Miten ihmeessä saa kotiäitiystäviä?

Mutta kyllä siinä jonkin aikaa menee ennenkuin siirrytään " puhelinnumero" asteelle, aluksi ainakin tapailimme äiti-lapsi-tuttuja vain noissa julkisissa paikoissa. Tuntuu täällä pääkaupunkiseudulla olevan outoa jos heti pyytää kyläilemään/puhelinnumeroa.



Sitkeästi vain mukaan perhekerhoihin vaikka joskus tuntuisikin että kaikilla on jo ystäviä liikaakin. Minä olen esimerkiksi löytänyt useammankin ystävän, joiden kanssa tapailemme koko perheen kesken silloin tällöin. Eräästä on tullut jopa miehensä kanssa kummeja meidän kuopukselle, ja ovatkin tosi tärkeitä pikkumiehelle.

Jäi nuo neuvot antamatta. :)



Minä ainakin teksiin niin että kyselisin muilta äideiltä missä he ulkoilevat lastensa (onko lähellä joku kiva leikkipuisto?), ovatko tulossa huomenna puistoon jne. Tai sanoisin että oli kiva nähdä taas täällä kerhossa, tulettehan ensi kerrallakin. Voipi olla että puhelinnumero annettaisiin mieluusti sitä kysyvälle, mutta itse pelaisin varmemman päälle ja kyselisin " voisimmeko tavata huomenna puistossa?" tms. ennenkuin siirtyisin kenenkään omalle reviirille. Joillekin koti on sellainen paikka jonne ei vähänkään vieraampia haluta, mutta tässä on kyllä paljon eroja niin ihmisten kuin alueidenkin välillä Suomessa.

Eikö ihan mukava tyyli olisi kysyä, että tulisitteko meille joskus leikkimään (tai lounaalle)? Tällöin toisen on luontevaa antaa puhelinnumeronsa, jotta asiasta voidaan tarkemmin sopia, ellei sitä sovita samantien. Näin itsellä on ainakin monta hyvää ystävyyttä saanut alkunsa.

Hei,

samaa olen itsekin miettinyt, sillä muutimme pohjoisesta etelään ja kotiäitinä oma elinympäristö on tosi kapea. Kerhoissa olemme mekin kulkeneet, mutta sieltä emme ole löytäneet ystäviä. Ainakaan vielä...ehkä jonain päivänä. Netin kautta olen tutustunut muutamaan äitiin, ja heistä yksi pystyy kulkemaan vaikka kerran viikossa meille kahvittelemaan.



Ystävien saaminen ei taida vaan olla niin helppoa kuin luulisi, mutta jospa meille aikanaan joku ihana tuttu löytyy.

Olen ollut kotiäitinä -03 vuodesta lähtiin ja nyt kesällä syntyi toinen lapsi. Kävimme vanhemman tytön kanssa perhekerhossa, kerhossa ja muskarissa...mutta se on niin vaikeaa päästä niihin ns. piireihin! Me kun vielä asumme vähän kauempana keskustasta, et meille olisi joko tultava autolla tai linja-autolla.

Minulla kun meiskin tekee pitkää päivää näemme vain ruoka-aikaan ja nukkumaan ruetessa. Eli melkein 24h lasten kanssa! kiitos nam! Minun vanhempani asuvat lähellä ja he kyllä jonkun verran hoitavat tyttöjä, mutta heillä on tällä hetkellä rakennus hommat päällä ettei heitäkään paljon näy ja eivät oikein jaksa sit enää tyttöjä illalla hoitaa. Vanhemmalla tytöllä on kauhea minä ite vaihe ja oikea Uhma isolla uulla! Onnekseni vauva on tosi kiltti ja rauhallinen, mutta kaikki muu riivaa...tuntuu välistä että pää leviää. AIKUISTA SEURAA KIITOS!!!

Hei,



uskaltaudun kysymään mistäs päin olette? Esim. emäntä80? Minä mielelläni tutustuisin uusiin ihmisiin...kavereita ei todellakaan ole liikaa.



