LAPSEN KASVATUKSESTA

MITÄ MIELTÄ TÄSTÄ TAVASTA:



KUN - 04.01. 12:33 vastaa tähän viestiin (19/29)

14



- emme koskaan kiellä " älä sylje" ,, vaan sanomme esim " ei ole hyvä tapa sylkeä, koska joku voi astua sen päälle ja olisiko sinusta mukava astua jonkun syljen päälle" tai kysymme " miksi syljet, auttaako se sinua jollain tavalla, olisko jotain muuta ratkaisua" .



- keskustelemme lapsen kanssa rauhallisella ja selvällä äänellä, lapsen korkeudelta (kyykistys) suoraan silmiin katsoen. jotta lapsi tietää, että hänelle tosiaan puhutaan. kuuntelemme myös lasten mielipidettä ja vaikka se poikkeaa omasta mielipiteestämme, niin yritämme löytää jonkun yhteisen kompromissin, esim sylkeä voi käydä vessan lavuaarissa (ei ihmisten päälle) tai ulkona johonkin kohtaan maahan (ei liukumäkeen)



- meillä ei huudeta koskaan lapsille, emme käytä henkistä tai fyysistä väkivaltaa lapsiin (ei tukistamista tms), ei uhkailuja (jää sinä tänne, äiti lähtee nyt kotiin), ei nöyryyttämistä, emme kiellä lapsia, emme kiroile miehen kanssa lasten kuullen (no joskus voi suusta päästä `menikö uunissa pullat ihan mustiksi, möhköfantti sentään`), emme riitele miehen kanssa. lapset eivät (ainakaan kotona) opi mitään pahoja.



- joskus saattaa tulla erimielisyyksiä lasten kanssa kumoikos saa leikkiä jollain lelulla tai pelata ekka jotain peliä. mutta näissä tilanteissa arvomme lorun muodossa kumpikos saa sen lelun tms ja toiselle järjestämme muuta mukavaa



- lapset saavat paljon rakkautta, hellyyttä, kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa, heillä lämpimät välit isovanhempien/kummien/tätejen/lastenvaht ien yms aikuisten kanssa ja tavallaan oppivat, että on muunkinlaista elämää... ei ole tarvis hakea huomiota hölmöillä teoilla. esim hoidin kerran lasta joka oli tottunut tosi paljon rangaistuksiin ja aikansa yritti kaikella ärsyttää mua, jotta saisi jotain rangaistusta ja saisi huomiota, mutta mun huomio ei ollut jäähypenkki, vaan syli. kyllä siitäkin lapsesta tuli kiltimpi ja rauhallisempi kun sai syliä vaikka oli 5vee eikä tarvinut tehdä tuhmuuksia jotta sai sitä huomiota muiden lasten keskeltä.



- listaa voisi jatkaa pitkällekin, mutta on kiire lähtee neuvolaan :) Mutta olemme miehen kanssa kärsivällisiä, lapsirakkaita ja ymmärrämme, ettei pieni lapsi itsestään kaikkea osaa vaan lasten kanssa täytyy opetella asioita (ulkona täytyy käydä jotta pysyy virkeenä, tielle ei saa juosta koska autot voi ajaa päälle jne). Kumpakaan meitä ei ole rankaistu millään tavalla lapsuudessa ja meillä aika samanlaiset käytännöt ollut molempien lapsuudenperheissä joita myös itse käytämme. miehellä 3 sisarusta ja mulla 7 ja kaiksta tullut hyvin menestyneitä tasapainoisia aikuisia.