" Lumeliitto" ?
Tuli edellisestä palstasta mieleeni:
Kaikkien ulkomaalaiset miehet eivät toki ole saaneet / hakeneet oleskelulupaa avioliiton perusteella, mutta monien on. Näin myös minun mieheni, siis haki ja sai oleskeluluvan Suomeen avioliittomme perusteella.
Mistä tiedätte, ettei miehenne avioliiton tarkoitus ollut päästä eurooppaan tai pois kotimaastaan? Itse en ole tänä päivänäkään siitä aivan varma. Uskon, että mieheni rakastaa minua oikeasti ja haluaa elää minun kanssani ainakin tällä hetkellä, mutta en voi olla varma, menikö mieheni kanssani naimisiin siksi, että pääsisi asumaan Suomeen (ts. Eurooppaan).
Monta vuotta tämä asia vaivasi minua. Pelkäsin, että kun pysyvä o-lupa tulee, mieheni ottaa ja lähtee nostelemaan. Näin ei tosin käynyt. Tämä ei silti todista, ettei mieheni alkuperäinen tarkoitus ollut päästä avioliittomme avulla pois maastaan. Ehkä sekä rakkaus että toivo paremmasta olivat syitä molemmat? tai vain toivo Eurooppaan pääsystä, mutta rakkaus minua kohtaan kasvoi/roihahti silti ikään kuin kaupantekijäisenä?
Suomi ei ole paratiisi, mutta monissa maissa Euroopan ulkopuolellakin uskotaan, että Suomessa on helppo ja hyvä elää. Ja varmasti joihinkin sotaisiin ja köyhiin maihin verrattuna Suomi on lähes paratiisi.
Suomi ja EU-maat huokuttelevat ihmisiä, ja kaikkein ei ole tänne mahdollista päästä. Vähän väliä kuulee surullisia uutisia, miten afrikasta tulleita laittomia maahnapyrkijöitä kuolee rajussa meren käynnissä, he ovat ottaneet riskin: kuolema tai Eurooppa. Miksei siis olisi mahdollista, että myös avioliiton kautta tänne pyrkisi ihmisiä?
Kommentit (18)
Siis aivan varmasti jotkut ulkomaalaiset miehet huijaavat suomalaisen naisen naimisiin, kyllähän näitä juttuja aina välillä kuulee. Meillä tilanne oli siltä osin eri, että mieheni oli jo asunut opiskeluiden takia Euroopassa jokusen vuoden ennen tapaamistamme. Hänellä oli siis vuosittain uusittava opiskelijan oleskelulupa, muttei pysyvää. Menimme Suomessa naimisiin, jonka jälkeen asuimme vielä jonkun aikaa ulkomailla. Suomeen muutaessamme mies haki tänne oleskelulupaa perhesiteisiin (siis minuun) vedoten ja saikin sen nopeasti.
En hetkeäkään ole epäillyt miehen kalastelleen vain oleskelulupaa, vaikka lupa helpottikin suuresti elämäämme ja takasi miehelle paremmat mahdollisuudet työskentelyyn ja opiskeluun. Avioituessamme en tietenkään voinut tietää (enkä tiedä vieläkään), kestääkö onni ikuisesti, mutta yhtä lailla riskipeliähän se on kuin suomalaisenkin naidessa. Miehen oleskelulupa on vielä määräaikainen, seuraava on sitten pysyvä, mutta en ole kyllä miettinyt miehen karkaamista sen saatuaan.
Eihän sitä ikinä voi 100% takuuseen mennä edes siitä omasta puolisostaan, luottamuksen varaan kaikki on rakennettava. Minä luotan.
Miten ylipäätään sitten menin naimisiin, vaikka olin / olen vieläkin osittain epävarma? Rakastuin. Otin riskin. Enkä suosittele muille.
En halua olla sinisilmäinen, ja sitä ne todellakaan olekaan. Luotankin, mutta en liikaa, etten tippuisi liian korkealta.
Haluaisin kysyä sulta miten olet saanut ajan kulumaan Algeriassa jos olette pidemmän ajan? Itse en ole vielä käynyt maassa, mutta mieli tekisi. Ehkäpä ensi kesänä. Miten matkustatte Algeriaan? Lennot taitaa olla tosi kalliita. Asutteko meren äärellä vai sisämaassa? Kaikki info algeriasta kiinnostaa..kiitos
Onko juttu jonka luit lumeliitosta mahdollisesti suomi24:n sivuilla? Jatkan kun vastaat? :)
Olen varmaan ensi viikonloppuna lähdössä taas, jos vaan saan kaikki asiat hoidettua. Mieheni lähti viikko sitten tarkoituksenaan olla 3vkoa, mutta nyt on kuulemma niin kova ikävä että haluaisi minut vaikka heti sinne:) Ja oltaisiinkin helmikuuhun asti.