Minä olen Kirkkonummelta.

minä muutin mieheni luokse pienelle paikkakunnalle. Hänellä oli tietysti jo oma ystäväpiiri siellä valmiina. En aluksi pääsyt oikein mukaan kuvioihin kovin helpolla, muuta pian yrittämisen jälkeen rupsei luistamaan kunnes tulin raskaaksi ja tuntui että kaikki kaverit katosi ja ystävät muuttu....



olin taas alussa mitäs nyt..... Jonkin matkan päähän puoli tutuille tuli myös lapsi ja hän päätti aloittaa äiti lapsi tapaamisia.... tavatais joka toinen viikko ja juteltais kaikesta maan ja taivaan välillä :)



näin alkoin meidän mammakerho joka on toiminut jo jonkin aikaa

näin olemme tutstuneet uusiin tuttaviin



tietysti kuvio muuttuu kokoajan kun osa lähtee jo töihin ja muillla on muuta elämässä mutta mukaan mahtuu aina... tapamme kiertävästi ja yhteisesti sopien toistemme luonna ja jos löytyy uusia ihmisiä otamme niitä matkaan



tämä on ainakin minulle ja meille ollut hyvä henkireikä ja ajatusten vaihto paikka josta ei mielellään jää pois jos vain on mahdollista...

Minä olen Kajaanista...eli tosi kaukana sinusta. :(

Onko sinulla lapsia?

No voi harmi...



Minulla on kaksi poikaa, reilut 4 vee ja 9 kk ja kotosalla ollaan. Itse asiassa olemme asuneet Kajaanissa 4 vuotta ja siellä vanhin poika syntynyt : )



Silloin aikoinaan kävin seuriksen perhekerhossa, jossa en tosin tutustunut yhteenkään mammaan tarkemmin. Mutta siellä oli tosi kiva käydä ja poika viihtyi. Huomasin aikanaan, että taitaa olla kerhoissakin eroja, sillä Teppanassa en tutustunut kehenkään, mutta (tuli oikosulku...en muista enää kaupungin osan nimeä, joka tapauksessa kerhotila sinne lentokentälle päin menevän tien varressa) täällä tutustui paljon helpommin. Kaipa se vaan monesti riippuu onko kaikille jo jokin tuttu kerhossa vai ei.



Lisäksi Kajaanihallilla kävimme yhtenä aamuna peuhaamassa sellaisessa 1 euron peuhussa. Siellä oli tosi paljon sakkia ja siellä mammatkin olivat paljon rennompia. Tietääkseni tämä peuhuhomma on edelleen toiminnassa. Olisikohan nykyään okl:n hommia?

täälläpä myös äiti kajaanista:) laitappa viestiä jos kiinnostaa tutustua:) tuplaaippa @ luukku.com

Kannattaa lähteä jonnekin missä muita äitejä kokoontuu. Vaatii vain rohkeutta laittaa itsensä peliin ja tehdä aloite. Tuo mitä joku ehdottikin, että pyydät jota kuta lapsineen teille leikkimään on hyvä aloitus. Tuskin kukaan sellaista vastustaa. En minä ainakaan vastustaisi! :) Ja jos se tuntuu liian tungettelevalta sinusta heti alkuun, voittehan sopia treffit vaikka seuraavan viikon kerhoon ja jatkaa tutustumista.



Ja tuo kotiäitien kokoontumisrinki kuulosti todella ihanalta, mistä joku kertoi. Varmasti sellaisille olisi kysyntää missä tahansa.

Oletko kokeillut kerhojen ja hiekkisten lisäksi s-postilistoja?Itse olen löytänyt paljon uusia ystäviä sähköpostilistoilta (lähinnä paikallisilta),sillä olemme pitäneet vuorotellen tapaamisia kodeissamme.Myös aihe-listat yhdistävät herkästi ja tapaamisia samanhenkisten kanssa on ehkä vielä helpompi järjestää (esim harrastaja-listat,allergia-listat,kestovaippa-listat,imetys-listat jne) ja osaanotto on usein aktiivisempaa.Mamma-kahvilatkin on keksitty,MLL:n perhekahvilat jne.Voithan kokeilla neuvolan ilmoitustauluakin!Ilmoitus taululle,että " silloin plaaplaa siellä ja kaikki tervetulleita omien eväiden kanssa jne" ja paikaksi ilmoitat vaikka jonkin leikkikentän/lapsiystävällisen kahvilan/urheiluseuran metsäretken tms.



Minä olen paluumuuttaja kotiseudulle ja vanha ystäväpiiri on kadonnut maailmalle,joten itse ilmottauduin kaikille mahdollisille kursseille jo odotusaikana ja lista-tapaamisissa pyörin heti tilaisuuden tullen.Ystäviä on paljon!Meillä on ollut myös toimiva hoitopiiri (kaksi äitiä hoitaa kolmen muksut,kun kolmas äiti vapaalla) pari kertaa viikossa.Tosin se kaatui lopulta sairasteluihin,autottomuuksiin,töihinlähtöihin jne,mutta toimi ainakin puoli vuotta aika kivuttomasti.



