Alkoholiongelmasta..

Suhtaudun siihen niin, etten suvaitse juomista, kun me tapaamme.Yllätysvierailut yms. on syytä unhtaa. Vanhempiani kohtaan tunnen sääliä, en sympatiaa tai empatiaa. Itse hankittu sairaus, josta ainakaan toinen ei halua parantua. Toinen tsemppaa ja pysyy pitkiä aikoja kuivilla. Välillä retkahtaa kuitenkin. On työelämässä vielä. Toinen juo melko säännöllisesti, ei kuitenkaan päivittäin ja voi olla viikkojakin selvänä välillä. On myös juhlapyhät yms. selvin päin. Pitävät lupaukset, jos hoitavat lapsia niin ovat 100% ilman viinaa. Muusta ajasta en halua tietää.



Tietty henkinen etäisyys siis on, en halua enää aikuisena joutua tuollaiseen mukaan. On ihan tarpeeksi omassa lapsuudessa sulateltavaa. Pitää suhtautua tietyllä tavalla kylmästi, että pysyy oma pää terveenä :)



Tsemppinä!

kysyn asiaa siksi etten oikein tiedä miten itse asiaan suhtautuisin. toisella vanhemmistani on alkoholiongelma, siis hyvin koulutetulla ja hyvässä työpaikassa olevalla ihmisellä, eli ns.perusjuoposta ei ole kysymys. Luulin jo vuosia että alkoholin nauttiminen on hallinassa ja nyt olen tajunnut että alkoholia taas jonkun verran kuluu. ALkoholin käyttö vaikuttaa hänen käytökseensä ja lisää ailahtelevuutta. Nyt en oikein tiedä pitäisikö asiasta sanoa hänelle suoraan vai yrittää vain tulla toimeen asian kanssa? Itse hän ei koskaan ole myöntänyt mitään ongelmaa..

Itse kovasti mietin tuota tulevaa joulua koska jo pari lasillista viiniä saa hänen käytöksensä muuttumaan ja en halua lapsieni sellaista näkevän. Olen itse kärsinyt tuosta alkoholin käytöstä melko paljon varsinkin teini vuosinani kun asuin vain äidin kanssa ja ahdistun siitä jos kuulenkin hänen olevan humalassa kun puhumme puhelimessa. Pitäisikö minun siis olla puuttumatta asiaan ja antaa asian olla? ap

Myöntää sen myös itse, mutta musta tuntuu, että se on ikäänkuin vain asian myöntämistä ja hyväksynnän hakemista toisista. Hän kun ei käytä kuin "vain" olutta ja viiniä eli ilmeisesti ei ole omasta mielestään juoppo.



Joka ilta juo vähintään kolme olutta + viikonloppuisin menee varmaan ainaki viinipullo ellei kaks, siis yhdellä naisella!! Ja uskoisin ettei olutmääräkään jää kahteen-kolmeen pulloon per ilta viikonloppuisin.



Ekan pullon saattaa korkata jo joskus iltapäivästä, hänellä kun ei ole ajokorttia niin ei tarvii miettiä autolla ajamista. Sitten saattaa mennä useampi tunti kunnes taas jossain vaiheessa illalla juo sen pari-kolme olutta.



Tällä hetkellä on sairaslomalla, mutta ei alkoholisimin takia, ei ole edes osasyyllinen sairaslomaan. Pitkään sellaiseen.



Mä oon monesti sanonu äitille asiasta, mutta suht tuloksetta. Toisaalta tekis mieli kieltää kokonaan oluen juonti meillä jos on esim. joskus yötä, mutta vielä en ole tälle tielle uskaltanut lähteä. Hän kun ei tosiaan missään änkyräkännissä ole ikinä, mutta alkoholismiahan tuo on...



Iteki yrittää välillä ryhdistäytyä ja pitää alkottomia päivä, onnistuukin ehkä pari päivää kerran kuussa... Muuten päivittäistä joka ei mun mielestä ole normaalia!!



Mä en silleen tiiä onko se muuttanu äidin luonnetta - kun ap puhui ailahtelevaisuudesta. Ehkä on, ehkä ei. Mä oon kuitenki pistäny alkon käytön merkille jo varmaan neljä vuotta sitten. Ehkä jopa aikasemmin, mutta ainaki neljä vuotta se on ollu näin "isoa".



Jotain tekis mieli tehdä, ihan jo äidin itsensäkin takia, mutta jotenki ei uskallus riitä...

että joulun kuvioista mä oon tehny äitille selväksi jo varmaan kaks vuotta sitten, että sillon ei juopotella, ainakaan aattona. Korkeintaan viiniä ruualla ja saunaolut, mutta ei enempää. Meinas nokkiinsa ottaa ku ekan kerran asiasta sanoin, mutta kaipa tuo on sen ymmärtäny.



Kyllä mä varmaan nytki asiasta mainitset, tiedän sen kyllä varmaan taas loukkaantuvan, mutta kaipa tuo taas leppyy... Vietetään joulu siis aina yhdessä.

