Kerro, mistä teillä riideltiin tänään? Näin meillä:

Loppuraskaus menossa (siinä syy ainakin puoleen tulikivenkatkusta :) ja vanhemmat järjestivät niin, että veljeni on meillä passissa, jos vaikka lähtö synnyttämään tulee. Kutsui siis itse itsensä itse asiassa ja minä yritin kilttinä sopeutua tilanteeseen. Minulle veljeni meilläolo tarkoittaa sitä, että mieheni seurustelee hänen kanssaan kaiken aikaa ja hän pääsee varmasti luistamaan remontoinnista sun muusta. Veljeni ei kyllä saa myöskään mitään aikaan, oikein laiska. Eikä saa pidettyä kuria lapsillekaan, ei edes huomaa, vaikka roikkuivat kattolampuissa. Oikein hauska heppu kyllä ja pyrkii olemaan hyvää pataa.



Onhan se kiva, että lapsilla on hoitaja, jos lähtö tulee. Aamulla minun olisi pitänyt vain maata ja surffailla, mutta jotenkin kärähdin siihen tuttuun näkyyn, kun mieheni ja veljeni istuivat sohvalla ja ei ollut pyrkimystä niin mihinkään. Katsoin kellon kulkua ja ajattelin, että eipä vie kukaan lapsia ulos, eikä laita pyykkikonetta päälle (oli aika tärkeät pyykit: kestovaipat myös seuraavaksi yöksi). Kahvia ja löpinää. Kysyin mieheltä, josko voisi samalla korjata yhden rikki menneen esineen tai jotain muuta. Meillä on runsaasti remonttia kesken ja vaikka mitä hommaa, jotka eivät juuri edisty. Mies hermostui välittömästi ja riitely valmis.



Mä vein lapset ulos, sain karmivan supistuksen siinä hommatessa ja tein sen jälkeen kaikki työt tuonne päiväuniaikaan saakka. Sitten olinkin rikkipoikki ja supisteli kokoaikaisesti, mutta itsepähän aiheutin. En vain voinut olla hiljaa tai liittyä sohvaseuraan. Loppuillan päätin olla ottamatta kantaa mihinkään ja olla tekemättä mitään - meillähän on kaksi miestä hoitamassa kaikki mahdolliset kuviot. Kyllä kaikki hoituu, sillä mies on ihan mahtava kotityöjyrä, todella hyvä ja ahkera niissä. Penteleen remontti ei vain edisty ja rikki menneiden korjaus sun muut vain hänen osaamansa hommat.



Se vain itkettää, jos pienimmällä tulee itkuja ja isä ei saa häntä unille, kuten usein käy. No, ei mene helposti aina minunkaan kanssani, mutta siitä ei tule sellaista ihan mahdotonta hilluntaesitystä kuin isän kanssa. Tekisi mieli lähteä pois jonnekin, mutten uskalla näin kipeänä ja jaksa. Siispä purkaudun täällä :)