Pidetäänkö kaikille synttärit?
Itselläni on 4v. ja 1v. lapset. Olemme kuuliaisesti järkänneet juhlat ruokatarjoiluineen joka vuosi lähimmille sukulaisille (n. 15hlöä). Nyt haluaisimme kuitenkin alkaa hieman heivaamaan...tuntuu jotenkin niin stressaavalta kutsua niin paljon väkeä vaikka toki kaikki ovat tärkeitä ihmisiä meille ja kun jos lapsi nyt täyttää vaikka 2v. niin onko sillä todellakaan merkitystä hänelle...Älkää ymmärtäkö väärin, on toki tärkeää erottaa arki ja juhla toisistaan, ja menemme aina juhliin jos vaan kutsu käy, se on tärkeää, mutta eikö lapsen synttäreiksi kuitenkin vielä näin pienenä riitä se että vaikka rakkaimmat mummi ja pappa tulevat iltakylään, on se kakku, ja saa paketin tai pari. Lahjarallia nimenomaan emme halua emmekä opettaa siihen valtavaan " saamiseen" , leluja pursuaa kaapeista nyt jo ihan riittämiin.
Löytyyköhän samoin ajattelevia? Lapsista se myös on varmaan paljon kiinni, omamme lämpiävät hitaasti ja tuntuukin että juuri se kun kaikki tunkevat samalla kellonlyömällä saa pasmat ihan sekaisin ja alkuperäinen tarkoitus mukavaan yhdessäoloon lipsahtaakin jo melkein paniikin puolelle.
Kommentit (8)
Minusta synttärit pidetään jo siinäkin tapauksessa, että vanhemmat leipovat kakun ja antavat lapselle lahjan. Pientä lasta nyt tuskin kiinnostaa, onko kaikki tädit ja serkut varmasti kutsuttu, kun taas vanhempia kaikkien sukulaisten kestitseminen saattaa rasittaa. Eikä minua kiinnostanut kouluiässäkään kaikki sukulaistädit, jotka kävivät synttärikahveilla. Meidän synttäreillä ei ole ruokaa tarjottu koskaan, vain kakkukahvit.
Jotkut varmaan tykkää järjestää " virallisia" synttärijuhlia, johon kutsutaan koko suku, mutta minä en ainakaan nauti ison porukan hyysäämisestä - ja juhlien jälkeisestä tiskaamisesta ja muusta siivoamisesta!
Meillä vietetään synttäreitä siten, että on ensiksikin kaverisynttärit (eri päivänä) ja sitten sukupirskeet. Sukupirskeisiin kutsutaan aina sama jengi: isovanhemmat (4), sisarukset (2) ja heidän perheensä (2+2 eli molemmilla lapsi ja puoliso) ja sitten miehen sisaruksen lapset (jo aikuisia eli lastemme serkkuja joista yksi on yhden lapsemme kummikin) ja nämä puolisoineen/kavereineen eli 3+?. Tämän lisäksi kutsumme minun yhden tätini ja toisen tätini puolisoineen (nämä ovat minun kummejani) ja yhden enoni. Mieheni täti perheineen asuu niin monen sadan km päässä, etteivät he tule, siksi ei myöskään kutsuta. Nin ja ulkomaiset kummit saavat myös kutsun, vaikka tiedämme etukäteen, etteivät tule (mutta meillä on perinteenä olla kutsussa valokuva, siten saavat vuosittain kuvan siinä). Eli meillä on synttäreillä vieraita yleensä toistakymmentä.
Se sopii meille, tykkäämme jutella ja seurustella ja vaikka ne tarjottavat ja kodin juhlakuntoon laittaminen ovat isoja ponnisteluja, haluan ne tehdä.
Ei siksi ettenkö haluaisi, vaan sukulaiset eivät tule. Olen pitänyt jokaisella lapsella yleensä pari-kolme ekaa vuotta kaikille sukulaisille (meidän vanhempien äidit, sisarukset ja tädit ja enot perheineen) juhlat ja siis kutsunut kaikki keiden kanssa ollaan edes jonkun kerran vuodessa tekemisissä. Parin ekan vuoden jäljiltä olen tiputtanut kutsuttavien listan sen mukaan ketkä ovat aikaisempina vuosina päässeet- yleensä suurin osa ei ole päässyt/tullut näinä vuosina ja loppujen lopuksi lapsien kasvettua enää mummot tulevat. Muilla on yleensä omia kiireitä. Lisäksi jokaisen lapsen kohdalla kutsun tietenkin kummit, mutta kaikkien lasten kohdalla en enää viitsi heitäkään kutsua, jos 5vuotta peräkkäin ovat kieltäyneet, niin edes minun sitkeyteni ei riitä. Sitten tuossa 4v jälkeen lapsilla on tietenkin ne omat kaverisynttärit. Eli periaatteessa pidämme synttärit:
-kaverisynttärit
-mummoille
-kummeille
Jaoteltuna kaikki näin erikseen (helpompi kun ihmiset ovat aika erilaisia ja eivät edes paljoa tunne toisiaan ja usein olen antanut valita haluavatko tulla yhtäaikaa vai eriaikaa ja antanut synttäreille useampia aikoja, jotta heillä olisi mahdollisuus tulla). Ja mielelläni pitäisin suvullekin samalla kuin mummoille, jos heitä kiinnostaisi. Eli meillä päädytty samaan ratkaisuun kuin mitä olet miettinyt, mutta ei samoista syistä.
