Onko normaalia että pienten lasten työäiti itkee liki joka ilta uupumustaan?

Mies ei katsele sitä että olisin kotona palkatta tai osapäivätyössä.



ap

Sun/teidän pitää keksiä jotain helpotusta teidän arkeen.



Esim. halvempi asunto ja vähemmän töitä, uusi työpaikka, siivooja, kuntoiluharrastus, lyhennetty työpäivä, mitä vaan...

Koita ryhdistäytyä lastesi tähden.



Onka raha niin tärkeää, että sen takia kannattaa ajaa itsensä piippuun?



Vaihda alaa.

itse herään viideltä niinä aamuina kun mies vie lapsen hoitoon. kuudelta kun minä vien. kotona olen, lapsen haettuani ja koiran pissatettuani klo 17. mies tulee kotiin klo 19 jälkeen, jos tulee. joutuu työn vuoksi olemaan välillä useita öitä viikossa poissa kotoa.



olen raskaana ja todella väsynyt senkin vuoksi, vkl pakko nukkua useamman tunnin päiväunet. työ on stressaava, mutta huonosti palkattu, välillä työasiat tulee kotiin joko mielessä tai ihan konkreettisesti pitää ottaa hommia mukaan illalla askarreltavaksi. mutta kertaakaan ei vielä ole tarvinnut itkua vaantää, vaikka kieltämättä ihan sairastahan tää elämä on!



mä kuitenkin aion alkaa äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen tekemään 6h päivää. Ei se näin pientä palkkaa niin paljoa pienennä, että jossain näkyisi.

Ei ole normaalia, että itkee väsymystään joka päivä.

Mutta kyllä kannattaa yrittää edes etsiä työpaikkaa lähempää kotoa tms. Mulla oli vähän sama tilanne, mutta "sain" jäädä hoitovapaalle. Nyt etsin töitä, jossa perempi palkka tai lähempänä kotia. Haluaisin palkata kotiin hoitajan, Tai sitten on pakko ryhtyä lyhyempään päivään.

ei tuollaista pitkään jaksa. Terveys siinä menee jos tilanne ei helpota.

löysää jostakin...onko mahku lyhentää työaikaa? Sairaslomaa?

Nyt haet saikkua ja lepäät ja nukut kotona muutaman päivän! Ei se asiaa ratkaise. mutta hengähtää sunkin pitää!!!!!! Onko isovanhempia, jotk voisivat auttaa esim. lasten hakemisissa, ruoanlaitossa tm?

Jäisi yhtenä päivänä pois matkakulut ja päivähoitomaksuistakin saisi jo varmasti alennusta, kun on säännölliset vapaapäivät. Itse tein aikoinani 6t työpäivää ja ainakin minulla vaikutti vielä verotukseen niin paljon, että oli lähes +-0 käteenjäävä osuus.



Itse tein 3v opettajan hommia ja pätevöidyin samalla opettajaksi ja siinä sivussa hoidin vielä kodin ja neljä lasta ja nyt tosisesti olen onnellinen, kun on lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, mutta helvetilliset työ/opiskeluvuodet oli pienten lasten kanssa. Jälkeenpäin voin vain ihmetellä, miten se kesti.



Ja minulla myös duunarimies joka tekee pitkää päivää...eikä liksa kuitenkaan ole mikään kummonen.

valitettavasti ne neuvot halvemmasta asunnosta, vähemmästä työstä ja siivoojista sun muista on vain ihan turhia. Meillä ainakin mun oli pakko mennä töihin kun rahat ei enää riittäneet kotona oloon, kaikista kuluista tingitään jo nyt vaikka töissä olenkin, ja asuntoakaan ei enää voi pienempään vaihtaa. joten ymmärrän ap hyvin, enkä vain ole itse keksinyt mitään ratkaisua, joka päivä tuntuu että en meinaa jaksaa.

Itselläni kun pari vuotta sitten oli tuollaista, tein sen johtopäätöksen että jätin ko. työpaikan ilman varmaa tietoa seuraavasti. Ja meillä on iso talolaina ja lapset elätettävinä (tosin miehellä hyvä palkka eli hetki pärjättiin ilman minun tulojakin). Uskoin siihen että muita töitä löytyy ja kaikki järjestyy, tein sen eteen töitä mm. käytin kaikkia mahdollisia suhteita, ja kaikki järjestyikin :)



Jos ajattelee niin, että mitään vaihtoehtoja ei ole, niin ei niitä yleensä itsestään nenän eteen tupsahdakaan. Pitää ruveta aktiivisesti tekemään töitä asian eteen.

yritä lyhentää työaikaasi, ensin sun pitää hakea sairaslomaa, vaikka ihan viikoksi että jaksat paremmin. Viet lapset hoitoon väliaikaisesti, vaikka olisit kotona ja nukut ja lepäät. Sä masennut tuolla menolla! Keskustele miehesi kanssa, olisko jotain mistä voisitte tinkiä? Jäisit osittaiselle hoitovapaalle vaikka puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen vaihtaisit työpaikkaa? Kesällä helpompi mennä ensin vaikka sijaiseksi jonnekin.

Jos todellakin ajat itsesi aivan piippuun lopullisesti, seuraukset voivat olla synkät :(

Tuskin miehesikään sitä haluaa.

jättäydyin tekemään 50% työaikaa ennen kuin olin piipussa. Tajusin ajoissa etten jaksa. Tein tätä 50% lähes 8kk ja tein ohella lisätöitä oman jaksamisen mukaan. Nostin sitten työajan 75% ja jatkon noin 4kk. Vaihdoin yksikköä ja mies on nyt pitkällä lomalla joten minä jaksan taas painaa kolmivuorotyötä 100%