Tiukka sama rytmitys vs. vauvantahtisuus?

Jos sinusta tuntuu luontevalta elää lapsentahtisesti, niin elä ihmeessä! On siinäkin omat hyvät puolensa, kuten juuri se, että kumpikin vauva saa yksilöllistä huomiota toisen nukkuessa.



Ja toisaalta, noin pieniä vauvoja ei vielä kannatakaan lähteä hirveästi rytmittäämään. Ei se vielä edes välttämättä onnistu. Lähinnä tuossa vaiheessa voisi herättää molemmat samaan aikaan (tai peräkkäin) syömään.



Ala luoda rytmiä siinä vaiheessa, kun sinä alat sitä kaivata, ja kun lapset alkavat mielestäsi olla siihen valmiita! Kyllä se helpottaa elämää kun lapset ovat vähän isompia.

mutta meillä se aikanaan ei ollut mahdollista. Pojat syntyivät keskosina yli puolen painoerolla ja ei yksinkertaisesti saatu heitä samaan ryhmiin kuin joskus puolen vuoden pintaan. Isompi ei kertakaikkiaan pystynyt syömään niin usein (2tuntia) kuin pienempi eikä pienempi niin harvoin kuin isompi (3tuntia), yritimme pitää heitä sairaalan rytmissä. Osasyynä tosin saattoi olla toisen leikkaus ja toisen koliikki 5kk ikään asti, joten nukkumarytmikin oli päinvastainen. Ei mikään miellyttävä kokemus tämä alkuaika edes kotiutumisen jälkeen, joten jos mitään tällaisia esteitä ei ole niin suosittelen ainakin yrittämään samantahtisuutta oman jaksamisen kannalta. Mut aina ei siis ole mahdollista kuten ei meilläkään.

Samantahtisuus on hyvä omien unien kannalta, mutta tietysti vauva saa " enemmän" lapsitahtisuudesta. Itse yritin pitää meidän tuplat samassa rytmissä alusta alkaen, koska muutenkin väsyy helposti yösyötöistä ym. Minulla siis oli kokemusta esikoisesta ja tiesin, että puolen vuoden valvomisen jälkeen ihminen on aivan kuitti vaikka pari ekaa kuukautta vetää hormonien voimalla =)



Meillä vauvat olivat sillä lailla samassa ja eri rytmissä, että kun olin syöttänyt toisen niin perään syötin toisen. Itse koin turhaksi viritellä molempia rinnalle yhtä aikaa. Nykyisin (1v) syötän vuorotellen molempiin suihin =D

Meillä aloitettiin jo sairaalassa laittamaan poikia samaan rytmiin. Molemmat olivat syntyessään alle kolmekiloisia, joten heitä piti syöttää 3-4 tunnin välein. Vauvat saivat alusta lähtien rintaa että korviketta koska oma maitoni ei millään riittänyt ja toinen oli huono syömään tissiltä. Myöhemmin kun molemmat olivat sen yli 3 kiloa jatkoimme samassa rytmissä pitämistä, sillä edellytyksellä, että annoin enemmän unta tarvitsevan nukkua 15-20 minuuttia pidempään. Yöllä syötimme silloin kun itse heräsivät. Minä annoin toiselle tissiä ja mieheni syötti pullosta toisen. Näin ollen osa yösyöttöistä hoiti mies, tietysti tämä ei olisi käynyt päinsä jos molemmat olisivat olleet täysimetyksellä, kun se ei meillä onnistunut pääsi (tai joutui) myös mies hoitamaan yösyöttöjä.



Kun kyselin tätä samaa asiaa " kokeneilta" kaksosäideiltä toisella keskustelupalstalla, sama vastaus tuli myös sieltä, että kyllä oman jaksamisen takia kannattaa pitää kaksoset samassa rytmissä. Ensinnäkin helpottaa yleistä liikkumista jos molemmat nukkuvat samaan aikaa (tai siis ainakin meillä, meillä eivät tykänneet vauva-aikana olla hereillä vaunuissa). Itse olen oppinut arvostamaan tätä omaa aikaa joka on silloin kun molemmat nukkuvat päiväuniaan. Poikien päiväunien aikaan voin tehdä pyykinpesua jne. kotihommia tai sitten vain istua alas lukemaan lehteä.



