Henkisesti yksin-odottajia????
Minä olen todella yksin tämän asian kanssa siinä mielessä, että miestä ei kiinnosta, ei puhu asiasta juuri koskaan. Neuvolat käyn yksin. Anoppi ei koskaan kysele mitään, vaikka asutaan samassa pihassa. Oma äiti kyselee jotain, kun nähdään. Kavereita ei kiinnosta asia. Vaikka olisin pää kainalossa, ei kukaan ole kiinnostunut voinnistani. Anoppi sen sijaan huolehtii jatkuvasti poikansa jaksamisesta, syömisestä yms. Mies soittaa ensisijaisesti asiansakin aina omille vanhemmilleen!! Olen tosi masentunut tästä tilanteesta. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (5)
tiedän tunteen.. mies on aina vain kavereidensa kanssa baarissa ja itselläni ei oikein ole enää kavereita kun en jaksa istua kuppiloissa ja lähteä kaupungille. Miehen kanssa ei muuta kuin riidellä ja seksiä ei ole ollut aikoihin. Odotus aika on ollut elämäni yksinäisintä aikaa. vielä puolet jäljellä ja toivon että mies olisi sitten kotona minun ja vauvan kanssa.. niin hän lupaa. väittää että nyt haluaa mennä niin paljon kuin voi koska vauvan jälkeen on kiinni siinä.. olen niin masentunut ja yksinäinen että itken vain kotona
Voin kertoa että raskaus voi olla ihanaa aikaa, jos on edes joku kelle hehkuttaa ja hän jaksaa kuunnella. Yksin se on rankkaa. Mieheni halusi lapsia ja oli mukana synnytyksessä. mutta millään tavoin ei ole koskaan muutoin ollu mukana. Ei ole silitellyt masua, eikä kyselly miten me voidaan. Nyt odotan kolmatta ja sanoin sille ja toivoin että nyt olisi toisin. mutta ei. Ei hän näytä mitenkään muutenkaan välittämistä, ja se vasta rankkaa on.
Minulla ei ole myöskään ole yhtäkään ystävää kelle hehkuttaa. Olen muutamalle kertonut, mutta eivät edes onnitellut. eivätkä ole kysellyt ja kolme viikkoa sitten kerroin. Hyvin on ollut hiljaiseloa ns. " ystävien" puolelta.
Toivon sulle voimia!
kukaan ei saisi olla tällaisessa tilanteessa koskaan.
onneksi täällä voi purata huolia ja täällä ne joku lukee, ja voi pian miettiä onkohan hän kenties yksi niistä joka on hylännyt ystävänsä, vaikka se kaipaisi just nyt kaveria!!??
Kuulostaa omituiselta. Haetko vaan ylimääräistä huomiota nyt kun olet raskaana, kuvittelitko että onni ja autuus tulee raskauden myötä. Anopista ja kavereista viis, mutta miten miehesi ja äitisi ei olisi kiinnostuneet sinusta ? Halusiko miehesi lasta ? Oliko hän kiinnostunut sinusta aiemminkaan ?
onneksi ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta hyvä ystäväni kylläkin on. Olen todella harmissani hänen puolestaan, vaikkakin hänen omat vanhemmat kyllä ovat kovasti asiassa mukana mutta mies ei laisinkaan. Ja kuitenkin miehen tuki olisi kyllä se kaikkein tärkein. En tiedä, eipä asialle ole varmaan paljon tehtävissä muuta kuin puhua asiasta, mistä miehen " kiinnostottomuus" johtuu. Mutta väkisin ei ketään saa sen enempää kiinnostuneeksi, ja valitettavasti asia ei tule koskaan juuri muuttumaan. Ainakaan ystäväni kohdalla. Miehen kiinnostus syntyneestä vauvastakin laantuu hyvin pian...Joten voimia vaan sinulle ja anteeksi kun olin näin " latistava" .
mulla saman tapainen ongelma miehen kanssa.. Kyllä kaikki muut tuntuu olevan kiinnostuneita mutta mies ei oikein ole mukana. Kyllä se on käyny mun kanssa synnytysvalmennuksessa ja kummatkin ultrat mutta jotenki tuntuu niin yksinäiseltä. Ei tunnu oikein löytyvän yhteistä aikaa. Oon kyllä kotona mutta mies ei, ja silloin kun on en saa tarpeeksi huomiota. Mielestäni se on periaattessa miehelle ainoa tapa olla " mukana" raskaudessa, siis tukemalla ja huomioimalla tulevaa äitiä. Onhan niitä kavereita mutta en halua heiltä sitä huomiota ja hellyyttä.. Toivottavasti tilanne muuttuu teillä!