Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä odotat lastesi kummeilta?
20.12.2006 |
Itse olen kahden lapsen kummitäti ja olen omasta mielestäni ollut hyvä sellainen. Toinen lapsista asuu hyvin kaukana meistä ja näen häntä vain n. 3 kertaa vuodessa. Soittelemme usein pojan vanhempien kanssa ja lähettelemme kuvia yms. Kummipojan äiti onkin sanonut, että parempaa kummia ei olisi voineet pojalleen valita. Tietysti olen otettu ja välillä minua harmittaa, kun näemme niin harvoin, olisi mukavaa olla enempi läsnä.
Tämä kummeus on minulle tärkeä tehtävä ja haluan hoitaa sen mahdollisimman hyvin.
Kun lupauduin kummiksi, sovimme kummilapsen vanhempien kanssa, että minä en ole lahja-automaatti, mutta rakastan lasta ja haluan olla MAHDOLLISIMMAN paljon hänen elämässään mukana. Kummilapsen vanhemmat ovat olleet huippuja. He lähettävät kuvia, omatekemiä piirustuksia ja huomioivat myös minua. On mielekästä olla kummi lapselle, jonka vanhemmat arvostavat ja huomioivat meidän suhdetta.
En varmasti olisi näin hyvä kummi, jos minä " joutuisin" tekemään kaiken " työn" yksinäni. Monesti kummeja mollataan, muttei olla itse valmiita tekemään suhteen hyväksi mitään, senkuin vaaditaan ja odotetaan esim. niitä arvokkaita paketteja.
Toinen kummisuhteeni onkin juuri tuollainen. Rakastan kyllä tätä lasta suunnattoman paljon, mutta hänen äitinsä käytös alusta alkaen on ollut törkeää. Lapsi on jo 8-vuotias ja en ole saanut ikinä edes kuvaa hänestä. (muuta kuin omia ottamia) Minä olin lahja-automaatti ja lapsenvahti ensimmäiset kolme vuotta. Äiti itse ryyppäsi ja iski miehiä. Minä ajattelin, että kai tämä on kummin velvollisuus ja tein mukisematta työtä käskettyä, kunnes sain itse esikoisen. Tällöin hän syyllisti minua, kun en jaksanut raahautua heille hoitamaan kummilastani joka toinen yö ja, että heti unohtui kummilapsi, kun oma lapsi syntyi jne...
Työn ohella olin kummilastani paaponut ja valvonut hänen vierellään, kun hän sairasti, äiti kun ei humalaltaan siihen kyennyt. Välit äitiin tulehtui pahasti ja ajattelin epäonnistuneeni kummina täysin. Otin yhteyttä kummilapsen isovanhempiin ja kysyin, voisinko joskus tavata lasta heidän luonaan. He olivat onnellisia, samoin kummityttöni. Pikkuhiljaa myös lapsen äiti alkoi ottaa yhteyksiä ja nykyään välimme ovat asialliset, ei kuitenkaan lämpöiset. Lapseen pidän yhteyksiä ilman äidin välitystä ja hyvä niin. Suurin kiitos kummeudessa on kuitenkin se, että kummilapseni ikävöi minua ja juoksee edelleen syliini, kun nähdään. Se saa minut hymyilemään ja koen sittenkin onnistuneeni kummina.
Paljon kuitenkin voivat kummilapsen vanhemmat vaikuttaa kummisuhteen onnistumiseen ja ehdotankin kaikille, että katsokaa peiliin, te kummilasten vanhemmatkin, älkääkä aina syyllistäkö meitä kummeja jos suhde menee pieleen.
Kommentit (17)
Lapsieni kummit kuuluvat vakiovieraisiin ja nähdään puolin ja toisin, niin usein kun etäisyydet ja aikataulut antavat periksi. En odota kummien toimivan lapsenvahteina - heillä on omat perheensä ja menonsa. En odota kalliita lahjoja - meillä on itse varaa hankkia kalliita lahjoja. Mutta minusta on ihan kiva, että merkkipäivinä lapsi saa erityishuomiota.
Itse olen 2 lapsen kummi. En ole mikään hoitotäti, mutta ensimmäistä kummilasta olen leikittänyt aivan hirveästi. Silloin asuin lähellä, eikä minulla ollut omaa perhettä. Nyt muistan kummilapsia merkkipäivinä ja yritän olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon, kun nähdään.