Ja nyt kun pojat 1.5v, sama rytmi jatkuu edelleen. Tietysti enää nukutaan vain yhdet päiväunet päivässä, mutta silti aamuisin herätään suunnilleen samaan aikaan. Nykyisin heräävätkin aikalailla samoihin aikoihin, sitä en tiedä onko se tämän samanrytmin tuomaa seurausta vai sattumaa. Olen ajatellut jatkaa niin kauan tätä samassa rytmissä pitämistä kunnes jättävät päiväunet pois.



Jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee ja kokee omaksi, mutta näin taaplataan meillä.



-Meukka ja pojat 1.5v-

Olisi ollut varmaan hienoa, kun olisi pystynyt vauvatahtisuuteen. Mutta kyllä äidinkin täytyy väillä nukkua.



Meilläkin rytmitettiin jo sairaalassa, olivat myös alle 3 kilosia ja syöttöväli 3-4h. Ensimmäiseksi herännyt syötettiin rauhassa ja heti perään herätettiin toinenkin syömään ja sitten taas nukkumaan jopa 2 tunniksi, ennenkuin ekan syöttö taas alkoi.



Tietty rytmi helpottaa kyllä arkea. Mielummin katsoo kellosta ruoka-ajan (esim. 4 h edellisestä tankkauksesta), kuin että vartoo molempien yhtäaikaista nälkähuutoa.

Ulkoilutkin sujuu paremmin kun ovat samassa rytmissä.



Tee kuten itsestä tuntuu hyvältä omien voimiesi mukaan.



hopsi ja mukulat lähes 3v.

Meillä pojat täytti tänään 1,5 vuotta ja viimein aletaan olla samassa rytmissä. Eli nukutaan YHDET YHTEISET päikkärit ja kaikenlisäksi omissa sängyissä eikä enää vain liikkuvissa vaunuissa. Ja unet jopa kestää parikin tuntia. Meillä sama tilanne siinä mielessä kuin Helmi-Marialla tuossa edellä, että pojat ovat syntyneet pieninä keskosina ja ovat olleet kotiutuessaan voinniltaan ja painoltaan kovin erilaiset. Eli toinen on jaksanut syödä vähemmän kerralla, väsynyt nopeammin jne. Sairaalassa pojat oli periaatteessa olleet siinä samassa 3 h ruokavälirytmissä, mutta siellä tietysti ei hoitajien tarvinnut kiinnittää huomiota siihen, nukkuivatko pojat päivällä unet samassa ruokavälissä vai eri. Kun taas kotona se tosiaan olisi tärkeää siinä mielessä, että äitikin voisi nukkua päikkärit tai muuten levätä sen ajan.



Pojat olivat kotiutuessaan 4,5 kk ikäisiä ja varmaan tuonne 7-8 kk ikään elimme yöt pääasiassa niin, että toinen vanhemmista nukkui toisen vauvan kanssa makkarissa ja toinen lastenhuoneessa. Ja vastasi näin sitten vain " omansa" yösyötöistä. Tällä tavalla saimme koko perhe enemmän unta. Pojat eivät myöskään koskaan illalla nukahtaneet samaan aikaan, toinen valvoi myöhään ehkä viitenä iltana viikossa ja sitten niinä kahtena iltana, jolloin hän nukahti ajoissa, toinen taas valvoi myöhään.



Päivällä kun hoidin poikia yksin, pyrin edes jollain tavalla samaan rytmiin juuri tuon oman lepoajan takia. Ruoka-ajat pojilla olivat samat tai ainakin söivät heti peräkkäin. Mutta unien kanssa oli suurensuuria ongelmia, eivätkä pojat nukahtaneet kuin kantamalla (meiltä oli ulkoilu valitettavasti käytännössä kokonaan kielletty, se olisi ehkä pelastanutkin paljon), ja kun sain ekan nukkumaan, kannoin toista puoli tuntia, ja kun toinen viimein nukahti, viimeistään 10 minuutin päästä ensimmäinen jo heräsi eikä enää nukahtanut uudestaan. Tai sitten ottivat vain jotain vartin päikkäreitä sittereissä. Tästä seurasi mulle pidemmän päälle olkapään rasitusvamma ja viittä vaille hermoromahdus (no oli lapsilla toki muitakin ongelmia, jotka siihen henkiseen väsymiseen vaikutti, mutta koen että tämä oli yksi hyvin suuri syy)... Jälkikäteen olen miettinyt, olisivatko pojat mahdollisesti nukahtaneet ja nukkuneet paremmin, jos olisivat saaneet mennä ihan vapaasti omissa rytmeissään. Alan uskoa, että näin olisi ollut, mutta eihän sitä voi koskaan tietää. Toinen ongelma oli ehkä että pojat eivät saaneet riittävästi " rasitusta" kun eivät vielä osanneet liikkua mutta olivat tavallaan jo " vanhoja" . Eli eivät ehkä väsyneet riittävästi valveillaoloaikanaan.



