Kertokaa monen lapsen äidit miten jaksatte olla kotona putkeen monta vuotta?

En osaa koskaan vastata muuta kuin, että tämä on juuri sitä, mitä olen aina halunnut :)



Meillä on 5 lasta ja olin aikanaan esikoisen kanssa kotona sen 3v, sen jälkeen töissä reilun vuoden, kunnes jäin kotiin ja sillä tiellä olen. Nyt siis yhtäjaksoista kotiäidin uraa takana kohta 7v.



Lapset on iältään 12v, 7v, 6v, 4v ja 10kk. Toiseksi nuorimman jälkeen olin jo lähdössä töihin, mutta onneksi tulin raskaaksi ja saan vielä pari vuotta kasvattaa lapsia itse.



Me ollaan paljon lasten kans ihan kotosallakin, tehdään arjen askareita, tiskejä, pyykkejä, lumitöitä. Ruokaa ja leipomista. Kahdesti viikossa käydään avoimessa kerhoilemassa, se on ihan kiva piristys, tykkään kovasti. Eskarilaisen vienti ja haku rytmittää enimmäkseen päivää.



Joten, en osaa vastata ap:n kysymykseen muuta kuin: en usko kyllästyväni ikinä, enkä kaipaa mitään muuta, kun vaan saan olla lasteni kanssa, ihaillen seurata heidän kehittymistään ja nauttia joka hetkestä.

Mietin, että viihtyvätkö kotona paremmin sellaiset jotka muutenkin olisivat jossain ns. hoiva-ammatissa, lasten parissa tai muuten, tai sitten joku kasvatuksesta ja ihmisen kehityksestä kiinnostunut (esim. opettaja).



Tai sitten joku joka ei oikein tiedä mitä haluaisi tehdä työnään kodin ulkopuolella.

EN minäkään jaksa enää kauheasti puhua noista vauvojen syömisnukkumisjutuista. Mutta kyllä niiden muiden äitien kanssa voi muistakin asioista puhua! Kokeile vaikka :) Kyllähän ne muutkin äidit on ihmisiä eikä pelkkiä äitejä, kyllä niilläkin on muita asioita mielessä myös.



Nyt kun itsellä on eri ikäisiä, murkkuikäisestä vauvaan, kotona jaksaa paljon paremmin kun lasten hoitokaan ei ole sitä pelkkää perushoitoa.



Mutta, keksi jokin ihan uusi mielenkiintoinen harrastus, niin minäkin jossain vaiheessa tein.

Olen ollut kotona runsaat 3 vuotta kahden lapsen kanssa, minulla on vakityö odottamassa mutten tiedä koska palaan, viimeistään tietysti kun nuorempi 3 vuotta. Välillä ahdistun kun mietin mitä kaikkea kivaa töissä tapahtuu ja putoan täysin rattaista...sitten välillä taas nautin arjesta kotona lasten kanssa koska tiedostan tämän loppuvan pian eikä aika enää palaa koskaan. Lasten kanssa on kuitenkin loppujen lopuksi ihanaa.



Totta on kyllä se, että kakkavaippajutut jaksoi kiinnostaa esikoisen aikana muttei enää:) Ei ne tosin ärsytäkään mitenkään mutta mieluummin puhun jostain muusta kuin lasten hoidosta, ehkä uhmaikäisen kasvatuksesta koska se on nyt ajankohtaisempaa kuin kakkavaipat:)



Koita sinäkin nauttia vielä kotona olosta koska tämä on oikeasti ohimenevää, ainutlaatuista aikaa. Töissä ehtii kyllä olemaan runsaasti yli 60-vuotiaaksi...

Itse olen ollut hieman vajaan viiden vuoden ajan yhtäjaksoisesti kotona. Ylimääräistä vaihtelua elämään on ajoittain tullut kotona tekemistäni oman alan projektitöistä.



Tällä hetkellä nuorimmaisen ollessa vielä vauva, en osaa oikein edes kaivata muunlaista elämää, kun lapset (4, 2 ja 4 kk) täyttävät päivät täysin. Kerhoillaan useita kertoja viikossa ja väliin pidetään löhö/erityisaktiviteettipäiviä, jos vanne alkaa kiristää päätä.



Saman olen huomannut kuin se joku aikaisempi kirjoittaja, että eri-ikäiset lapset tuovat enemmän sisältöä päiviin kuin yksi tai kaksi alle kaksivuotiasta. Meillä ainakin vanhin haastaa aikuista vähän väliä hyvinkin vaikeilla kysymyksillä ja uskomattomilla ideoillaan. Lapset myös viihdyttävät toisiaan kiitettävästi.



Itselläni tuo kyllästyminen yleensä aaltoilee sekä töissä, että kotona. Aina kun haasteet vähenee, sitä alkaa ruoho näyttää aidan takana vihreämmältä. Saa nähdä miltä tuntuu vuoden päästä. Kyllä ennen tätä viimeistä ehdin jo todella kaivata töihin. Toisaalta taas nyt nautin täysin siemauksin, että saan olla, nähdä ja osallistua näiden kaikkien kolmen elämään täysipainoisesti.

Ensimmäisen lapsen laitoimme hoitoon 1-vuotiaana - en millään olisi jaksanut olla kotona yhden lapsen kanssa. Toisen lapsen synnyttyä alkoi tekemistä olla jo enemmän ja kolmilapsisena ei töihin olisi huvittanut mennä edes siksi puoleksi vuodeksi, jonka olin työssä ennen neljännen syntymää.

Kun perheessä on ollut eri ikäisiä lapsia vauvasta koululaisiin,sittemmin kerhoikäisistä lukiolaisiin, niin viikko-ohjelma on sen verran tiukka, ettei siinä ehdi miettiä miten jaksaa olla kotona - joskus on käynyt mielessä, että miten voisi vielä ehtiä käydä töissäkin. Siinä kun osallistut kaikkiin kerhon, esikoulun ja koulun vanhempainiltoihin, myyjäisiin jne., käytät jokaisen kampaajalla/parturissa, jonkun astmakontrolleissa, toista puheterapiassa ja kolmatta silmälääkärillä, niin joskus oikein odottaa, että viikossa olisi yksi päivä ettei tarvitsisi kotoa lähteä mihinkään. Koska asumme kirkonkylässä, josta julkisilla pääsee vain kouluun ja takaisin, niin lasten harrastuskuljetuksiin ja hankintamatkoihinkin kuluu eräskin tunti viikossa.

Olen myös osallistunut kaikenlaiseen vapaaehtoistyöhön (SPR,MLL) ja ollut sekä kunnan että seurakunnan luottamustoimissa, koska jotain muutakin ihmisen elämään on hyvä kuulua, kuin pelkkää lastenkasvatusta ja perhekerhoa (jota tuli ohjattua reilut 10 vuotta). Harrastanut olen niin liikuntaa, lavatanseja, napatanssia kuin ruotsinkielen keskustelukerhoa, ompelua, silkkipainantaa ja ihmissuhdetaitojen opiskelua.