Ihanaa jos pääsen täältä kylmyydestä...
Miten saa ajan kulumaan? Aika on aina kulunut hujauksessa.
Pääkaupungista, Algerista on mieheni kotoisin. Siellä on kyllä nähtävää paljon. Mieheni perheen kanssa kotona olen myös viettänyt aikaa. Aivan ihania ihmisiä vaikka yhteistä kieltä ei ole. (ymmärrän kyllä arabiaa hyvin, mutten " uskalla" puhua) Heillä on iso talo, ja meillä yleensä kokonaan oma kerros keittiöineen ja kylppäreineen käytössä. Välillä olen vaan nauttinut rauhassa hyvästä kirjasta tms.
Ja shoppaillut mieheni siskojen kanssa:) Ja kyläily tietysti, siellä sukulaisia riittää;)
Lennot on kalliita. Varsinkin jos on lapsiakin (meillä 2 pientä)
Nyt suunniteltiinkin että ottaisin jonkun halvan äkkilähtö-pakettimatkan Tunisiaan, ja mieheni tulisi sieltä hakemaan. En viitsis montaa kertaa vaihtaa lentokonetta varsinkaan kun matkustan yksin 2 lapsen kanssa:/
Ja paluulennoista ei tietoakaan:) Extempore!
Mitä haluaisit tietää? Kysy jos osaan vastata.
Olen aina ollut tietoinen siitä, ettei toisen tunteista ja ajatuksista voi olla koskaan täysin varma. Vaikka sitä olisi kaikki positiiviset rakkauden merkit ilmassa, ei voi olla täysin varma, koska se on kuitenkin vain se oma itsensä jonka tuntee parhaiten, eikä sitäkään aina kunnolla...
Otin siis tietoisen riskin naidessani Kreikan aurinkorannoilta löytämäni albanialaisen rantagigoloni. ;o) Halusin ajatella niin, ettei riski saa olla onneni tiellä - jos olisin heti tyrmännyt ajatuksen minun ja mieheni yhteiselosta, koska oli se mahdollisuus, ettei hänen pussinsa olleet pullollaan valkoisia jauhoja, vaan joukossa saattoi olla myös kourallinen harmaita, olisin menettänyt mahdollisuuteni elää tätä elämää, jossa olen vuosien kuluessa huomannut olevani onnellinen ja tyytyväinen. :o) En antanut epäilyksen pilata elämääni - jos riskinoton jälkeen olisin pettynyt, olisin sentään elänyt, mutta jos olisin suorilta käsiltä tuominnut, olisin pelännyt. Eikä pelko olo elämänarvoista.
* Sivuhuomautuksena ja toiseen ketjuun kirjoittamasi viestin innoittamana sanon myös seuraavaa: Onnesta ja tyytyväisyydesta huolimatta, elämämme ei ole suinkaan ollut täydellistä. Juuri tällä hetkellä painimme sekundaarisen lapsettomuuden kanssa (viimeiset 2½ vuotta) ja suunnilleen puolessa välissä suhdettamme (olemme olleet yhdessä 9 vuotta), meitä kohtasi kriisi, joka johti 9kk asumiseroon. Tapeltu siis on monista asioista ja ongelmia kohdattu, mutta myös rakastettu ja tuettu. Vaikka ei painisikaan kaikkien stereotypisten ongelmien kanssa, joihin monikulttuuriset liitot yhdistetään (mm. työttömyys, kulttuurierot, uskonto), mikään liitto ei silti ole ongelmaton. Kaikki ei vain liity kulttuurieroihin, eikä siksi niistä tällä palstalla puhuta. Itse en esimerkiksi ole lapsettomuus-ongelmaamme puinut tällä palstalla kuin yhden viestin verran, mutta toisaalla olen minulle kipeästä puhunut paljonkin. Myös asumiseromme aikaan kuuluin ryhmään, jossa puitiin eroasioita. Tuosta ryhmästä sain vertaistukea aivan eri lailla kuin täällä ja siksi en täällä asiasta ohimenevää mainintaa suuremmin kirjoittanut...
Kesällä jos matkustaa, niin yks edullisimmista vaihtoehdoista on lentää täältä Barcelonaan/Alicanteen/Marceilleen ja sieltä laivalla.
Niin ja aikani kuluksi oon myös opetellut tekemään algerialaisia ruokia.
