Raskaana ja suunnittelen alan vaihtoa (opiskelun aloitusta)

Vastailen nyt minäkin vielä, vaikka ap:n kysymyksestä jo onkin vähän aikaa :)



Eli minulla tilanne on seuraavanlainen. Opiskelin ensimmäisen ammattini suoraan lukiosta. Sinä aikana saimme kaksi lasta. Jatkoin vielä kotona oloa valmistuttuani, rakensimme talon ja saimme kolmannen lapsen. Kolmosen ollessa 1,5v lähdin oman alani töihin. Vähän ajan päästä sain vakipaikankin. Muutaman vuoden kuluttua tulin jälleen raskaaksi, jäin ensin ä-lomalle ja sitten hoitovapaalle. Neljännen lapsemme ollessa 1,3v lähdin uudelleen opiskelemaan AMK:hon. Eli täydellinen alanvaihto ajatuksissa. Kahdelle nuoremmalle saimme hoitajan kotiin (isommat olivat jo koulussa), se helpotti arkea ihan älyttömästi. Vajaat kaksi vuotta opiskelin ja jäin jälleen äitiyslomalle :) Ja sitä tässä nyt vietän. Tai oikeammin olen jo siirtynyt hoitovapaalle, mutta ainakaan ennen syksyä en kouluun ole takaisin menossa. Ja ikää mulla siis nyt 33v.



Perheen ja opintojen yhdistäminen voi hetkittäin olla haastavaa, mutta se on mahdollista! Onneksi mulla on kotitöihin osallistuva mies, joka alunperinkin kannusti mua kouluun hakemaan! Ja kuten edellisetkin vastaajat ovat sanoneet, niin useimmiten opettajat joustavat, jos jotakin akuuttia on ilmassa. Minä muuten myös opiskelen nuorisopuolella täyspäiväisesti ja alkuun mietin myös sitä, kuinka ne parikymppiset mahtavat suhtautua tällaiseen vanhaan käpyyn, mutta ihan hyvin kaikki sujui :) Ja itseäni mitenkään kehumatta, tenteistä on ollut helppoa saada kiitettäviä, välillä suht vähälläkin työllä. Kunhan vain malttaa istua korvat auki luennoilla. Ja samoin kuin quarry, minäkin opiskelen englanninkielistä BBA-tutkintoa.



Joten ei muuta kuin kouluun vain tiuhtiainen! :)



M ja viisi lasta

Minulla oli niin, että opintotukikeskus vaati tutkintotodistuksen ensimmäisestä tutkinnostani nähtäväkseen, ennen kuin sain uudet täydet tukikuukaudet käyttööni tätä uutta tutkintoa varten. Eli jos sinulla on vanha tutkinto kesken, niin saattaa olla, että uusia kuukausia ei heru, vaan voit käyttää vain jäljelläolevasi :/

Hei!



Ihana kuulla, että muitakin samassa tilanteessa olevia löytyy. Itse olen nyt 28v ja toista tutkintoa suorittamassa (amk). Ennestään löytyy kaksi lasta ja nyt kolmatta suunnitellaan. Ymmärrän toki, että " järkevää" olisi suorittaa tämä tutkinto nyt loppuun, mutta kun kauhea vauvakuume vaivaa, niin minkäs teet...

Itse opiskelin syksyn 2008, odotin neljättä lasta, toiset lapset ryhmiksessä (jossa siis on kaiken ikäisiä). Nyt tammikuussa synnytin, pidän tämän kevään paussia ja jatkan taas syksyllä. Ei tunnu yhtään raskaalta. Lapset neljä pv viikossa kävivät hoidossa. sain tehtyä tehtävätkin siinä ajassa. Mieheni oli kotota, hänelle sattunut tapaturma ja ei voi hoitaa lapsia. Eli hänen päivärahat ei todellakaan mitkään hyvät. Elimme koko syksyn toimeentulotuen turvin. Syksyllä kun jatkan, talous ei onneksi noin huono, mies nyt töissä.



kun opiskeltava asia on mielenkiintoista, kaikesta selviää...

