Nyt suututtaa!!!
Kävin tuolla synnytysasiaa palstalla ja erehdyin muistelemaan esikoisen syntymää. Mä oon niin vihainen että en tiedä miten tästä rauhoittuisin.
Olin siis 17v kun esikoinen syntyi, nyt odotan kolmatta.
Kukaan ei ole vaivautunut kuuntelemaan mua esikoisen synnytykseen liittyen. kätilö haukkui mut synnytyksessä (en osannut ponnisaa, huusin liikaa jne.) Huutais varmaan itsekin jos joku saksilla silpois alapäätä kertomatta etukäteen... Enkä osannut ponnistaa joo, kun ei pahemmin ponnistuttanut enää parin tunnin säätämisen jälkeen.
Pitäiskö mun avata suuni nyt neuvolassa? Puhua koulun terkkarille? tehdä mitä? Soittaa siihen sairaalaan, jossa esikoinen syntyi? Vaatia pääsyä synnytyspelkopoliklinikalle pääsyä?
Mä odotan nyt kolmatta ja tuon onnettoman synnytyksen jälkeen kakkonen syntyi helposti haikaranpesässä. ymmärsivät mun kauhun esikoisen jälkeen, mutta eivät halunneet käsitellä sitä mun kanssa mulle sopivalla tavalla.
Neuvolassa on nyt vaikea puhua mistään kun " Täähän on jo sun kolmas, et kyllä sun nää jutut pitäis tietää"
Mä oon oikeasti niin vihainen ja melkein paniikissa, mitä ihmettä mä tekisin?
Kommentit (4)
Mulla ei ole aikomustakaan enää koskaan synnyttää, aion hakea pelkosektioon seuraavalla kerralla, jos sitä koskaan tulee, seuraavaa kertaa siis.
Neuvola ei ehkä ole mulle oikea paikka puhua niiden kummallisen asennevamman takia. Hassua et joskus toi kolmen vuoden takainen synnytys ottaa päähän suunnattomasti ja toisinaan sitä ei edes muista.
sepä tästä niin hankalaa tekeekin. Mä kammoan niitä kätilöitä. Tuntuu törkeältä, että niiden virheet jätetään äiten yksin selvitettäviksi ja kannettavaksi. Haikaranpesään menisin nytkin, ehdottomasti, jos vain olisi mahdollista. Vaan kun muutettiin sen verta kauas ettei ne enää sinne huoli.
kakkosen syntymän jälkeen sain käydä esikoisen syntymän läpi sitä hoitaneen kätilön kanssa, vaan tuntui että se ei ymmärtänyt, että mä olin loukkaantunut sen tavasta puhua, ei sen tavasta tehdä asioita. ota tästä nyt selvää.
Pyydän sinulta, ota asia esille!!!
Jos sinusta tuntuu ettet voi puhua neuvolassa, yritä löytää joku muu henkilö sillä asia on jäänyt selvästikkin sinua vaivaamaan...
Merkki siitä että asia on " selvitettävä" ilmenee sillä ettet saa sitä pois mielestäsi...
Minä itse en ole koskaan osannut puhua asiosta vaan annoin niiden olla ja hautasin mieleeni... puhuin ehkä ystävilleni ja luulin se riittävän... Olin väärässä... Masennuin synnytyksen jälkeen ja oli valmis laittamaan lapseni keltaiseen pörssiin... Jossain vaiheessa osasin hakea apua ja opin sitä kautta puhumaan asiat läpi tuntemattomienkin kanssa. (vain niiden kanssa jotka tuntuivat mukavilta)
PPuhuminen helpottaa oikeasti...
Neuvolasta voit varmasti kysyä puhelin numeroita ja paikkoja jossa voi vapaasti keskustella.. On myös tukiryhmiä, ja muista se että sinunkin takia he ovat olemassa...