Toivottavasti löydät uusia ystävyyksiä!

t.mp

Kyllä kun itse olen hakenut kotiäitiystäviä tai yrittänyt ystävystyä, olen huomannut ettei läheskään kaikilla ole niin paljoa ystäviä. Eli ei kaikilla tuntuisi ystäväkiintiö olevan kuitenkaan täynnä.



Kyllä minäkin aloittaisin perhekerhoista (tosin olen huomannut että harvoin se paras paikka), puistoista ja lasten kerhoista (jos on sen ikäisiä lapsia). Eniten pyrin ystävystymään niiden äitien kanssa, joiden kanssa lapseni tykkää leikkiä. Näin homma toimii paremmin ja ennakkolähtötilanne on positiivisempi, eikä ole suurempia antipatioita ja äitien kanssa on enemmän jotain yhteistä. Yleensä alkuun juttelu ja tutustuminen vie useamman kerran ja kyselen yleensä toisten tekemisistä ennen kuin ehdotan tapaamista. Usein olen se aktiivisempi osapuoli ja yleensä pyydän kylään meille.



Sitten kun joku on käynyt kylässä, saatan ehdottaa että voitaisiin ehkä joskus nähdä uudemman kerrankin. Sen jälkeen annan tilanteen hetken olla ja usein odotan tuleeko vuorostaan ehdotusta toiselta. Aina ei tule ja pienen paussin jälkeen saatan itse ehdottaa uudestaan tapaamista taas. Joidenkin ihmisten kanssa olen huomannut että vaikka ovat mukavia, niin eivät ole kovin aktiivisia noiden näkemisten suhteen (ja juuri tälläisillä ihmisillä ei ole niin paljon tuota ystäväpiiriä kasassa ja saattavat juuri viihtyä kotiäitinäkin). Jossain vaiheessa sentään minäkin luovutan jossei tule mitään vastakaikua. Mutta yleensä nämä hitaammatkin ovat jo lämmenneet ennen kuin luovutan.



Toisaalta taas joskus voi alkuun tuntua jonkun kanssa sujuvan, mutta ehkä sitten huomaa että ei ehkä sittenkään näkemiset suju parhaiten mahdollisesti. Tällöin sitä usein pikkuhiljaa nuo hiipuvat itsekseen. Voi myös olla että uusia tuttavuuksia tulee vanhojen tilalle. Ja yritän itsekin huomioda sen jos toiselta tulee viestinä se että on niin kiireitä, etten silloin hirveästi yritä ehdotella mitään. Voi myös olla ettei toinen ole niin halukaskaan tapaamaan, toisilla sitten voi todellakin olla kiireitä. Mutta nämä palaavat yleensä itse sitten asiaan jos haluavat.

Mutta kerron omasta tilanteestani. Jotenkin itse huomaan, että olen pikku hiljaa ajautunut sellaiseen mielentilaan, etten osaa edes kaivata niitä kotiäitiystäviä täällä nykyisellä paikkakunnalla...Olen kolmen lapsen kanssa kotona, käytän lapset kerhossa ja käymme välillä koko porukalla perhekerhossa, perhekahvilassa, liikuntakerhossa jne...Sieltä olen saanut " hyvän päivän tuttuja" , mutten ystäviä sen kummemmin. Tiedän, että vikaa on minussakin, koska en itse ole yksinkertaisesti jaksanut olla kovin aktiivinen ja esim. pyytää kylään. Aikaisemmalla paikkakunnalla minulla oli useita ystäviä kotiäitinä samaan aikaan, joten näimme suhteellisen usein. Lisäksi oli äiti-lapsipiiriä ym. Se oli ihanaa aikaa, kun sai jakaa ajatuksiaan muiden vertaistensa kanssa. Nytkin toki saatan jotain kertoa esim. kerhoissa, mutta jos ei koe sellaista " sielujen" yhteyttä muiden äitien kanssa niin ei voi mitään. Kaikilla tuntuu olevan tietty oma piiri täällä, monet ovat täältä kotoisin, tokin minunlaisiani uusiakin paikkakunnalla on, muttei kovin paljon, eikä kaikkien kanssa yksinkertaisesti synkkaa sillä tavalla. Itse olen aika avoin luonne ja kerron aika helposti myös negatiivisista tunteistani esim. kotonaoloon liittyen. Sellainen säikäyttää jotkut äidit heti kauemmaksi, mutta onneksi on niitäkin jotka raottavat rehellisesti myös omaa elämäänsä...Itse kaipaisiin nimenomaan sellaista rehellistä vertaistukea (keskustelua) en niinkään mitään jumppa/tupperkutsukaveria tms.