odotus ja masennuslääkkeet

on ihan ensimmäisiä lääkkeitä, joten pitkä kokemus ja saa syödä sekä raskaus- että imetysaikana. Muistaakseni lääkärini sanoi, että on " mieto" lääke, joten en tiedä, mihin kaikkiin tapauksiin sopii. Mutta kysy ihmeessä lääkäriltä, pitäisi löytyä muitakin lääkkeitä, joilla ei ole vaikutusta sikiöön.



Ja onnea plussasta!



-Osse ja typy 8vk

ja turvallinen. Mutta aina pienimmällä mahdollisella annostuksella, ja lääkitys kannattaa purkaa n kk ennen synnytystä, ettei vauvalle tule mitään oireita. Vakava masennuts ei ole leikin asia, ja sen hoitamatta jättäminenn on vakavampi riski vauvalle ja äidille kuin turvallisen masennuslääkkeen kontrolloitu käyttö. Masennushan ei ole yrittämisestä kiinni. Jaksuja!

itse söin fevarin nimistä lääkettä 200 mg päivässä ihan loppuraskauteen asti, lääkr lopetettiin hyvissä ajoin ennen synnytystä vauvan vieroitusoireiden minimoimiseksi, vauva on terve 17 päiväinen tuhisija...

Mä lopetin aikanaan masennuslääkkeet ja päätin elää sen asian kanssa, että joskus on mieli maassa, sekin oli parempi, kuin elää siinä jatkuvassa " lasipallossa" , jossa mikään ei tunnu miltään, ei tee mieli itseään tappaa, mutta eipä juuri ollu suurempia syitä elääkään. Ajan kanssa oppinut tulemaan toimeen mielialojeni kanssa, ja sen, että koen jotkut asiat tosi voimakkaasti. Se, että joskus tuntuu joltain, ei välttämättä ole aina totta....



EN SUOSITTELE tätä kaikille masentuneille, jokainen tekee omat ratkaisunsa. MÄ kävin terapiassa ja totesin, että se autto enemmän kuin mikään lääke ja näin ollen päätin lopettaa turhat pillerit. Pahan olon tullessa jos ei muuta, niin kirjoitan päiväkirjaan kaikki tuskastumiset, sekin auttaa.



Olen myös päivittäin nauttinut Aloe Vera mehua ja talven kaamosmasennus ja flunssat ovat jääneet pois kokonaan (olen kokeillut aiemminkin ja selvisin mm. äkkinäisestä avoerosta (mies otti ja lähti tosta noin vaan ilman mitään syytä (sillä hetkellä ei pystynyt puhumaan mitään)) ilman suurempaa masennusta ja itsesäälikohtauksia, jota ihmettelin suuresti. :) Ja Kräutersblutsaftia olen ottanut ihan hemoglobiinin takia eka raskaudesta lähtien (siis kohta kolme vuotta) , sekin on yleiskuntoa ja jaksamista kohottanut.



Jaksamista kaikille!

... miten eri tavalla lääkärit meitä ohjeistavat. Mulle on sanottu ettei näitä lääkkeitä koskaan saa lopettaa yhtäkkiä, vaan vähitellen annosta pienentämällä. Syön myös Paroxetiinia, kylläkin paniikkihäiriöön, olen syönyt jo pitkään ja olen nyt raskaana. Lääkäri oli sitä mieltä että käyttö ei ole niin paha nyt alussa, kuin sitten raskauden loppupuolella.



Yritän neuvolan kautta päästä terapiaan, jos vain suinkin onnistuu, koska ilman tukea tiedän että paniikki tulee takaisin, jos olen ilman lääkkeitä. Vieroitusoireet on myös tosi pahat, jos äkkiä lopettaa. Juuri sellaiset kuin kuvailit.



Otapa nyt äkkiä yhteyttä johonkin lääkäriin, joka osaa sinua auttaa. Luota myös itseesi. Sinä tiedät mikä on itsellesi parasta. Aina ensimmäisen lekurin mielipide ei välttämättä ole se mitä kannattaa kuunnella. Minua on hoitanut moni ja mielipiteet ovat olleet moninaiset. Yksi kielsi hankkimasta lapsia niin kauan kun lääkkeitä syön, toinen, alan asiantuntija, sanoi, että: Siitä vaan hommiin, lopetat lääkkeet sitten jos pystyt.



