Isien palsta olikin äitien palsta....pettymys!
Ihmettelen syvästi sitä, että isien palsta on täynnä naisten kirjoituksia. Kun mies aloittaa keskustelun, ovat ensimmäiset kommentit naisilta. Itse ainakin olen tottunut siihen, että kun ollaan kaveriporukassa keskustellaan usein asioista joista ei naisten kanssa keskustella. Haetaan tukea omille ajatuksille. En usko, että kovinkaan moni mies haluaa keskustella mieltään askarruttavista asioista. Näin kaikki keskutelut täällä ovat pintapuolisia. Puhutaan autoista ja telkkareista. Itse asia unohtuu. Tekniikanmaailman sivut ovat erikseen.
Kommentit (20)
Musiikki ja seksi käy aiheeksi mainiosti! Kysymys kuitenkin kuuluu, että onko missään sitten palstaa missä voi keskustella miesten kesken raskaana olosta ja isäksi tulemisesta & olemisesta?
Oletko raskaana?
Sitten kun meillä alkaa olla tarpeeksi hauskaa, tulee joku nainen väliin...
Yep, myönnetään kyllä, kyllä olen raskaana. Viikko 10 menossa.
Tulkoot vaan naiset kirjoittamaan, asiaton viesti -painike saa sitten käyttöä ;)
Eka tulossa? On se hienoa aikaa. Vai onko? Heittelehtiikö naisesi psyyke jo äärilaidasta toiseen?
Eilen tai toissapäivänä oli lehdissä juttua huonotuulisuudesta/stressaantuneisuudesta, ja jutun mukaan lapsiperheissä on vitutuskäyrä jatkuvasti korkeammalla, myös loman aikaan. Sit oli jotain vauvan äitiä haastateltu, joka sanoi olevansa pelkästään onnellinen lapsensa kanssa, mikä oli minusta selvästi paskapuhetta. Lehteen ei viitsi antaa realistista kommenttia.
Mun mielestä vanhemmuuteen liittyvistä kielteisistä tunteista puhutaan liian vähän. Väittäisin, että lapsiperheissä tunneskaalan ääripäät ovat jatkuvasti käytössä. Vaikka se (vaihtelu) on arkea, silti se ei tunnu tasaiselta. Outoa.
Näin on. Raskaudesta puheenollen, ootteko synnyttäneet vielä kertaakaan. Ite oon neljästi ja ilman buranaa oon selvinnyt. Muista kipulääkkeistä puhumattakaan.
Ilokaasuakaan en oo kokeillu. Pitänee harkita ens kerralla, jos sellanen tulee.
Joo, ensimmäinen tulossa eli en ole vielä synnyttänyt kertaakaan. Onhan tämä hienoa aikaa. Avovaimolla alkaa olemaan juuri nyt heilahteluja tunteissa. Ruokaa tuntuu uppoavan. Parin tunnin välein syömässä.
Itse en tuota juttua lukenut, mutta otsikot näin kyllä. Itsestäni tiedän, että huonotuulisuus kulkee käsikädessä väsymyksen ja nälän kanssa. Siinä mielessä Atria mainostaa oikein. Hyvä ruoka parempi mieli. Unikulma voisi ottaa mallia. Sehän vois oikein mainostaa miten pienten lasten vanhemmat ja etenkin lapsi nukkuu paremmin heidän tuotteilla. Kas kun eivät ole jo keksineet...
Mites sulla St1 onko lapsia kaikki huoneet täynnä?
Ei vaan, kaksi on ja nyt pidetään ainakin paussia. Voisin kuvitella että kolmas jossain vaiheessa tulisi, mutta en ole vielä varma koska. Nämä nykyisetkin riittävät kyllä, eikä näitä juttuja niin vain suunnitella. Yrittää tietty voi.
Parivuotias ja vajaa nelivuotias. Tuntuu hurjalta miten aika on mennyt nopeasti.
No sinullahan on jo ihan mukavasti kokemusta kertynyt isyydestä. Voin vain kuvitella miten nopeasti aikaa tuntuu kuluvan.