Noin 1-vuotiaasta asti toinen, vahvempi ja isompi, on pärjännyt yksillä päiväunilla, kun taas pienempi on ihan näihin viikkoihin asti ollut vielä selvästi helpommin väsyvä (hänellä on heikommat keuhkotkin), eli kun aamulla heräävät yhtä aikaa (toinen herättää toisen), niin hän on tarvinnut päikkärit jo ennen lounasta. Sitten taas isompi on nukkunut lounaan jälkeen ja sitten kun hän herää, niin pienempää jo taas nukuttaa... Nyt kun saisimme liikkua kodin ulkopuolella, on tuokin aika hankalaa. Toisaalta kotitöitä on sentään kohtuullisen helppo saada tehtyä ja kahvikin juotua kun on vain yksi vintiö hereillä kerrallaan. ;) Pitää vaan katsoa, että se hereilläoleva ei metelöi hirmuisesti... Onneksi asumme kahdessa kerroksessa. Ja tietysti voi lukea, leikkiä vähän paremmin sitten yhden lapsen kanssa kerrallaan. Mutta tosiaan tähän asti on kestänyt, että olemme päässeet siihen tilanteeseen, että YLEENSÄ lapset illalla nukahtavat suunnilleen yhtä aikaa, aamulla heräävät yhtä aikaa ja iltapäivällä nukkuvat yhtä aikaa. Minä jo luulin, että tätä ei ikinä meillä nähdä. :) Saapa sitten nähdä, kauanko tätä kestää... Yöllä kyllä syövät edelleen ja periaatteessa eri aikoihin, tosin usein toinen ehtii herätä toisen huutoon ja syö sitten samalla.



Mutta kun ihmiset usein olettavat, että kaksoset tekevät kaiken samalla tavalla ja nukuttamisessakin menee kaksi kärpästä yhdellä iskulla, niin kyllä olen väsyneenä melkein joskus suuttunut siitä. Ei se aina ole niin. Ja jos mun pitäs yrittää tuoreita kaksosäitejä neuvoa (vaarallista puuhaa, tiedän:)) niin sanoisin, että mikäli vauvat nukkuvat huonosti ja lyhyitä pätkiä samaan rytmiin " laitettuna" , niin kannattaa ehkä kokeilla myös sitä oman, optimaalisen uniajan hakemista kummallekin vauvalle. Jälkikäteen nimittäin ajattelen, että olisin jaksanut viime talven paljon paremmin, jos lapset olisivat ylipäänsä NUKKUNEET päivällä, vaikkakin sitten eri aikaan, kuin se että iltapäivällä meillä täällä parkui kolme väsynyttä ihmistä kun kukaan ei juuri ollut saanut unta eikä lepoa. Mutta väsyneenä ei aina keksinyt niitä ratkaisuja ongelmiin kovinkaan nerokkaasti.



Yksilöitä ne ovat kaksosetkin ja esimerkiksi mulla ja miehellä on ihan eri vuorokausirytmit luonnostaan, ei kai ihme että lapsillakin. :)



Tsemppiä vaan kaikille pienten kaksosten kanssa eleleville!

Huomasin sitten, etten ihan vastannut alkup. viestin kirjoittajan kysymyksiin, mutta suunnilleen kai kuitenkin aihealueesta kirjoitin. :) Alkup. kirjoittajalle sanoisin minäkin, että jos tuntuu että jaksat, niin jatka vaan samaan malliin. Voisin kuvitella, että jos vaikka yöt saa nukuttua kohtuullisen hyvin (isä mahdollisesti osallistuu yösyöttöihin?) niin päivällä tuo eritahtisuus voi sitten olla ihan ok. Ja onhan mahdollista, että lapset tosiaan sitten itse hiljalleen hakeutuu samaan rytmiin vähän myöhemmin. Tuohon jaksamiseen vaikuttaa niin monet asiat (saatko apua muualta, onko vauvat perusterveitä, tuleeko perheeseen flunssia jne. jne. jne.) että itse parhaiten tiedät mitä jaksat ja miten arki sujuu parhaiten. :)

