en ymmärä miksi tämä olisi mikään peruste niinkin rankalle vedolle kuin avioerolle. Selkeästi miehelläsi on liikaa töitä, ja näiden vähentäminen lienee nyt ykkösprioriteetilla. Toivottavasti sen jälkeen miehesi jaksaa keskittyä myös sinuun. Ja todennäköisesti hän ei tykkää alituisesta vonkaamisestasi.
No jos multa kysytään, nin tuossa ei ole oikein vielä aineksia avioerolle. Pienten lasten kanssa elämä on rankkaa... kun lapset on vähän isompia, niin joku parisuhde- ja seksuaaliterapeutti voisi auttaa, ihan alkuunsa voisit etsiä vaikka itsellesi terapeutin, sillä sinulla ne erohalut kai on eikä miehellä. Voi olla kyse ihan omasta kriisistäsi, joka menee ohi, ties vaikka töihinkin palaaminen auttaisi asiaa.
Ja kysyt, että miten pienten lasten vanhemmat ovat yksinhuoltajina selvineet - no sitähän sinä teet ihan melkein joka päivä, jos miehesi on noin ahkerasti kotona... Tietysti taloudellinen vastuu arjen pyörityksestä tulisi sinulle, mutta vastaavasti myös saisit vähän elatusmaksuja.