Ja välillä oon myös tehnyt suomalaisittain esim.pullaa ja korvapuusteja joista kaikki tykkäs kovasti:)
mieheni motiivi naimisiinmenolle oli joku ihan muu, kuin halu päästä Suomeen. Tapasimme Turkissa (mies siis turkkilainen) kun olin siellä töissä jo neljättä kesäkautta. Tavatessamme miehellä oli jo valmiina työ- ja oleskelulupa Isoon-Britanniaan (senhetkisen työnantajansa kautta), joka - kaikella kunnioituksella rakasta isänmaatamme kohtaan - yleensä on korkeammassa kurssissa kuin Suomi, mitä onnenonkijoihiin tulee. Mutta mies jätti sitten menemättä britteihin, kun minä en halunnut lähteä mukaan <3 Siellä miehellä olisi ollut kavereitakin, Suomesta ei tuntenut ketään entuudestaan. Tiesin sitäpaitsi että eräs suomalainen tyttö oli ollut ihastunut mieheeni ja omien sanojensa mukaan oli valmis naimisiin ja tuomaan tämän Suomeen, mutta miestäni ei kiinnostanut. Eli olisi päässyt kotimaastaan pois, joko Britteihin tai Suomeen, ilman avioliittoa kanssani, jos olisi halunnut.
Asuimme ensin Turkissa, eikä meillä suhteemme alussa ollut koskaan puhetta siitä, että muuttaisimme Suomeen. Mies sanoi että haluaa kyllä käydä joskus Suomessa lomalla, mutta mitään suurempaa intoa hänellä ei ole muuttaa tänne. Mieheni kävikin Suomessa lomalla vuodenvaihteessa 2001-2002, jonka jälkeen totesi että ihan kaunis maa, mutta liian kylmä hänelle :) Meillä oli ihan hyvä elämä Turkissakin, molemmilla mukava työ, taloudellinen tilanne ok, jne.
Asuttuamme vuoden yhdessä Turkissa MINÄ sitten aloin painostamaan miestä Suomeen muuton suhteen (tuli koti-ikävä!). Sain tahtoni periksi, ja haimme miehelle oleskelulupaa. Kun muutimme Suomeen, meidän piti tulla vain yhdeksi talveksi, ja lähteä takaisin Turkkiin ainakin kesäksi. Toisin kävi. Tulin pian raskaaksi, enkä (tietenkään) halunnut asua Turkissa raskaana ollessani, saatikka synnyttää siellä. Enkä halunnut asua siellä vauvankaan kanssa. Kun esikoinen oli yksivuotias, aloin odottamaan seuraavaa lastamme. Eli Suomessa ollaan jumissa edelleen. Ihan hyvin viihdytään, mutta muutto Turkkiin ei ole todellakaan poissuljettu ajatus. Mutta lasten terveydenhuollon ja koulutuksen kannalta Suomessa on parempi olla.
Miehellä on ollut pysyvä oleskelulupa jo puolitoista vuotta muistaakseni, ja tuossahan tuo edelleen nyhjöttää minun rinnallani :)
Onhan niitä onnenonkijoitakin, itsekin tiedän useamman tapauksen jossa mies on lähtenyt heti saatuaan pysyvän oleskeluluvan, tai lapsen synnyttyä (lapsihan antaa miehelle pysyvän siteen Suomeen, ja sitä kautta oikeuden oleskella täällä). Hälytyskellot soi esim. sellaisten tapausten kohdalla, jossa miehellä on jo Suomessa sukulaisia ja ystäviä kotimaastaan, ja haluaa pikapikaa naimisiin tapaamansa suomalaisnaisen kanssa. Myös turvapaikanhakijana Suomeen tulleiden ulkomaalaisten salamarakkauksiin ja pikaisesti solmittuihin avioliittoihin suhtaudun ehkä liiankin kyynisesti, etenkin jos parilla on huomattavan suuri ikäero naisen hyväksi, ja mies on juuri saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa (tai on kotoisin ns. turvallisesta maasta, kuten Turkista, ja jo tänne tullessaan periaatteessa tietää ettei tule turvapaikkaa saamaan)...mutta eihän rakkaudesta koskaan voi olla varma milloin se iskee, keneen se iskee. Eikä ole minun asiani miettiä, mistä syystä kukin avioliittonsa solmii. Uvi tekee sen minun puolestani ;)
Mieheni kohdalla tiedän varmasti, ettei avioliitto ollut edellytys oleskeluluvalle tai kansalaisuudelle. Mutta joo asiaan: voiko koskaan olla varma toisen motiiveista? Ehkä voikin " vain" luottaa tai olla luottamatta. Voihan sitä naida toisen rikastumisen toivossa tai yksinäisyyden pelosta tai muuten kyseenalaisin (?) motiivein. Jatkossa sitten näkee, miten käy, ja loppupeleissä vain sillä on merkitystä.