Nautin kun saan laittaa isolle porukalle paljon syötävää ja talo on täynnä iloisia ääniä. Ainoa mistä en tykkää on se kun kaikki raahaavat jotain roinaa lahjaksi, vaikka vartavasten sanotaan ettei lahjoja sitten tarvi tuoda.
Itselläkin sama ajatus kuin ap:lla, ettei ole kiva kun/jos lapset tottuvat " saamaan" paljon.
Vieraiksi meillä kutsutaan yleensä kaikki lähellä asuvat sukulaiset, kummit ja isovanhemmat. Eli kyllä siitä porukasta tulee lapsineen n. 20 henkeä.
Toisaalta olen kyllä miettinyt sitä, etten kertoisi synttäreistä, mutta valitettavasti suurin osa vieraista muistaa lastemme syntymäpäivät.
Meillä on kolmasluokkalainen poika, ja synttärit ovat todella tärkeät juhlat.
Tässä iässä tuntuu olevan tärkeintä kavereitten kutsuminen eli heitä tulee vajaa kymmenen lasta. Sukulaisia meillä ei juurikaan ole. Ukki, mummi ja isomummi tulevat, toinen mummi ei liikenneyhteyksien vuoksi pääse tulemaan. Muutamien kavereitten vanhemmat juovat kahvit ja varsinaisia tuttavaperheitä kutsutaan pari. Juhlat ovat kahvikutsut, missä on suolaista ja makeaa.
Onhan niissä aina oma hommansa, mutta lapsien ilo ja oman pojan silmien loiste tuovat hyvän mielen!
eli paikalla on vain lähisuku eli isovanhemmat, enot, sedät ja tädit perheineen sekä kummit, jos eivät kuulu sukuun. Tämä siis tarkoittaa yleensä noin 30 henkeä, joista jokainen tulee päivän aikana käymään milloin kerkiää.
Lämmintä ruokaa en ole koskaan tehnyt, mutta sen sijaan kylläkin pöydässä on aina jotain suolaista (pääasiassa pizzaa ja pasteijoita). Kakun teen suosiolla uunipellin kokoiseksi ja keksejä ostan muutamaa lajia kaupasta. Karkkia ei ole ollut tarjolla, mutta popcornia ja sipsiä kylläkin.
Miksikö näin? Ihan siitä syystä, että lasten kaverit ovat pääasiassa serkkuja ja heille on ollut hirveän tärkeää pyytää lähisuku paikalle. Yritin tänä vuonna karsia juhlaväkeä, mutta turhaan. Lapset kutsuivat esim. tätinsä kaakulle, kun tapasimme hänet kaupassa... Eräs eno soitteli ja kysyi minä päivänä kakku on pöydässä. Ja loput porukasta olisivat kuitenkin tulleet ovesta sisään kutsumattakin =) Molempien suvussamme on nimittäin tapana pistää lasten synttärit almanakkaan ja jokainen osaa kyllä siitä päätellä milloin kakkua tarjolla.
Meidän perheen onni on kuitenkin siinä, että lapset ovat syntyneet aikasta lähekkäin vaikkakin eri vuosina, joten molempien synttärit voi pitää samaan aikaan. Kaveri synttäreitä ei pidetä, koska molemmille järjestään niin hoidossa kuin koulussa synttärijuhlat. Tämä kuuluu pienen kylän tapoihin, josta olen hyvin kiitollinen.
ja kutsuttuina ovat olleet kummit, omat sisaruksemme, isovanhemmat, isomummu ja sukulaispappa. Kummeista 2 ollut aina paikalla, miehen sisarukset aina joskus. Meillä ongelmana anoppi ja appiukko, eivät ole olleet kuin kerran eikä enää oikein huvita edes kutsua vai pitäisikö? Lähellä asuvat, mutta aina on jotain muuta tärkeämpää olevinaan. Itse koen sen loukkaavana, koska muuten ovat juhlijasakkia ja käyvät joka kissanristiäisissä ja itselle järjestävät nimipäivätkin.
Ensi vuonna tekisi mieli vaieta ja pitää vain sille porukalle, jotka ovat tulleet aina eikä edes kutsua muita. Kaverisynttäreitä meillä ei vielä ole ollut.
Meillä on 6-vuotissynttärit tulossa ja kutsuttu on vain isovanhemmat ja kummi. Aiemmin on kutsuttu lähellä asuvat enotkin, mutta nyt emme kutsu edes heitä. Lapselle tärkeimmät ovat ne kaverisynttärit kuitenkin, en oikein ymmärrä ketä varten isot sukujuhlat pidettäisiin... Näistäkin on jo ihan tarpeeksi hommaa.