Loppuuko elämä - ei loppunut.
Arvoisat lukijat,
Laitoin tänne kesällä viestiä ja kyselin, että mitä tapahtuu elämälle kun lapsi syntyy. Miten käy harrastusten yms yms hyvin paljon huolestuttavia asioita.
Haluaisin nyt ilmoittaa teille, että ei se ainakaan loppunut ja nythän tää alkaa jo olee suurimman osan ajasta ihan kivaa. Muun muassa nuo yhteiset hetket jolloin lapsi on tyytyväinen ja hymyilee.
Tytär on nyt kohta 3 kuukautta ja lauantaina mennään vauvauintiin.
Joku suositteli mulle kesällä tällä foorumilla isyyspassitekniikkaa. Tämä metodi toimii täydellisesti. Suuret kiitokset hyvistä neuvoista!!
Isyyspisteitä kertyy passiin siten, että ottaa perheensä mahdollisimman hyvin huomioon ja tekee esim. kotitöitä pyytämättä, tekee kaikkensa, että vaimo pysyy tyytyväisenä (esim huolehtii, että pääsee varmasti 2-3 viikossa jumppaan + tekee ruuat yms).
Tosin täytyy sanoa, että mä oon aina tehnyt tässä talossa suurimman osan kotitöistä, perhana soikoon, mutta täytyy myöntää, että äitiys se
vasta rankkaa olisi!!
Joten nykyisin teen edelleen suurimman osan kotitöistä - mutta tyytyväisenä.
Niin, siis isyyspassitekniikalla voi tavallaan ansaita esim. omat liikuntariennot hyvällä omalla tunnolla.
Sitäpaitsi - me oltiin jo Levilläkin viikko (huom - joka päivä molemmat oltiin rinteessä 2-3 tuntia) ja uutta reissua suunnitellaan jo. Oltiin tyttären kanssa hiihtämässä myös, beibe ahkiossa. Viihtyi hyvin.
Näyttää siltä, että myös matkustelu siis onnistuu. Ei tartte muuta kuin rohkeesti vaan lähteä. Yhteistyöllä selvitään varmasti. Alpit 2007 -projekti on jo käynnistetty.
Terveisiä kaikille ja kiitoksia vielä supportista viime kesänä, joka oli henkisesti hyvin raskasta aikaa meikäläiselle.
-db
Kommentit (2)
Missä kaltaisiasi miehiä kasvaa???
Minä olen päässyt jumppaan lapsen synnyttyä kuusi kertaa. Yhteensä. Siis kahden VUODEN aikana.
Meidänkin isännälle saisi joku hommata isyyspassin...
lasten kanssa voi tehda hyvin pitkalti samat jutut kuin ilmankin, mutta monia asioita joita voi tehda lasten kanssa, ei voi tehda yksin :)
mulla ovat tytot olleet mukana maalaushommissa, nikkaroinneissa, autoremonteissa jne. Totta kai omaa asennetta taytyy muuttaa, eika asettaa niin suuria odotuksia tyon etenemisvauhdin suhteen, kun renkaita vaihtaessa joutuu pitamaan huolen, etteivat se vasara osu auton kylkeen ... tai kay niinkuin mulle, etta viimeista rengasta kiinnitettaessa jaljella on enaa yksi pultti :)
matkustaminenkin onnistuu, kun taas muistaa asennoitua. Meilla vanhemmalla tytolla oli 3v synttareihin mennessa yli kolme kymmenta lentomatkaa takana, nuorempikin lensi ensimmaisen 15h lennon kuukauden ikaisena.
Asenteesta se on kiinni. Siis omasta asenteesta.