...mennyt naimisiin kanssani rakkaudesta.
Syystä, että; hän oli ennen tapaamistamme asunut suomessa yli kymmenen vuotta ja hänellä oli ollut jo vuosikaudet pysyvä oleskelulupa ja muutenkin asiat ihan mallillaan.
Eikä hän olisi niin ihana minua ja vauvaamme kohtaan, ellei rakastaisi meitä molempia paljon.:)
Mutta tiedän kyllä tapauksia missä on etsitty vaimoa ihan sillä tarkoituksella, että saa jäädä maahan. Eivät ole kylläkään olleet mieheni maalaisia.
Jasmina_06:
Onko juttu jonka luit lumeliitosta mahdollisesti suomi24:n sivuilla? Jatkan kun vastaat? :)
Kirjoitin " omasta päästäni" , ja suomi24 -sivuja en ole aikoihin edes avannut. Eli ei ollut mitään juttua.
Annatko linkin tuonne suomi24 -sivuille, lumeliitto-juttuun, lukisin sen mielelläni?
tarkoitusperista, en olisi menossa piakkoin hanen kanssaan naimisiin enka olisi alkanut alunperinkaan suhteeseen hanen kanssaan. Se, mita muut (netissa ja taysin tuntemattomat) ihmiset meista ajattelevat, on meille aivan sama. Jos olen heidan mielestaan sinisilmainen, niin sitten olen. Ou jee!
Tutustuessamme miehen elama oli mallillaan ja han mietti vakavasti paluuta takaisin kotimaahansa (miettii edelleenkin, mutta yhteinen paatoksemme on odottaa viela vuosia). Ilmoitti myos ykskantaan, ettei halua koskaan Suomeen muuttaa, asian ajatteleminenkin teki/tekee hanesta pahaa. :) Meilla on hyva olla taalla, missa nyt olemme.
Toiseen ketjuun viitaten: Kun olen sanonut olevani onnellinen, ei se tarkoita sita, etta kaikki on aina vain upeeta. Ei meillakaan tapella ruuasta, kulttuurieroista tai uskonnosta, mutta toki pienia riitoja silloin talloin on, mutta niista selvitaan. Emme ole kumpikaan pitkavihaista tai mokottavaa sorttia ja asioista pystytaan keskustelemaan. Ja kun olen kirjoittanut meidan elavan normaalia arkea, niin sita ei uskota. Joo, ei tuo mies suomea puhu (mita nyt pari hassua sanaa), mutta sen annan hanelle anteeksi. :) Jos toissa kaynti, siivoaminen, kokkaaminen, kaupassa kaynti, ystavien tapailu, telkkarin tuijottelu, netissa surffailu ym. ei ole normaalia arkea, niin sitten en tieda, etta mika on.
Ulkomaalaisen naidessa riski tosiaan voi olla se. että mies nai vain oleskeluluvan toivossa.
Kaikissa suhteissa (jos se oleskelulupa onkin jo olemassa tai on suomalaisen miehen kanssa) on riskinsä, että joku menee pieleen: toinen ei rakastakaan enää, löytää toisen jne. Riskejä on otettava elämässä, millaisia ne riskit sitten ovatkin.
Jos ihmisellä on ns. kaikki kotona, niin nämä riskit varmasti mietityttävät monesti. Eri asia on tietysti rakkauden huumassa tehdyt ' päätökset' , joissa järki ei paljon vaikuta.
Ja varmaan heitäkin on, jotka eivät liiaksi mieti miehen motiiveja, mutta uskoisin, että tällaiset ihmiset myös selviävät elämän kolhuista helposti - kun ei siis tarvitse liiikaa pohtia elämää ja sen kulkua.
Onnellisia ovat yksinkertaiset jne.
Taisin lukea vähän väärin.. Tässä siis linkki
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=45000000…
onpa outoa jos nainen ei ymmärrä missä mennään jos saa vielä sukupuolitaudinkin! Taitaa olla kyse haluttomuudesta nähdä asiat sellasina kuin ne on taikka sitten jostain läheisriippuvaisuudesta, epävarmuudesta tms, tms. Mutta kyllä tuollaisia huijareita löytyy suomalaissakin miehissä.