Elliida

Tänään olo oli aamulla niin paha että piti mennä päivystykseen.

Siellä lääkäri sanoi juteltuaan 2 golleegan kanssa että paroxsetiinia voisi syödä loppumetreille mutta kuitenkin valitsin uuden lääkkeen subrium,jota syön nyt hetken ja pikkuhiljaa lopettelen.Masentunut en ole ollut aikoihin (Kiitos ihanan uuden miehen ja uuden työn:)) Mutta noita paniikkihäiriöitä saattaapi tulla esim.julkisissa tai muissa ruuhkarysä paikoissa.

Olisi kiva jos voisi olla ilman lääkkeitä mutta tiedän onneksi ettei tämä ole minun vikani.

Muille sanon että älkää vaan lopettako yht" äkkiä lääkkeitä,vaan pikkuhiljaa.

Tänään en meinannut oikeesti päästä edes sängystä ja korvissa humisi ihan kunnolla,naama puutunut,....ym Kamalaa.

onnellista odotusta teille muille odottajille ja vauvantuoksuisia hetkiä sinne vauvakoteihin:))rakkausvauva:

Totuttelen ja toivun tässä vielä iloisesta positiivisesta testistä onnea hihkuen.Mieltäni vaivaa vain se että olen 2 vuotta syönyt säännöllisesti paroxetin lääkettä jota ei enään saa ottaa.Empä sitten ole ottanut viikkoon ja vieroitus oireet on KAMALAT:((

Semmoisia ihme sykäyksiä päässä,korvien huminaa,tasapaino heittelee...ym.Tänäänkin vain sohvalla pystyin makoilemaan ja ma pitäis mennä töihin,mitenköhän onnistuu...

Onko joku syönyt jotain raskausaikana vai onko kaikki kiellettyjen listalla??

Haluisin päästä toki eroon kokonaan mutta eipä taida onnistua ainakaan työnteko kun en ole voinut edes viettää aikaa nyt viikonloppuna mieheni ja lasteni kanssa,saati sitten olla skarppina päiväkoti tätinä ma.

Voi kurjuus,muutenkun on tällä hetkellä elämä niiiin ihanaa.

No en yhtään ihmettele, että on paha olla! Itse olen syönyt Optiparia pian kaksi vuotta paniikkihäiriöön. Minulle neuvottiin, että raskausajan voi oikein hyvin syödä; samaa sanottiin teratologisessa tietopalvelusa, josta asiaa kysyin. Lääkärini vaan neuvoi lopettamaan lääkkeen kokonaan noin viikoksi ennen synnytystä (mitenköhän senkin osaisi noin tarkkaan ennustaa??), jottei vauvalle tule vieroitusoireita.



En ole pitkään aikaan tavannut lääkäriäni, joten tuosta mahdollisesta tauosta pitäisi kysyä tarkemmin vielä. Sen verran olen minäkin muiden kokemuksista (lähinnä netissä) oppinut, että missään nimessä ei kannata yhtäkkiä lopettaa!! Itselläni on tainnut kaksi kertaa käydä niin, etten ole muistanut lääkettä aamulla ottaa. Illalla olen vaan ihmetellyt oloani; huimaa ja päässä tosiaan " suhahtelee" tosi ikävästi. Siitä huomasin, että lääke on jäänyt ottamatta ja kiireesti olen sen ottanut sitten. Tunnin päästä jo huomaa, että olo on normaali.



Noin pari kuukautta sitten vähensin lääkkeen määrää (Huom: parin viikon aikana!) siten, että aiemman 30mg sijaan syön Optiparia nyt 20mg päivässä. Pienen murusen siis kerrallaan vähensin ihan varmuuden vuoksi :) Säästyin vieroitusoireilta ja muutenkin olo on pysynyt ihan hyvänä, mutta täysin ilman lääkettä en vielä halua/voi pysyvästi olla.