Onko teillä kotieläimiä? Meillä on kaksi koiraa ja onki mietityttänyt miten se yhteiselo tulee sujumaan tulevaisuudessa. Lähinnä askarruttaa mahdutaanko vielä samaan autoon ja miten se lenkitys hoituu rattaiden kanssa? Entäs kaikki koiratapahtumat ja treenit? Saas nähdä. Onhan nuo muutkin selvinneet. Vieköhän meidän suurahmatti toiselta ruuat kädestä? Koiraperheelliset isät: valmistitteko koiran/koiranne jotekin lapsentuloon? Treenasitteko jotain tiettyjä juttuja joiden arvelitte helpottavan vauva-aikaa?
Mites ensimmäinen ultra? Millaisia ajatuksia herätti? Miten paljon sieltä ruudulta itseasiassa näkyy? Onko se vain epämääräinen hahmo vai näkeekö ihan selkeästi ääriviivat?
Siellä ui ja möllöttää ihan ihminen - tosin pikkusen isopäinen
mut siitä jouduttiin luopumaan allergian vuoksi. Yhteiselon sujumisesta ei meillä ollut epäilystä, sen verran leppeä kaveri oli koiramme. Kyllähän se lenkitys sujui joten kuten, vaikkei mikään nautinto ollut tuplarattaita työntää ja yrittää samalla pitää koiran hihnaa muutamalla sormella. Matkustaessa oli melkoisia vaikeuksia saada kamoja mahtumaan autoon, kun yli puolet farkun tavaratilasta meni koiralle.
Kun eka beibi tuli taloon, kiinnitimme tietysti korostetun paljon huomiota myös koiraan, jottei syrjäytymisfiilistä olisi tullut. Ei tule heti mieleen miten koiraa voisi etukäteen siihen tilanteeseen valmentaa.
Eka ultra: eipä siellä paljoa muuta näe kuin sykkivän sykkyrän. Ekan raskauden aikana muistan ajatelleeni paljon lapsen terveyttä, siis sitä, onko sieltä terve lapsi tulossa ja mitä jos ei. Toisen kohdalla ei ollut sitä huolta enää niin paljon.
KVPI:
No sinullahan on jo ihan mukavasti kokemusta kertynyt isyydestä. Voin vain kuvitella miten nopeasti aikaa tuntuu kuluvan.Onko teillä kotieläimiä? Meillä on kaksi koiraa ja onki mietityttänyt miten se yhteiselo tulee sujumaan tulevaisuudessa. Lähinnä askarruttaa mahdutaanko vielä samaan autoon ja miten se lenkitys hoituu rattaiden kanssa? Entäs kaikki koiratapahtumat ja treenit? Saas nähdä. Onhan nuo muutkin selvinneet. Vieköhän meidän suurahmatti toiselta ruuat kädestä? Koiraperheelliset isät: valmistitteko koiran/koiranne jotekin lapsentuloon? Treenasitteko jotain tiettyjä juttuja joiden arvelitte helpottavan vauva-aikaa?
Mites ensimmäinen ultra? Millaisia ajatuksia herätti? Miten paljon sieltä ruudulta itseasiassa näkyy? Onko se vain epämääräinen hahmo vai näkeekö ihan selkeästi ääriviivat?
Lähinnä ajattelin tuolla valmentamisella treenilenkkejä vaunun kanssa. Meilläkin farmari ja kaksi isoa koiraa, jotka kyllä vievät lähes kaiken tilan auton takakontista.
Tänä aamuna käytiin ultrassa. Tuli melkoinen shokki kun hoitaja sanoikin ihan yllättäen pirteällä iloisella äänellä, että " sydän sykki ja kaksihan niitä on ja molemmat sydämmet sykkii!" mihin minä, että mitä!?! Aikamoinen pommi heti maanantai aamuun.
Jatkossa siis kaksi isoa koiraa ja kaksi lasta. Raskausviikot 10+6 ja laskettu aika on nyt 15.4.07. Farmari siis lähtee varmaan vaihtoon ja minibussia tilalle tai jotain...
Milloinkohan pää selviää tästä myllerryksestä.... =D
Mites ensimmäinen ultra? Millaisia ajatuksia herätti? Miten paljon sieltä ruudulta itseasiassa näkyy? Onko se vain epämääräinen hahmo vai näkeekö ihan selkeästi ääriviivat?
[/quote]
Me käytiin tänään ekassa neuvolassa, viikkoja vaimolla noin 9. Siellä se olla mötkötti, pää kohti kameraa, niin ei hirveesti erottanut, mutta sydämen syky näkyi kyllä ja hahmo suunnilleen, vaikka neuvolan laite olikin antiikkinen. Sillä kuunteluvehkeellä kuului syke myös, kiivasta pumppausta. Ja jalat heilui.