Meillä siis oli pakosta pitkän aikaa lapsentahtisuus kirjoittamieni syiden takia, mutta meillä tuo nukkuminen oli myös iso ongelma. Pojat häiriintyivät toistensa huutamisesta tosi paljon ja me nukutimme myös pojat eri huoneissa. Eka vuosi oli jatkuvaa heräilyä. Toinen nukahti kyllä aina syliin tai aikuisten sänkyyn viereen, josta siirto pinnikseen, mutta koliikkitapausta kuskattiin ympäri asuntoa eikä kumpikaan ole koskaan nukahtanut suoraan omaan sänkyynsä (edes pian 4,5v). Toinen vuosi oli myös aika rallia heräilyjen suhteen (5-12 herätystä yössä, ei tosin kauaa vieviä toimenpiteitä, mutta häiritsihän se unta tosi paljon. Sit alkoi onni ja autuus, nukkuvat pitkät yöunet. Olemme ollet niin laiskoja, että nukkuvat yleensä minun vieressäni edelleen, omiinsa eivät menisi millään. Ehkä tämä laiskuus juontaa siitä, että nyt saadaan nauttia hyvistä yöunista. Meillähän pojat nukkuivat päikkäreitä ekana vuotena maksimissaan kolmet ja yleensä vain 15-20 min kerrallaan, molemmat eri aikaan nukahteli miten sattuu. Muutaman kerran yli vuoden vanhoina nukkuivat parin tunnin päikkärit, kunnes 2v päikkärit, joista meillä ei ollut mitään iloa lopetettiin kokonaan ja sitten alkoi nämä ruhtinaalliset yöunet tietty sairasteluja lukuunottamatta. Itse uskon, että keskosuus on vaikuttanut asiaan, myös koliikki ja poikien yleinen temperamentti. Olivat aika herkästi ärtyviä vauvana ja edelleen aika tulisieluja. En tiedä tosiaan mistä on ollut kiinni, mutta meillä ei onnistunut samantahtisuus eikä oikein nuo päikkäritkään. No, onko vika äidissä, joskus sitäkin olen naureskellut, tuskin kuitenkaan ainakaan kokonaan. Nyt ehkä saisi vihdoin alkaa nukkua omissa sängyissään, mutta laiskoiksi täällä on ryhdytty!

Neljän lapsen kanssa ei koko hommasta olisi tullut mitään, jos kaikki neljä syöisivät joisivat ja nukkuisivat juuri silloin kuin itse haluaisivat. Oli siis pakko tietää etukäteen monelta tuplat on syötettävä, että ehtisin sitten tehdä ruoat suht oikeaan aikaan isommille tai monelta voi mennä pienten kanssa fysioon tai lääkäriin ym. Ehkä se on vähän luonnekysymyskin (äidin)..? Minusta ihan isompien lapsienkin takia kannatti rytmittää, koska ne isommat ovat aina ne, jotka joutuvat odottaa, jos en ehdi heti joka paikkaan. Mitä paremmin rytmi pelaa, sitä vähemmän meillä on kotona taistelua ja mustasukkaisuutta. Kaikille riittää vähän omaa aikaa. Tuplat täyttävät pian 1v ja meillä on nyt kaikki lapset samassa rytmissä, ja koko homma tuntuu jopa helpolta :-).

mistä kaikesta lapset jäävät paitsi, jos he ovat rytmitettynä?



Itse vannon rytmityksen nimeen! Meillä tuplat, 2,5 v, syntyneet pieninä keskosina on olleet rytmitettynä alusta saakka, sairaalasta lähtien. Arki on ollut helppoa ja mukavaa. Katson lapsieni saaneen paljon enemmän kun he ovat viettäneet rytmitetyn vauva valveillaoloaikansa virkeiden ja hyvätuulisten, stresaamattomien vanhempien kanssa unenpuutteesta kärsivien kävelevien muumioiden sijaan. Ja ihan älyllisiä noista on tullut, ei ole rytmitys jättänyt henkisiä hiertymiä ;o) ! Ensimmäiset kuukaudet nauratti tuo " kamala" kaksosarki, josta kaikki olivat niin pelotelleet -> sehän meni lasten nukkuessa ja syödessä (meillä 3 h välein). Mutta siinä puolen vuoden hujakoilla alkoi sitten tapahtumaan ja " päätöntä" menoa riittikin sinne kahteen vuoteen...



