Muita karkkilakkolaisia?
Päätin aloittaa laihtumisen vaihteeksi sitä perinteistä kautta eli karsimalla syömisistä karkit pois joksikin aikaa ja vähentämällä muitakin herkkuja, joita on kyllä viimeisien kuukausien aikana tullut syötyä PALJON. Jospa sitten jonkin ajan kuluttua pystyisin motivoimaan itseni pisteille tai jotain muuta, nyt sellainen tuntuu ylivoimaiselta.
Eka karkkilakkopäivä on siis nyt menossa ja mietin taas tässä, kuinka tämä voikin olla näin VAIKEAA! Nälkähän ei siis missään nimessä ole, vain makeannälkä. Onko muita karkitta kärvistelijöitä?
Viivi
Kommentit (4)
8.päivä tuli repsahdus, kun imuroin sohvan alta ja löysin avaamattoman lakupötkön...olin niin innoissani että söin sen äkkiä ja vasta sitten muistin että voi ei karkkilakko! mutta onneksi en sitten sortunut enempään. alku oli aivan kamala minullekin, mutta nyt on jo huomattavasti helpompaa. alussa ahdisti ajatus että kun karkkia ei saa. muutaman kerran alussa mieheni joutui minua kaupassa komentamaan, kun " vinguin" karkkia...heh kuulostaa ihan pikkulapsi meiningiltä...
voimia karkkilakon kanssa, ajan kanssa helpottaa
itse olin viime keväänä kun aloin laihduttamaan 9viikkoa ilman MITÄÄN herkkuja!!!!melkein kuukausi meni mulla,ennen kuin rupes helpottamaan,mutta sit ei enää tehnyt niin mielikään.20kg sain pudotettua kyllä 4kk aikana.vielä 10kg mut karkkilakko ei oikein tällä hetkellä huvittais...
mut TSEMPPIÄ kaikille lakkolaisille:0)
Odotusaikana tuli 15 kg painoa, vaikka liikuin, joidenkin mielestä, liikaakin. Yllätys, 10 jäi synnytysaliin ja 4 osastolle viikon aikana. Nestettä olikin paljon koko kropassa, kun viimeinen puolitoista kuukautta painoa tuli kilo viikossa!
Roikkuvat mahanahat kuitenkin jäljellä, ja täälläkin lakkoillaan herkkujen suhteen liikunnan määrää aktiivisesti lisäten ja lihaksia kasvattaen. Minä pidän herkkupäivää kerran viikossa vaihtelevana päivänä himojen mukaan. Tällä viikolla kulutin sen jo tänään :) Loppuviikko onkin sitten herkkutuskissa kieriskelyä.
Herkkupäivään kuuluu valinnan mukaan karkkia, sipsejä ym. Silloin on lupa mässätä pahaan oloon saakka, ja minun kohdalla niin käy usein. Olen vähän semmoinen herkuttelija, jotta kaikki tai ei mitään! En siis osaa herkutella maltillisesti useana päivänä, vaan lakot on pakollisia herkuttelun kontrolloimiseksi. Näin on ollut aina.
Minun mielestä paras keino päästä eroon jatkuvasta makean nälästä on pakotttaa itsensä pariksi viikoksi kokonaan lakkoon. Näin tein joulun jälkeen. Keho ei sen jälkeen enää kaipaa sokeria niin kovasti, ja mässyttelyn vähentäminen helpottuu...
Koskaan en ole ollut kova suklaasyöppö. Tähän vaikuttanut ratkaisevasti kaksi vuotta päällä ollut maitotuotteiden välttäminen ruokavaliossa pakon vuoksi. Nyt odotusajan lopulla suklaanhimo alkoi yltyä vimmatusti. Sama ralli tuntuu jatkuvan nyt imettäessäkin! Koko ajan tekisi mieli tupla-patukoita, ja sitten niiden syönnin jälkeen kieriskelläänkin vatsan kanssa tuskissaan. Säälittävää :)
no joo en ole " virallisesti" karkkilakossa, mutta kuitenkin en ole moneen päivään syönyt karkkia!
Painoa olis paljon pudotettavana joten jo senkin takia pitää karkkeja ja muita herkkuja vähentää!
Ennen saatoin ostaa karkkia lähes joka päivä tai ainakin muutamia kertoja viikossa ja tietysti monta pussia... leffaa vuokratessakin oli kiva ostaa n.kilon pussi irtiksiä ja mässyttää niitä sitten sohvalla leffaa katsellessa ;)
Nyt ajattelin että enintään yksi herkkupäivä viikossa ja silloinkin vain vähän...
Tykkään leipomisesta joten sekin on yksi haitta tässä eli eipä nyt enään viitti paljon pullia ja juustokakkuja omaksi ilokseen tehdä... seuraavaksi leivon vasta kuopuksen synttäreille...kolmen viikon päästä olis ne juhlat!
Karkittomia päiviä....!!
toivoo suffelisuklaa