Jos koet, että äitisi alkoholinkäyttö vaikuttaa sinuun ja lapseesi negatiivisesti, niin pyydät äitiäsi olemaan juomatta jouluna. Jos hän ei voi tätä luvata, niin pysytte poissa. Minä en ikinä veisi lasta mummolaan, jos epäilisin siellä juotavan. Ja lähtisimme heti pois, jos juominen alkaisi. Mun vanhemmat tietää tämän. Muusta ajasta siis en halua tietää, kunhan ovat meidän aikana selvänä. Samoin olen sanonut, ettei minulle soiteta edes pienessä maistissa ja jos juovat, niin eivät vastaa jos minä soitan.

Sinä olet aikuinen, äiti. Sinulla on velvollisuus määrittää omat rajasi. Sinulla on velvollisuus huolehtia, että lapsesi ei joudu pelottaviin ja ahdistaviin tilanteisiin. Vähintäänkin lapsi aistii sinun pelkosi ja ahdistuksesi. Ja toisaalta lapset huomaa aika pienestä juomisen.

t. 2

Itse kovasti mietin tuota tulevaa joulua koska jo pari lasillista viiniä saa hänen käytöksensä muuttumaan ja en halua lapsieni sellaista näkevän. Olen itse kärsinyt tuosta alkoholin käytöstä melko paljon varsinkin teini vuosinani kun asuin vain äidin kanssa ja ahdistun siitä jos kuulenkin hänen olevan humalassa kun puhumme puhelimessa. Pitäisikö minun siis olla puuttumatta asiaan ja antaa asian olla? ap

vaikuttaa häneen ja käytökseensä.. vaikea aihe ottaa puheeksi, koska hän ei itse myönnä muutuvansa parin lasillisen jälkeen. Viime jouluna ei juonut ainakaan sinä aikana kun me siellä olimme, mutta nyt minusta tuntuukin että hän on taas tauon jälkeen ruvennut enemmän alkoholia nauttimaan... sen vuoksi vähän jännitän sitä joulua...

Mun molemmilla vanhemmilla on alkoholiongelma ja totta kai se on vaikuttanu ihan kaikkeen meidän väleissä. Nykyään on sellainen "sanaton sopimus" että kun käyn niin niillä ei ole otto päällä. Sovitaan siis kyläilyt etukäteen. Mä kun kattelin lapsena tarpeeksi sitä niiden juomista, en viitti nyt enää aikuisena sitä kattella.

näkemään humalaa jne, mutta ongelma tuleekin siinä ettei lasten aikana sellaista tilannetta ole ennen tullut, mutta nyt vain epäilyttää olisiko se mahdollista...

Äitisi joko ymmärtää sen tai ei ymmärrä. Rohkeasti vaan. Jos et muuten uskalla, niin laita tekstari :) Ihan oikeasti :)

juoda meidän kotona pisaraakaan.Olen tehnyt selväksi, että mun lapsen nähden ei humalassa olla ja jos meillä halutaan olla, niin ollaan raittiina. Me ei mun miehen kanssa myöskään käytetä yhtään alkoholia.

kotonaan juokoon, oma on elämänsä. Vaikka ärsyttää sekin...En jaksa enää kauheasti stresssata äidin juomista, olen kantanut siitä huolta aivan liian kauan. Mun on elettävä omaa elämääni ja huolehdittava omasta perheestäni.

ja joskus kun nuorena puuutin hänen alkoholinkäyttöönsä, niin siitä tuli vain riita ja idin puolelta itsesääliä ja paskan jauhamista..en enää sellaista vatvomista jaksaisi. Pitäisi varmaan ajatella niin että tehkööt iltaisin töiden jälkeen mitä haluaa, mutta itseäni ahdistaa jo tietoisuus siitä että tiedän hänen jonkun verran juovan vaikka olin luullut sen jo loppuneen..

.mutta en vain tahtoisi vuosien jälkeen kuulla taas sitä itsesääliä ja itsesyytöksiä yms. p:tä... Itsekin kai yritän itselleni selitellä ettei hän mikään alkoholisti voi olla, kun ei joka päivä juo jne..vaikka todellisuus taitaa kuitenkin puhua puolestaan...

ja lopetettava hänen asioistaan murehtiminen..vaikkakin se vaikeaa on kun on tällainen pohdiskelija ja mielyttäjä tyyppinen ihminen..

nyky-yhteiskunnan -ulkopuolelle -jättetty psykiatrisesti sairas henkilö? Leukemiaan -sairastunutta ei jätetä, alkoholismiin sairastunut kylläkin. MIKSI?



Leukeemiaan sairastunut selviää VAIKEIDEN fyysisten hoitoterapioiden jälkeen (JOS?) ja alkoholisti myös!!! Heillä on vakea, siis alkoholisteilla - (jos mahdoton) tie edessään, koska fyysinen tuki lähimmiltä puuttuu?!?!



Moniko teistä hakee eroa puolison verenpaineen/diapeteksen/yms. takia?

mutta kyllä se on ihan itsestään kiinni juoko vaiko ei! elämä on täynnä valintoja!