Ei se mitään helppoa ole... Itse kävin 2005 amk:n pääsykokeissa (raskaana) ja tiesin aloittavani vasta 2006 syksyllä jos saan paikan. Aloitinkin ja kakkonen syntyi 2007 huhtikuussa- yhtään kurssia ei jäänyt väliin... Viimeistä vuotta aloittelen nyt ja kolmas syntyy keväällä, mutta sitä ennen olis tarkoitus valmistua jo Eli etuajassa 9kk suunnitellusta amk-tutkinnosta. En ole lukenut öisin, mutta kuunneluut hyvin tunneilla ja tehnyt muistiinpanoja. Eka vuosi oli helppo kun oli jo työ ja elämänkokemusta mihin liitti opittua (olen 32v.).

Äijä on ollut työttömänä ja työllisyyskoulutuksessa 2007 vuoden alusta, taloudellisesti on ollut rankaa maksaa taloa ja pitää kahta autoa kun opiskelumatkaa on liki 100km yhteensuuntaan. Onneksi amk:ssakaan ei ole kaikissa aineissa läsnäolopakkoa!



En suosittele, mutta kaikesta selviää jos asennoituu oikein!! (Mullakin on valtaosa numeroista kuitenkin 4-5, muutama 3, eli ei siis tartte ihan läpimenoperiaatteellakaan tehdä) Vaatii ehdottomasti sen, että mies osaa myös laittaa ruokaa, siivota ja osallistua lapsenhoitoon...

Eli nyt on alkanut selkiintyä ajatukset siitä, että alan vaihto olisi edessä. MInulla on jo yksi AMK tutkinto, mutta ala ei oikein houkuta. Meillä on nyt kaksi lasta 1v ja 3v ja kolmannen laskettu tammikuussa. Ajatus olisi hakea ensi kevään yhteishaussa opiskelemaan (AMK). Jos sitten pääsisin niin aloituksen ajankohtaa olen miettinyt, ensi syksynä pienimmän ollessa 7-8kk vai hakisiko vuodella lykkäystä, jolloin nuorin olisi 1v 7-8kk... Onhan vaihtoehto hakea ensi syksyn haussa jolloin opiskelut alkaisivat vuoden 2010 alusta..



Taloudellista puolta ollaan mietitty, nyt kotihoidontuella laina tulee maksettua ja elämme ihan ok. Jos aloitan opiskelut saisin opintorahaa, mutta lapsista menisi hoitomaksut. Niihin varmaan vaikuttaa alentavasti toisen vanhemman opintotuki? mies saa ihan norm. palkkaa.



30 vuotta tulee vuoden päästä täyteen ja nyt tuntuu, että tälle elämälle pitää vvielä tehdä jotain. Toki lapset, mies ja asunto on. Vielä puuttuu se kiva työ/ammatti johon olisi mukava mennä ja olla. Nykyiseltä alalta sitä en näe...



Mies on ihan kannustava tässä asiassa kun siitä keskusteltiin, motivaatio on kova, rankkaa varmasti tulisi olemaan, mutta siihen olen kyllä valmis. Ala johon vaihtaisin olisi yhtä rankka kuin nykyinenkin.



Tässä nyt selvennän vain ajatuksiani ja haluaisin lisää kokemuksia teiltä jotka jo opiskelette.=)



mehiz kera lasten 05&07 rv 26+2

Itse molemmat lapsen syntyivät opiskelun lomassa. Koulun , lasten, työn ja miehen työn yhteen sovittaminen opiskeluun vei välillä voimia, mutta nyt onnellinen.



Itse opiskelin AMK.ssa ja kokemus hieman vaihteli opettajistakin riippuen. Välillä joutui juuri pakolliselta tunnilta jäämään lapsen sairastelun takia kotiin riippuen miehen työstä tms. Jotkut opettajat joustivat ja ymmärsivät, toiset eivät. Onneksi tenttejä pystyi tenttimään " rästinä" jos norm. tenttiin ei päässyt.