En edes suostuisi kummiksi, jos minua vaadittaisiin olemaan hoitotäti tai ostamaan kalliita paketteja. En myöskään pidä ajatuksesta, että minun kummina pitäisi viedä lapsia johonkin erityisiin paikkoihin kuten huvipuistoihin tai uimahalliin. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että kummius ei välttämättä tuo läheistä suhdetta aikuisen ja lapsen välille. Lapsi itse päättää, kenestä aikuisesta pitävät ja kenelle uskoutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- että muistavat synttäreinä ja jouluna lapsiamme, edes puhelulla ja kortilla
- kävisivät meillä silloin tällöin
jne...
korkeintaan pieniä lahjoja lapsille, esim uusi pusero on tosi hyvä juttu.
Kummit saa meiltä:
-tekstareita, joissa lasten nauvolakuulumiset yms.
- kuvia aina kun tulevat käymään
-jouluna ja synttäreinään pienet muistamiset, esim. viinipullot ja kortin jossa kaunis kiitos kuluneesta vuodesta
Sitten kunlapset on trapeeksi isoja, voivat itse soittaa kummeilleen, lähettää piirustuksia jne...
Minäkään en odota lapsieni kummeilta muuta, kuin mhdollisuuksien mukaan läsnäoloa. En odota paketteja, mutta huomioin mielelläni heitä heidän merkkipäivinään ja jouluna, koska he ovat kaikin puolin tärkeitä ja en missään tapauksessa odota kummeuden olevan yksipuolinen suhde. Pyrin opettamaan lapsille, että kummeus on vastavuoroista ja, ettei kummit ole lahja-automaatteja. Kummit ovat valittu myös niin, että lämmin suhde jatkuu läpi elämän, ainakin niin toivomme.
Kiitos vastauksista.
ja odotamme lähinnä esirukousta. Kummit asuvat kaikki eri paikkakunnalla, joten mitään apuhoitajia he eivät ole, kyläilemme silloin tällöin puolin ja toisin. (ei usein) Toivottavasti isompina jaksaisivat kummit olla lasten kanssa jotenkin yhteydessä, jotta lapset heihin paremmin tutustuisivat.
en toivo paketteja (saadaan isovanhemmilta muutenkin ihan riittävästi), mutta esim. kortti postissa syntymäpäivänä ja joskus vaikka joltain ulkomaanmatkalta tms. on kiva. On kiva että lapsi saa ' omaa postia' .
Toivoisin, että sitten kun lapsi on isompi, voisivat joskus viedä lapsen pariksi tunniksi yhteisiin juttuihin ainkain pari kertaa vuodessa: elokuviin, retkelle tai marjastamaan tms, jotain yhteistä tekemistä, minkä puitteissa oppisivat tuntemaan toisensa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin meillä. Ihmetyttää, että moni on unohtanut kummiuden perusmerkityksen ja kummin tehtävänä on lähinnä tyydyttää markkinatalouden kasvua lahjonnan keinoin.
lapset sen paremmin kuin kummitkaan ei kuulu kirkkoon, mutta amrkinataloutta tyydyttämään heitä ei ole otettu vaan he ovat viisaita aikuisia, joihin toivon lasten tutustuvan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tunnehan tulee ihan pienistä jutuista.
Anna jotain konkreettisia esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vanhemmat kasvattavat kristillisyyteen sen minkä haluavat, en odota että kummit vievät kirkkoon tms. kun ei itsekään koskaan käydä. Ei myöskään lueta Raamattua.
Tai kuunnelleet, mitä pappi sanoo kummin tehtävistä? Kummi on se, joka huolehtii pikku piltin kristillisestä kasvatuksesta, esirukoilee tämän puolesta, ostaa rippiristin tälle jne. Kummi sananakin tulee sanasta GUDFADER eli jumalaisä eli huolehtii kummilapsensa jumalisesta opetuksesta.
Perehtykää, oi puolipakanat kirkkomme teksteihin tahi erotkaa, jollette niitä hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiinnostunut. Onko se kirkkoon viemistä, Raamatun lukemista yhdessä vai mitä? Ei tulisi mieleenikään vaatia tai edes odottaa lapseni kummeilta tämmöistä. Mutta haluaisin tietää miten te uskonnollisemmat sitten tarkoitatte tuolla kristillisellä kasvatuksella?