Ja kuten muksuja4:kin kirjoitti, niin kyllä meillä rytmitetty päivä ainakin antaa lapsille " turvaa" ja helpottaa nukahtamista yms.

Kyllähän kai kaikki jossain vaiheessa " rytmittävät" lapsensa ja lapsentahtisuus päättyy. Ei kai kovinkaan moni enää kahden - kolmenvuoden tietämissä lapsentahtisesti päätä ateriarytmiään ?







" Miten te oikein onnistuitte perustelemaan itsellenne, että vauvoja voi pitää samantahtisina vaikka heidän luonnolliset rytminsä eivät sitä olisikaan? Auttakaa, sillä ymmärrän, että tämä tie voi johtaa uupumukseen. Musta vaan tuntuu, että samantahtisuuden vuoksi vauvat jäisivät niin paljosta paitsi! "

ja sairaalassa jo syötin yhtäaikaa,3h välein. Imetin imetystyynyn avulla yhtäaikaa ja alussa siinä tuli istuttua puoli tuntia kerrallaan niin paljon helpompaa kun syövät yhtäaikaa. Aluksi annettiin lisämaidot pullosta imetyksen jälkeen.

Maalaisjärjellä tuo rytmityskin tehtiin,ja välillä oli päiviä että olivat eri rytmissä,jos toinen esim. virkeämpi kuin toinen eikä suostunut nukahtamaan. Mutta nyt pian 1v3kk nukkuvat,heräävät,syövät ja jopa kakkaavat samaan aikaan :D

En koe että olisivat jääneet mistään paitsi,hyvin mahtuvat molemmat syliin ja itse on virkeämpi kun saa hetken hengähtää.

Meillä pojat olleet alusta asti samassa rytmissä kait luonnostaan. ihan aluksi herätin toisenkin syömään jos ei herännyt itse. Yleensä heräsi itse. Meidän pojat (nyt 8kk) ovat nukkuneet aina yönsä hyvin. Koko elinikänsä kerta yössä tissiä on riittänyt. Eli univelkaa ei ole kertynyt ollenkaan.



Ihan sillä perustelen vaan, että on tää elämä paljon mukavampaa kun äiti ja isäkin ovat virkeitä ja univelattomia kun ajattelemme myös omaa jaksamista sinun mielestäsi kait liian itsekkäästi.



Olin kans kuullut pelotteluja siitä ekavuodensumusta, mutta ei ole ainakaan vielä näkynyt merkkiäkään siitä ja viimeinen kolmannes ekasta vuodesta kohta lähtee.



Tsemppiä sinulle ja jos jaksat todella itse sen lapsentahtisuuden, niin anna mennä vaan!!!! Mutta älä polta itseäsi loppuun, äidilläkin on lupa olla itsekäs välillä. Ja hyvin voiva äiti, niin hyvin voivat lapset. Näin se menee.

että vaikka meilläkin pojat olivat sairaalan rytmityksellä 2kk ennen kotiutumista niin vanhempien tahdosta huolimatta samarytmisyys ei välttämättä toimi kuten meillä ei toiminut enää kotona, kun ruoka ei mennyt pakkovälein letkuttamalla. Olin aivan loppuunpalanut, kun oli terveyspuolen asioitakin ja tuo keskosuus, mutten pystynyt siihen itse vaikuttamaan mitenkään. Toinen heräsi muutenkin pitkään kukonlaulun aikaan, kun toinen oli vasta uupunut yöunille huudettuaan koliikki-itkua 5kk ikään asti eli tilanteet vaihtelevat paljon. Päiväunet olivat niitä vartin torkahteluja eri aikaan. Järkevää toki pyrkiä samalle rytmille, kun se vaan onnistuu. Ehkä olemme erikoistapaus painoeron vuoksi, keskosuuden ja syömisongelmien verrattuna suht täysaikaisiin kaksosiin eli eka vuosi todella oli hirvittävän rankka ainakin meillä.

Miten sä meinaat jaksaa, jos et muista itseäs välillä? Jos elää täysin vauvantahtisesti kaksosten kanssa, niin eihän sulle jää itselles yhtään minkäänlaista aikaa, kun ei jää oikein sittenkään, jos rytmittää syömiset ja nukkumiset samanaikasiksi! Kyllähän ne lapset tosi nopeasti tottuu siihen samaan rytmiin, ainakin suurin piirtein, eikä he siitä varmasti kärsi. Tolla lailla polttaa itsensä vaan loppuun hyvin nopeasti...



T: Piia