Mutta totta on ettei kukaan voi olla aina varma toisten tunteista mutta kyllä ihmisen menneisyys ja valinnat mitä hän on elämässään tehnyt aiemmin kertoo ihmisestä, ja kuinka hän käyttäytyy yleensä toisia ihmisiä kohtaan, arvostaako muita, onko rehellinen yleensäkin ihmisten kanssa kertoo paljon millanen ihminen on ja mitä voi olla odotettavavissa tälläsen ihmisen kanssa. Millaset ihmissuhteet hänellä on muutenkin. Ihminen joka ei arvosta toisia, ei ole luotettava.
Kun kyse on yksilöistä ja ihmisistä ei voi tietää jostain yksittäisestä seikasta esim. jos mies on tullut turavapaikan hakijana maahan, tai parin ikäero, eri uskonto taikka joku muu asia, onko kyse ns. lumeliitosta. Jos niin ois, UVI:nkin hommatkin ois aika paljon helpompia niitä lupia käsitellessä.
Kyllä moni pari joka vaikuttaa sivullisista ehkä hyvinkin onnelliselta ja ihanteelliselta parilta voi olla sitten kaikkee muuta ja taas päinvastoin.
Joten minusta ei kannata alkaa kelleen todisteleen että ollaanko tässä nyt aito pari vaan ei, me annamme ajan sen todistaa puolestamme.
Suomessa epäillään takuulla joka mokuparia lumeliitosta ainakin alkuvaiheessa.
Meille ei kukaan ole mitään tullut sanomaan, mutta arvaahan ton kun kaikkia muslimeitakin pidetään järkiään terroristeina ja naistenhakkaajina. Turha on muutamille alkaa asioita selittään, jotkut ovat kertakaikkiaan niin ääliöitä ja mikään ei läpäise ennakkoluulojen muuria.
Siis meistä saa luulla jokainen mitä haluaa mutta minä ainakin luotan 100% omaan mieheeni ja hänen tunteisiinsa, kun hänet niin huolella valkkasinkin vaikka oli siinä hyvää tuuriakin mukana ;)
jotain juttuja mutta omalla kohdallani ei onneks sellaisia tarvitse epäillä, mieheni tuli suomee aika nuorena perheensä kanssa ja hänellä oli jo luvat kunnossa kun tapasimme 6vuotta sitten.
Turkkiko?? Onhan se totta,että nykyään siellä on paljon turvallisempaa myös kurdeilla, mutta on ihan 100% fakta että sieltä tulleita on saannut turvapaikan/oleskeluluvan suojeluntarpeen /muun inhimillisen syyn vuoksi.Tähän ei lasketa perheenperustamista. Näin myös meillä. Joten ei pidä ajatella kaikkia turkkilaisia(kurdeja) vaan ns.turvapaikan hakijoina. Koska joukossa on myös niitä jotka sitä oikeasti tarvitsee.
Mieheni (algerialainen) oli jo asunut Ranskassa ennen tänne muuttoa.
Naimisiin mentiin ihan muista syistä kun oleskeluluvan takia:)
Enemmänkin on ollut vaikeuksia lupa-asioissa minun osaltani mieheni kotimaassa...
En kyllä oikein ymmärrä, että miten olet edes voinut mennä naimisiin miehen kanssa, jos et voi luottaa häneen, toisin sanoen et ole varma miksi hän halusi kanssasi naimisiin.
Meillä molemmilla oli perheen perustaminen mielessä, ja tulevaisuudessa myös muutto mieheni kotimaahan. Nytkin matkustetaan sinne vähintään 2 kertaa vuodessa ja ollaan n.2kk kerrallaan. Tunnen mieheni perheen varsin hyvin, koska siis heidän kanssa samassa talossa asutaan kun siellä ollaan. Ja sen rehellisempiä ja ystävällisempiä ihmisiä en ole koskaan tavannut. Eikä omena kauas puusta putoa ainakaan tässä perheessä:)
Tiedän kyllä kaksi tapausta joissa avioparilla (suomi-ulkkis) on kaikki mennyt hyvin siihen asti kunnes on lapsista alettu puhumaan, ja ero tuli molemmissa. Toisessa tosin syynä uskonto-ongelmat ja toisessa kai juuri se että mies oli saanut pysyvän luvan ja päätti vaihtaa vaimon kotimaiseen. Mutta tämä on yksi ja ainoa tapaus jonka tiedän.
Mitenköhän yleistä tällainen sitten on, en tiedä?
Mutta usein taitaa olla niin, että jos suomi-ulkkis parille tulee ero, oli syy mikä tahansa, niin ihmiset kuittaa sen vaan että " no niin, mies taisi saada pysyvän oleskeluluvan." vaikka eihän se aina niin ole.
Toisten parisuhteita on niin helppo analysoida tietämättä tosiasioita.
Itse en kyllä ryhtyisi moiseen.