Ja sille (en muista nimimerkkiä), joka kannatti luontaistuotteita lääkkeiden sijaan: Noinhan ei suinkaan kaikilla ole - että elämä olisi tasapaksua puuroa (eikä mikään tunnu miltään), kun lääkkeitä syö. Tai että päiväkirjan kirjoittaminen/hammasta purren sinnittely auttaisi selviämään vaikeiden aikojen yli!! Itse en ole ollut noin sairas (fyysisesti ja henkisesti) koskaan, kuin olin silloin kun tämän lääkkeen syönnin (onneksi!!) aloitin. Hirveä olo toki jatkui pari viikkoa lääkkeen aloituksesta, kuten yleistä on. Ja nuo oireet, tuntemukset olivat juuri näitä edellä mainitun kaltaisia; kaikin puolin kamala olo, kunnes lääke rupesi auttamaan.



Onnellista odotusta kaikille!



mami, 32+1

Jouduin itsekin lääkitykselle raskauden aikana. Sovittiin silloin lekurin kanssa, että lääkitys puretaan hyvissä ajoin ennen raskauden päättymistä, ettei vauvalle tule vieroituisoireita. Ja tosiaan tosi hitaasti lääkitys purettiin.



Jos mulla jää baby blues päälle, niin sitä varten mulla on määrätty toista mielialalääkettä, joka on ns. lyhytkestoista eli ei ehdi niin paljon kertymään vauvaan.



Sitten pieni korjaus: lääkkeet yms voivat vaikuttaa negatiivisesti sikiön kehittymiseen nimenomaan ekan raskauskolmanneksen aikana. Loppuraskaudessa syödyt lääkkeet kertyvät vauvaankin ja syntymän jälkeen hän saa niistä vieroitusoireita kun lääkitys yht' äkkiä lopetetaankin (vrt ap oirehdinta).



kurnau

Minusta on outoa, että lääkäreiden kesken on eri käytäntöjä. Itse syön Optiparia (joka on paraxetinia). Jo ennen kuin olin edes harkinnut perheen perustamista, yksityinen psykiatrini sanoi, että tätä lääkettä saa syödä raskauden aikana.

Asiantuntijat ovat eri mieltä siitä, että mitä masennuslääkkeitä voi käyttää raskauden aikana ja millä viikoilla. Asiaa tutkitaan jatkuvasti. Yhtä mieltä ollaan kai lähinnä siitä, että jos äidin masennusoireet ovat hankalat, siitäkin voi olla monenlaista haittaa ja siksi joskus on tarpeen jatkaa masennuslääkettä raskauden aikanakin. Joka tapauksessa kanattaa ottaa ensin yhteyttä hoitavaan lääkäriin ennen kuin lopettaa lääkkeen käytön, vaikka ohjeessa sanottaisiin, ettei lääkettä saa käyttää raskauden aikana.

Ihmettelette lääkäreiden eri käytäntöjä. Niin ihmettelisin minäkin, ellen olisi jo kauan sitten päättänyt lakata ihmettelemästä.

Terveyskeskuslääkärit, ts. yleislääkärit (myös lapsia hoitavat neuvolalääkärit) ovat kokemukseni mukaan erittäin varovaisia määrämään psyykelääkkeitä raskaana oleville/imettäville. Tämä johtuu kokemuksen puutteesta ja varovaisuudesta. Kaikki lääkärit eivät myös aina ehdi päivittämään lääketietouttaan jokaisella lääketieteen osa-alueella. Inhimillistä.

Arvostan toisaalta sitä, että otetaan varman päälle, mutta akuutissa hädässä olevalle EI vastaus on tyly (ja usein väärä).

Olen niin konkari (potilaana ; ) ) näissä asioissa, etten suostu ensimmäiseen vastaukseen, jos se tuntuu minusta epäjohdonmukaiselta. Kerran sain jopa terveyskeskuslääkärin konsultoimaan psykiatria, ja sen seurauksena turvallisen, toimivan lääkityksen raskausajaksi.



Ja: onneksi on olemassa yksityisiä psykiatreja. Heille pääsee helposti. On helpottavaa päästä sellaisen lääkärin vastaanotolle, joka tietää ihmisen psyykestä paljon, ja lääkkeistä/hoidosta myös.