Pirun hieno fiilis. Ja rauhoittava - viimeksi eka ultra paljasti kaksoset. Siinä oli vaimolla vähän tekemistä, vaikka mä olin ihan että jeejee. No, nyt ne on jo kohta viisivuotiaat.
KVPI:
Tänä aamuna käytiin ultrassa. Tuli melkoinen shokki kun hoitaja sanoikin ihan yllättäen pirteällä iloisella äänellä, että " sydän sykki ja kaksihan niitä on ja molemmat sydämmet sykkii!" mihin minä, että mitä!?! Aikamoinen pommi heti maanantai aamuun.Milloinkohan pää selviää tästä myllerryksestä.... =D
Sanoisin kokemuksesta, että siinä vuoden kuluttua alkaa helpottaa. Mutta onnea vaan! Hieno juttu! :)
Eukko meinas tullu kirjoittaa tänne niin piti itse tulla....
Kaksoset on tosiaan iloinen asia. Tuntuu ihan superhienolta kun on kaksi tulossa. Käytiin jo hakemassa pinnasängyt kun kuulemma aika usein joutuu jo ennen 30 raskausviikkoa äiti lepolomalle niin sitten ei enää ole aikaa tavaroita hommata. Nykyiseenkin autoon päätettiin mahtua kun hankittaan se puolivuotta sitten ja noissa auton vaihdoissa tuppaa aina häviämään rahaa. Liikutaan sitten vaikka vähemmän.
Eukko meinas tullu kirjoittaa tänne niin piti itse tulla....
Tää oli meiän kahendenkeskinen vitsi, mutta jäi näköjään vahingossa viestiin....
Hei nyt oli pakko rekisteröityä oikein tänne foorumille. Koska se haastateltu äiti olin minä. Ja totta se on. Mun lapsi on vuoden ikäinen ja lapsen kanssa olen vain ja ainoastaan onnellinen. Väsynyt toki välillä, mutta onnellinen aina. Olen yh-äiti, lapsen isään olen ollut vittuuntunut monta kertaa ja kovasti. Erinäisiin virastoihin olen vittuuntunut. Mutta lapsi on lapsi, ei pikkuvauva tee mitään ärsyttääkseen tahallaan. Mmm, että uskokoon ken tahtoo, mutta mut tuntevat kyllä tietää asian laidan. Olen kokenut masennuksen aiemmin ja se oikeastaan parani vasta lapsen myötä. Joten arkeni lapsen kanssa ei välttämättä ole tasaista, mutta pyyteettömän ja tasaisen onnellinen kyllä olen lapsestani ja sen hänelle näytän. Ihmettelen kyllä suuresti, miksi lapsia ylipäänsä tehdään, jos ne koetaan vaan " vitutus" käyrää nostattaviksi " asioiksi" . Enkä väitä, ettenkö minäkin hermostuisi välillä, mutta sitten muistan olevani se aikuinen, jonka pitää kasvattaa itseään ennemmin kuin lastaan. Lapsi oppii siinä samalla. Mä ainakin olen kyllästynyt kuuntelemaan vanhempien valitusta vaikeista lapsista. Se vaikea lapsi löytynee peilistä.
Terv. Inka
St1mulus:
Eilen tai toissapäivänä oli lehdissä juttua huonotuulisuudesta/stressaantuneisuudesta, ja jutun mukaan lapsiperheissä on vitutuskäyrä jatkuvasti korkeammalla, myös loman aikaan. Sit oli jotain vauvan äitiä haastateltu, joka sanoi olevansa pelkästään onnellinen lapsensa kanssa, mikä oli minusta selvästi paskapuhetta. Lehteen ei viitsi antaa realistista kommenttia.Mun mielestä vanhemmuuteen liittyvistä kielteisistä tunteista puhutaan liian vähän. Väittäisin, että lapsiperheissä tunneskaalan ääripäät ovat jatkuvasti käytössä. Vaikka se (vaihtelu) on arkea, silti se ei tunnu tasaiselta. Outoa.
kontaktin isiin/miehiin. No, eipä asia itseäni paljon häiritse. Käyn täällä aika harvoin, koska mua ei kiinnosta
a) autot
b) audiovisuaaliset laitteet
c) talon rakentaminen
d) oikein mikään tekninen juttu.
Mitä jää jäljelle? Seksi ja musiikki.