nettiuskottomuus

jos se edes auttaa oloon. Meillä taustalla samaa ja kaksi pientä lasta.

Myös terapia käyty ja halutaan jatkaa yhdessä, silti tuo luottamuksen puute vaivaa myös siten että kun menee oikein hyvin ja on ihanaa taustalla pelko että kaikki voi olla valetta... ja hajota hetkesssä koska näin on käynyt jo joskus.

Tänään viimeksi oli taas keskustelua meillä aiheesta.

Minulla se johti mieheni sairaalloiseen kyttäämiseen joka tietenkin ahdisti miestäni. Ja lopulta en enää itsekkään jaksanut itseäni sellaisena miksi olin muuttunut... ja ymmärsin että se syö suhteemme aivan varmasti koska en mieheni vahtimiselta kyennyt enää muuhun (esim. rakastavaksi puolisoksi)

Olennaista lienee se että on halu jatkaa yhdessä ja toisaalta se että meillä ainakin uskottomuus johti syvään kriisin ja suhteemme on entistä syvempi (näin oletan että teilläkin) tavallaan jos tuota uskottomuutta ei olisi ollut niin olisi voinut tulla ero muista syistä kuten monesti tulee kun ikäänkuin kyllästytään toisiinsa ja kasvetaan ns. erilleen. Uskottomuus on pakottanut molemmat hoitamaan suhdetta mitä ei ole ennen tehty kun pidetty itsestään selvänä asiana.

Toisaalta joillakin suhteessa ei ikinä uskottomuutta ( tai sitten se ei paljastu)

Mutta meile on tälläinen kriisi tullut ja olennaista juuri se että siitä huolimatta rakastetaan toisiamme ja ainakin se on nyt tullut molemmille selväksi että tosiaan haluamme yhdessä olla ja tavallaan tämä on lähen tänyt meitä jos näin voi sanoa. Uskottomuushan monesti johtuu uskottoman omasta kasvukriisistä eikä välttämättä millään tavalla suhteesta sinänsä mutta neuvona voisi sanoa että uskottomuus aiheuttaa siihen suhteeseen niin paljon säröjä että ei ihme etteivät monet pysty jatkamaan. Siten omat kriisit kannattaa käsitellä jotenkin muuten kun pilaamalla suhteensa. Toisaalta jos sillä hetkellä on tunne ettei toisen kanssa halua olla niin ajatteleekin ehkä että uskottomuudella ja sen paljastuttua pääseekin toisesta eroon. Mutta koska tekin jatkatte yhdessä niin joku teitä yhdessä pitää ja uskottomuudesta huolimatta ruoho ei ole siis ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä se pitää nyt vain uskoa ja nauttia toisistaan:) Elämästä ei koskaan tiedä, eivät edes ne joilla ei ole koskaan mitään tälläistä ollutkaan se kun voi kohdata joskus heidätkin ja tuo mukanaan kaiken tämän huonon ja myös jotakin hyvää:)

Kiitos viestistäsi, se oli rohkaiseva, mitä juuri kaipasinkin. Hyvää jatkoa myös teille. Kyllä kai se tästä..

Olen itse pettänyt netissä ja jäänyt kiinni. Suoraan sanottuna, tein sitä siksi, että kaipasin jotain uutta ja hienoa, ja se pohjautui siihen, etten koskaan ollut kunnolla ollut rakastunut mieheeni. Jossain syvyyksissä vielä etsin sitä oikeaa, vaikka se vieressäni oleva oli " ihan kiva" ja oltiin oltu kauan yhdessä.Me erottiin. Se oli parasta mitä minulle ikinä on tapahtunut, koska rakastuin sen jälkeen oikeasti, ja siitä hetkestä lähtien en ole kaivannut ketään muuta, ja monien vuosien jälkeenkin tuntuu ihanalta, täydelliseltä. Mun kokemus on pettäjänä, että kun oikeasti rakastaa toista, ei ole tarvetta hakea hetken huumaa muualta.