Millainen on helppo/vaikea raskaus?

voisi olla seuraavanlaiset esimerkit:



helppo raskaus= ei pahoinvointia, ei pahaa väsymystä, ei kovia mielialan heilahteluja, ei keskenmenon pelkoa, ei ennenaikasia supistuksia, ym... äiti hehkuu ja vauva voi/kasvaa hyvin.



vaikea raskaus= voimakasta oksentelua alusta asti ja monta kuukautta (mahdollisesti sairaalassa tiputuksessa usein/kauan), hirmuinen väsymys, paha ummetus, peräpukamia, jatkuva pelko keskenmenosta/ennenaikasesta syntymisestä/ vauvan vammaisuudesta/tms., supisteluja liian aikasin, vuodelepoa ja sairaalakäyntejä, turvotusta, raskausdiabetes, raskausmyrkytys? ei todellakaan helppoa!



eikä tarvi edes täysin vastata kuvauksia kun voi sanoa, että on ollu helppo tai vaikea raskaus...



mulla on ollu silleen helppo, et ei ole ollu pahoinvointia ja muutkin oireet on ollu vähäisiä/hoidettavissa. mun pahin ongelmani on ollu toi jatkuva keskenmenon pelkääminen. nyt vasta alkaa vähitellen helpottaa... se on henkisesti raastavaa ja kuluttavaa eikä raskaudesta osaa nauttia täysillä. voisi siis sanoa, että mun raskaus on ollu fyysisesti helppo. puolet on vielä (toivottavasti!) edessä, joten tämä on vaan tilanne tähän asti...



Tiina :) ja ihme masussa rv 19+0

Itselläni on takana jo kaksi melko helppoa raskausaikaa.

Etenkin esikoisen raskausaikana tuskin huomasin koko

raskautta. (Synnytyksestä en sitten puhukaan mitään...)



Serkullani oli taas vaikea raskaus, kun hän odotti

kaksosia. Hänellä oli niin paha alkuraskauden

pahoinvointi, että paino vain putosi. Lisäksi hän joutui

makaamaan melkein 2 kuukautta sairaalassa täydessä

vuodelevossa, ja silti vauvat syntyivät keskosina.

Serkkuni koki raskausajan todella raskaaksi

koettelemukseksi.



Itse olen voinut tässä kolmannessakin raskaudessa

melko hyvin - mitä nyt vanhemmiten on pientä

kremppaa tullut kaikenlaista... :)

Itselläni mielestäni olleet helpot raskaudet (neljäs menossa). Alkuraskaudessa ollut aina mieletön väsymys, jokaisessa ollut ummetusta ja peräpukamia ja turvotuksia, ajoittain selkä- ja kylkikipuja ja supistellut paljon, muttei kipeästi. Olen kuitenkin päässyt mielestäni vähällä, kun tietää mitä kaikkea raskauden aikana voi tapahtua.

Vaikea pahoinvointi, uhkaava ennenaikainen synnytys, verenvuodot ja raskausmyrkytys kai olisivat kärkipäässä ns. vaikean raskauden kriteereinä.

Mulla on raskaus edennyt nyt 20rv ja nyt olo alkaa olla parempi. Alkuaika oli aika rankkaa. Aloin oksentaa ennen kuin edes tiesin olevani raskaana (sen takia tein testinkin, kuukautiset eivät olleet kuin päivän myöhässä). Testin jälkeen oksentelu vaan lisääntyi ja muuttui rajuksi, ei ees vesi pysynyt sisällä ja pyörtyilen ympäri kämppää ja lenkkipolulla koiran kanssa. Sairaalaan mut passitettiin 3 kertaa nesteytykseen ja kerran, kun selkä brakas. Vieläkin aina silloin tällöin oksentelen, nyt enemmänkin sen takia, etten ole syönyt eli aamulla, kun verensokeri on alhaalla. Alkuajan väsymys on väistynyt ja muuten olo on ok.