Kyllä katsoisi ainakin minun kummilapseni vanhemmat pitkään, jos alkaisin paasata viisivuotiaalle kummilapselleni jumalasta. Huh huh. Mielestäni lähimmäisenrakkaus eli se, että on läsnä ja välittää, on paljon tärkeämpää kummiudessa, onhan sekin kristillistä jos tarkemmin ajattelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ärsyttää suunnattomasti, että heiltä ei tule koskaa korttia. Lahjan kyllä tuovat synttäreinä ja jouluna, kun tulevat käymään, mutta minä arvostan sitä vanhanaikaista menetelmää kuin postikortti. Toki näemme heitä noin kerran kuukaudessa, että onhan siinä jo sitä.
Itsekin lähetän omalle kummitytölle aina kortin. Muistan toki myös lahjoilla ja haluaisin viettää aikaakin hänen kanssaan, mutta se on liian vaikeaa,,,, Siis minä olen useasti pyytänyt tyttöä meille yökylään, mutta hän ei uskalla tänne yksin tulla vaan haluaa aina sisaruksiaan mukaan ja valitettavasti minä en halua.. Yökyläilyt ovat siis jääneet vähiin, mutta kun tyttö tuosta kasvaa niin varmasti sitten saan hänet kyläilemään. =) Kesäisin olemme aina tehneet linnanmäki tai muun reissun. =)
Ja miksi kummilapsen kanssa ei voisi käydä kirkossa? on sekin yhteistä aikaa ja yhteinen kokemus kummin kanssa.
Lisäksi ainakin seurakunnalla on kerhoja jossa kummi voi käydä yhdessä lapsen kanssa.
Ei sen tarvii mitään raamatusta paasaamista olla.
Ja tosiaankin, jos yhtään olette pappia kuunnelleet ristiäisissä, siellähän ne kummintehtävät sanotaan.
Tietenkin tärkeintä on olla yhtenä lisänä lapsen turvaverkossa ja läheisissä ihmisissä. Tukena lapsen kasvulle.
Ihmettelen vaan, että miksi kastaa lapsi, jos ei tätä kristillistä kasvatusta lapselleen halua.
Erikseen tietenkin ovat ne, jotka ei kuulu kirkkoon ja pitävät vaan nimiäiset. Siinä jää se uskonnollinen osuus pois.
Kukaan ei osaa varmasti lukea ajatuksiasi että juuri sinun mielestäsi pitäisi lähettää kortti. Ehkei se edes merkitse lapselle niin paljon kuin sinulle eivätkä ne kummit ole sinua vaan lastasi varten...
Minulle ei tulisi mieleenkään lähettää synttärikorttia kun menen itse synttärikutsuille ja vien kortin. Kortti lentää usein lattialle kun kummilapsi alkaa repiä pakettia auki...
Ja odotan lapsieni kummeilta lähinnä vain normaalia lapsen (ja tietenkin koko perheemme huomioimista), eli ystävällistä ja mukavaa yhteisoloa ja kiinnostusta molemmin puolin. Lahjoja niin minä kuin lapsenikaan eivät kummeiltaan odota, emmekä myöskään mitään lapsenvahtia tms. Kummit ovat vain mukavia, tuttuja aikuisia, joiden kanssa näemme ja soittelemme aina silloin tällöin, joidenkin kanssa useinkin soittelemme.
Melkein kaikissa tapauksissa kummiudet meillä menevät " ristiin" , esim. siskoni on lapseni kummi ja me hänen lapsensa kummeja.
Me olemme omille kummilapsillemme suurinpiirtein samanlaisia. Pari vanhinta asuu kauempana ja heidän kanssaan on kanssakäyminen aika vähäistä ollut jo alusta saakka. Mutta lähempänä asuvat ovat sitten meille mukavia lapsia joita muistamme jotenkin juhlapäivinä ja tavattaessa jutustelemme jne. Lapsenvahteina heille emme juuri ole, omissammekin on tarpeeksi ainakin vielä kun omat ovat pieniä (5kk-5v).