Mitä erikoista on poikien kasvattamisessa? Kuka on lukenut kirjoja?

Mutta mikä tärkeämpää, olen kasvattanut kolme poikaa :)



Pojille pitää antaa mahdollisuus olla fyysisiä, niistä ei saa tehdä väkisin liian kilttejä. Ja lisäksi niitä pitää rakastaa hurjasti :D

fyysisiä ja raisuja.

Ei tarvitse kuin sanoa että asia on näin ja pitää päänsä, tyttöjen kanssa saa aina vääntää ja kääntää ja silti kitisevät että eikueiku.

POikien kanssa on fyysisempää. Meillä etenkin toinen pojista on oikein poikamainen, eli ei perusta niinkään puheista ja selityksistä tai perusteluista kasvatustilanteissa, vaan "vaatii" aina fyysisen väliin tulemisen. Eli kasvattaminen on enemmän fyysistä työtä kuin sanoilla kasvattamista.



Ja noista kirjoita olen lukenut sitä, että pojat luonnostaan tykkäävät painileikeistä, ampumisleikeistä ym. poikamaisista jutuista, eikä niitä pidä pojilta kieltää. Minäkin oon periaatteiltani sellainen tyttömäinen, että en halua, että meidän pojilla on mitään lelupyssyjä tai väkivaltapelejä. Mutta se ei estä poikia leikkimästä ampumista. Viimeksi tänä aamuna junaradan mutkat olivat aseita, joilla ammuttiin mua päähän! Enkä voi edes käsittää, että mistä ne tietää mitä ampuminen on. Jotenkin tuollaiset asiat on pojilla melkeinpä verissä.



Ja meidän pojat pistävät aina jossain kohtaa päivää painiksi. Mun sisko joskus katseli suu auki sitä touhua, kun meidän lapset oli jotain 1½ ja 3-vuotiaat. Se ei neljän lapsensa kokemuksella tiennyt, että kahden pojan kanssa se on tuollaista. Sillä kun on lapset tyttö-poika-pareja, eli pojilla on niin iso ikäero, että ne ei oo koskaan peuhuneet keskenään, ja tyttö-poika-parissa sellaista fyysistä jylläystä ei synny.

Kun kyllähän kai niin tyttöjen kuin poikienkin pitäisi antaa olla sekä raisuja että herkkiä ja niitä pitäisi hurjasti rakastaa? Mikä on noiden kirjoittajien lähtöteesi, siis miten pojille yleensä tai usein tehdään "vääryyttä"?

Meillä ainakin on erittäin herkkä ja arka fyysinen ja raisu poika. Kaikki samassa paketissa.