Aika kuultaa muistot, mutta mietin aluksi, että mikä tässä nyt on niin kivaa, kun ei pääse töihin/luennolle huonon olon takia, en siis tuntenut itseni hehkuvan:) Sitten oli huono omatunto, kun valitin olostani, mutta kun avasi suunsa, huomasi, että oli meitä muitakin, jotka eivät ihan 100% nauttineet olostaan. Synnytysvuodeosastolla oli aina hyvät keskustelut käynnissä oksennusten lomassa:)

Nää on näitä meidän naisten " armeijajuttuja" :)

noin suurinpiirtein itsekin ajattelen.



Mielestäni oma raskauteni on ollut tähän asti helppo: ainoat oireet ovat olleet runsas valkovuoto sekä 3-4 viikon ajan ollut kipu ylävatsan-rinnan alueella (tosin välillä niin voimakas, että jouduin sen vuoksi olemaan viikon sairaslomalla + käymään ylimääräisissä tutkimuksissa). Ei ollenkaan väsymystä (lähes päinvastoin), ei mielialavaihteluja (miehen mielestä olen tasaisempi ja kivempi kuin koskaan), ei supisteluja, ei närästystä, ei peräpukamia, pahoinvointia vain viikon ajan rv 6, ei pelkoa keskenmenosta, ei turvotusta. Olen todella kiitollinen, että olen päässyt näin helpolla!



Toisin sanoen mielestäni raskasus on jo silloin helppo, jos on välttänyt suurimman osan vaivoista, luulen, että lähes jokaiselle tulee jotakin jossakin vaiheessa. Tosin vielähän tässä on kolmisen kuukautta jäljellä....



LiinaMeri rv 26+jotakin

Pahoinvointi, ruokahaluttomuus, lähes syömättömyys ja unentarve 16h/vrk h 8-17, sairaslomaa ja osittaista sairaslomaa tästä h10-17. Paino ei lähtenyt nousemaan, tarkkailtiin kasvua, koska sf-mitta oli pieni. Töissä niin kiire, ettei ehtinyt kunnolla syödä jolloin pahoinvointi meinasi tulla takaisin h 30 jälkeen, koska rytmi sekaisin ja univaikeuksia. Pienellä sairaslomanlisällä saatiin tämä hyvin kuriin, kun unirytmi pysyi osittaiselle sairaslomalla ja sitten painokin alkoi nousta ja vauvan kasvu pysyi tasaisena, vaikkakin pienenä edelleen. Väsymystä on ollut lähes läpi koko raskauden aika ajoin.

En koe kuitenkaan raskauden olleen vaikea, koska työjärjestelyillä olen saanut lepoa riittävästi ja saanut nukkua silloin, kun saan nukuttua. Jos olisi ollut pakko tehdä töitä täysillä koko raskauden, olisin kokenut sen todella vaikeaksi. Mutta vain siis työssäolon vähentämisellä olen voinut nauttia koko raskaudesta vaivoistani huolimatta =) ja olen onnellinen että olen saanut siihen mahdollisuuden.

Itsellä kolmas raskaus menossa, eka meni kesken ja oli ensiapukeikkoinneen aikas rankka. Tokasta rv 7-9 kovia kipuja ja runsasta vuotelua eli sairaalassa ravaamista, sit rv 20 sairaslomalle reippaitten supistelujen ja vatsakipujen kanssa ja tätä jatkui rv 38 asti, jolloin supistelut loppuivat ;) eivätkä palanneet ennen käynnistelyä. Siis raskaus oli lepoa, onneksi en osastolle joutunut, puolet raskaudessa. Se tietty tarkoitti kunnon romahtamista, pukamia, ummetusta ja reipasta selkäsärkyä... Lisäksi kaksi viimeistä kuukautta vaivana oli rannekanavan ahtauma, joka antoi hillitöntä hermosärkyä käteen etenkin öisin. Nyt käsi sitten leikattiinkin, tämän raskauden puolivälissä ;)