Eräs ope sanoi suoraan, että " yleensä lapset tehdään opiskelun jälkeen" ;)

Iltaisin 21 jälkeen luin ja tein tehtäviä. KAnnattaa hakea opiskelemaan , jos asennoituu " eri tavalla" varmasti onnistuu. Tsemppiä!

Meillä tehtiin noin kolme vuotta sitten päätös lapsista, vaikka opiskelinkin. Opiskelen edelleen, mutta kyllä joku päivä vielä itseni valmiiksi saan.



Meillä on nyt siis kaksi lasta, jotka kävivät tuossa välissä tarhassakin asti, mutta silloin toinen lapsi taisi olla vielä liian nuori moiseen touhuun ja joutui sairauskierteen päätteeksi sairaala hoitoon.



Opiskeluja lapset kyllä hidastavat - ainekin itseni kohdalla se on tarkoittanut reilua puolen vuoden taukoa opinnoissa per lapsi. Toisaalta omalta kohdaltani asiaan ei sinällään suurta muutosta tullut, koska olin melko laista opiskelija ensimmäisinä vuosina. Nyt on enemmän taistelutahtoa mukana kuin silloin.



Taloushan siinä on tiukoilla, mutta meillä oltiin 3 kk yhtäaikaa opiskelijoina ja pysyttiin hengissä! Tosin tilanne oli todella tiukka, koska meillä on asuntolaina maksettavana.



Meillä lasten teko päätös perustui julmaan totuuteen, ettei olla ikuisesti nuoria.



P.S. Meille mietitään kolmatta, vaikka opiskeluni ovatkin kesken.

Mitä mieltä olette, vieläkö näin 30v. ensimmäistään odottavan kannattaisi vaihtaa ihan kokonaan alaa ja hakea jo tänä keväänä kouluun (AMK, aikuispuoli)? Laskettu aika on 5.8. Toisaalta polttelis kauheasti, mutta onko se mahdollista mitenkään? Ehkä alkuun joutuisi hakemaan oikeutta lykätä opintoja.

Itse olen 35 ja amk:a mietin, mutta nuorisopuolen aloitukseen. Kestääkö siellä järki kaksikymppisten seurassa kolme-neljä vuotta? Lapset päiväkoti-ikäisiä.

Olen itse 28-vuotias puolisoni kanssa raskautta yrittävä opiskelija. Nyt tuntuu että väärällä alalla ollaan. Olen ajatellut että hakisin tänä keväänä opiskelemaan toista alaa joko amk tai yliopistoon. Itse kun aloitin yliopistolla opinnot 19-vuotiaana aloitti kanssani samana syksynä USEITA yli 30-vuotiaita. Yliopistolla saattaa olla helpompaa ja varsinkin vapaampaa ja joustavampaa pienen lapsen kanssa. AMK opinnothan ovat usein lukujärjestykseen sidottuja ja läsnäolopakollisia, mitä yliopisto-opiskelu ei taas ole.



En suostu ainakaan itse ajattelemaan että alle 30-vuotiaana tulevaisuuteni on ennalta määrätty. Toki ystävissäni on uraohjuksia jotka ovat tehneet lapset, rakentaneet talon ja luoneet uran alle 30-vuotiaina, mutta minä teen asiat ainakin itsestä hyvälle tuntuvalla tavalla.



Nyt rohkeasti vain opiskelemaan. Ei siihen tarvitse kenenkään lupaa tai mielipdettä kysyä =)

Kyllähän sitä joskus meinaa hermo mennä " nuorison" kanssa, mutta usein sitä jopa yllättyy miten fiksuja nuoret oikesti on, varsinkin kun ryhmässäni on vain ulkomaalaisia opiskelijoita. Itse olen tällainen ikuinen " teini" ja olen päättämässä AMK opiskelujani.