Nyt tässä raskaudessa (rv 34) ekoilla viikoilla väsymystä ja lievää pahoinvointia, joten ajattelin, että tämähän on juhlaa. Sit rv 17 alkaen runsasta veristä vuotelua (jota jatkui rv 23 asti) eli taas sairaalassa/lääkärissä ramppaamista eikä syytä saatu selville. Sit rv 20 alkoi taas reippaat supistelut, joten lepohoitoa kotona (onneksi!) ja samat herkut (selkäkivut, pukamat ym) kuin edelliselläkin kerralla, nyt tosin jo aikaisemmin. Ja tietty tilanne on erilainen, koska on tuo esikoinen (1v4kk) tässä " apuna" ;) Supistelu ei ole semmoista pientä kiristelyä vaan reipasta menkkamaista kipua, joka helpottaa (silloin kuin helpottaa) lähinnä kylkimakuulla. Tällä hetkellä pystyn kävelemään n.100m tai seisomaan 5min ennen kuin alkaa tekemään tiukkaa. Joten fyysinen kunto on aivan käsittämättömän huono... Niin, ja sit tietty oli 4vkoa yksikätisenä autettevana käsileikkauksen johdosta, mutta sitä ei voi raskauden piikkiin laittaa.



Mutta siis, en silti koe, että raskauteni olisivat olleet mahdottoman hankalia. Isoimmaksi vaivaksi olen kokenut tuon vuotelun ja ennenaikaiset supistelut ja niistä johtuneen keskenmenon pelon, muitten vaivojen kanssa elää, kun tietää, että palkinto on tulossa. Ja tosiaan koen päässeeni helpolla, kun olen saanut olla kotona ja raskauteni ovat edenneet (ekaa lukuunnottamatta) näin pitkälle. Ja jättikiitos kuuluu tietysti miehelleni, joka on käytännössä hoitanut kodin ja esikoisen töissäkäynnin ohella. Lisäapuna on ollut oma äitini ja naapuri ja... Eli raskaus voi olla rankka myös lähipiirilla ;)



Silti näen punaista, kun joku toitottaa naistenlehden kannessa, ettei raskaus ole sairaus eikä sillä verukkeella saisi jäädä sängynpohjalle. Kyllä se joskus on sairaus, ihan lääkärintodistusta ja sairaslomaa myöten! Mutta onneksi siitä paranee ja kuten joku jo kirjoittikin, oma asenne ratkaisee ;)



Keep your eyes on the price!



e75 rv 34

- aamupahoinvointia todella lievänä 2vko:a

- ei turvotusta

- painoa tuli koko raskaus aikana vajaa 9kg

- ei närästystä



no huonoja puolija ( jotka lasken silti helpoksi raskaudeksi ) :D

olivat loppu viikoilla raskausajan diabetes, ruokavalio hoidolla hoitui hyvin.



Ja napanuorasta puuttui yksi verisuoni, joka ei sinänsä vaikuttanut mitenkään raskauden kulkuun. Ylimääräisiä ultra kertoja tuli muutama :)



Terve poika pieni poika syntyi... no siitä eteenpäin ei ollutkaan niin helppoa todellakaan!

Helppo on kun selviää raskaudesta ilman pysyviä arpia fyysisesti ja henkisesti. Vaikea on sitten todella vaikea, mielestäni semmoinen mikä uhkaa lapsen tai äidin henkeä.



Omalla kohdalla esikoinen oksetti 24/7 4kk putkeen, mutta loppu aika oli auvoista = todella helppo raskaus.

Toinen oli sitten alusta asti hankala, oksentelua taas 4kk, uupumusta, turpoamista ja lievä raskausmyrkytys loppuraskauden ajan = silti lasken normaaliksi raskaudeksi vaikka välillä pelotti miten tässä käy.

Nyt kolmas vasta alussa rv 10+2 ja ei mitään oireita = taivaallisen helppoa tähän mennessä:)



Ja yksi asia minkä omalla kohdalla huomasin on, että töissä ollessa raskaus meni/menee helposti, kotona ollessa oli liikaa aikaa miettiä ja syödä;)