Valmistun englanninkieliseltä-linjalta BBA:ksi. Tänä vuonna mittariin tulee neljäkymmentä (oli pakko kirjoittaa, lukuna näyttää ihan kamalalta;)



Opiskelujen lomassa olemme rakentaneet talon, ja esikoinen lähti kouluun. Voin lämpimästi suositella opiskelemista kypsemmällä iällä. Meilla koulu on äärimmäisen joustava opintojen suhteen ja itse opiskelu oli paljon helpompaa kuin 18 vuotta sitten luettuani yo-merkomiksi. On enemmän järkeä ja tukena 15 vuoden työkokemus, osaa jo erottaa olennaisen ja tärkeän siitä kaikesta muusta sälästä.



Opiskelujen alkamistakin voi lykätä joten ehdottomasti kannattaa hakea, ei ainakaan jälkikäteen kaduta, että miksi en sittenkään....



Onnea matkaan ja opiskeluintoa kaikille meille " hiukkas" vanhemmille!

Olen 36 v., sain juuri kaksi viikkoa sitten neljännen lapseni ja aloitin uuden alan opinnot n.4kk sitten jätettyäni ensin vakituisen työpaikkani! Olen tyytyväinen ja onnellinen! Kannattaa kuunnella sydäntään/sisintään! =)

Heips.



Suosittelen! Jos voimia, innostusta, kiinnostusta ja toki ehkä hieman apujoukkojakin riittää niin siitä vaan rohkeasti unelmia kohti!! Itse opiskelen Stadiassa (tuleva metropolia :D) ja minulla on kolmevuotias muksu. Olen vielä yh ja tähän asti selvinnyt kaikista ns." pakollisista" luennoista ja kursseista hyvin. Niin ehdotonta läsnäolopakkoa AMK:ssa ei ole kuin esimerkiksi ammattikouluissa tai lukioissa. Ja jos sinua itseäsi ei häiritse, että osa luokkalaisista on ehkä sinua hieman nuorempia niin tuskin se ketään muutakaan liikuttaa. Omalta luokaltani tutustuin luokan kuopukseen(18v.) ja hän on yksi parhaimpia ystäviäni nykyään. Olen itse 24.v.



Saanko kysyä mikä ala mahdollisesti siintäisi mielessä?

Mitenkä olette selvinneet taloudellisesti?

Meillä on 2 pientä lasta ja minua kiinnostaisi opiskelu. Miehellä ihan normaali palkka.

Kun on jo talolainaa niin pakko miettiä myös taloudellisesti.

Vai olisiko järkevää muuttaa vuokralle opiskelujen ajaksi (jotta saisi asumistukea?)

Lainaa talosta täällä myös, eikä ole kyllä aikeissa muuttaa kun tää on sellainen elämänmittainen projekti. Puolisollakaan ei ole mitkään hurjat tulot. Aattelin, että jos vaan mitenkään pystyy, opiskelisin jo äitiyslomalla ja sit mahdollisimman varhain (vuosi, pari opiskeluja takana) alkaisin tehdä keikkatöitä ohessa. Vaik siinä varmaan kyllä vetää ittensä ihan piippuun?



Mulla siis taustalla on yliopistolla opiskeluja suoraan lukiosta kymmenen vuoden janalle venyneenä, mutta kun ei se ala vaan kiinnosta eikä varsinkaan valmista sellaisiin töihin, joita jatkossa haluaisin tehdä, en ole löytänyt motivaatiota viimeisiin rypistyksiin. Mitenkähän mahtaa kela suhtautua, saanko uudelleen opintotukea vaikka yliopistossa alkaa olla tukikuukaudet täynnä? Pitää vissiin kysyä suoraan sieltä...



Psykiatriseksi sairaanhoitajaksi haaveilen, kun sitä kysyttiin. Kiitos kaikille pohdinnoista ja tsemppauksista, täällä edelleen kahden vaiheilla keikutaan :)