Oma äiti ärsyttää!
Onko muita, joilla raskausaikana on oman äidin jutut keittäneet yli ja pahasti. Kun sitä on muutenkin herkässä mielentilassa ei jaksaisi läheiseltä ihmiseltä kuunnella negatiivisen kaikuista juttua koko ajan. Ahdistaa oikein, kun pitää joulua viettää yhdessä.
Meillä nää jutut on sitä tyyliä, että " kyllä sulla on jo iso maha, mitenköhän iso siitä oikein tuleekaan" (mun maha on objektiivisesti ihan normaalinkokoinen viikkoihin nähden) tai tietyllä äänensävyllä äiti kommentoi, että " no, kylläpä se nyt on vaikeaa..." tai kyseenalaistaa mun moninaisia raskausoireita, aivan kuin mä huvikseni oksentelisin vielä 8. kuulla...
Vertaistuki ja joulunkestovinkit kelpaisi!
Kommentit (3)
Mulla kanssa saa oma äiti minut aika masentuneeksi tai kiukun valtaan. Toki hän on jo niin kauan kuin muistan aina puristellut minua jenkkakahvoista(niin teinivuosina kuin jo nyt aikuisenakin), jotka juuri häneltä perin, ja voivotellut " pyöreyttäni" vaikka olen täysin normaalipainoinen aina ollut. Tervetuloa huono itsetunto! Nyt kun olen raskaana niin ai että kun hän on saanut oikein kunnon sytykkeen haukkua ja tehdä pilaa olemuksestani ja liikkumisestani.
Ensimmäisenä kun menemme mieheni kanssa äitini luo kylään hän virnuilee että " tuleepas sieltä paksu tyttö ovesta sisään" ja heti kohta " oletpas valaankokoinen ihan" ..." On tainnut herkut maistua viimenäkemästä" Ja minä olen normaalisti pyöristynyt kuten raskaudessa kuuluukin, en ole mielestäni liian iso tai lihonut muodottomaksi. Toki masuni on jo iso (rv.32+1) niinhän se kuuluu ollakin. Syön normaalisti ja liikun, joten pahalta tuntuu ainainen haukkuminen. Alan itsekin inhota itseäni ja pelätä että en palaudu, koska äiti vaan jaksaa silmäillä ja voivotella kilojani=luonnollista raskausmahaa!!
Olemme aina olleet äidin kanssa suht läheisiä ja luulin että hän olisi innoissaan kun saan ensimmäisen lapseni, mutta ei. Asenne on ilkikurinen. En uskalla ähkäistäkään tai puhista kun laitan kenkiä jalkaan tai jos selkään koskee kun sitten taas alkaa vinoilu. Tuntuu todella pahalta kuulla kaiken maailman vihjailuja ja solvausta omalta äidiltä. No tämä oli odotettavissa, siskonikin kärsi samat naljailut.
Ymmärrän siis sinua todella hyvin Ruususen_äiti. Olen pahoillani, että sinullakin on hyvin ajattelematon äiti, ainakin tämän asian suhteen. Toivottavasti hän tajuaa miten sinua loukkaa, ennen kuin loukkaa liikaa. Minulla nimittäin alkaa olla ajatukset siinä pisteessä, etten tiedä jaksanko enää edes antaa hänelle anteeksi. Puhuin hänelle asiasta, mutta sama jatkuu edelleen..
Voimia sinulle ja jaksamista. Muista ettet todellakaan oli ansainnut moista äidiltäsi! Ole ylpeä raskaudestasi ja saat jopa valittaa nyt vaivoistasi jos siltä tuntuu :)
Hyvää joulunodotusta!
~Henniina rv.32+1
Mulla taas niin että mun äiti ei osaa pitää suutaan kiinni. Juoruilee tutuille ja ventovieraille ihan mitä tahansa hänelle sanon tai joku muu ihminen sanoo.
Nyt en aio sanoa raskaudesta äidille raskaudesta ainakaan ennenkuin viikot 12 tulee täyteen ja jos pidemmällekin jaksaa niin kerron myöhemmin...
Olen kertonut raskaudesta jo molemmille siskoilleni mutta heihin pystyy luottamaan... On se vaan niin ikävää että on tällaisia äitejä...toki niitähän me emme voi valita.
Kun me sovimme mieheni kanssa hääpäivästä niin kerroin siitä siskolleni ja hänen miehelleen jotka olivat todistajina. Kerroin myös toiselle siskolleni, mutta emme muille. Siitä syystä jotta ei olisi alkanut häiden suunnittelu ilman meidän tietämistä. Äitihän otti herneet nenäänsä siitä mutta siitäpä oppii kun mölöttelee kaiken ilmoille. Luulisi katsovan peiliin.
Mieheni sanoikin ku saimme plussan että kerrotaan minun äidille vatsa ku mennään laitokselle...tuli kyllä kimakat naurut... :)
tsemppiä kaikille... ehkä me osaamme arvostaa sitten oman tyttäremme tai poikamme elämää paremmin...
Oma äiti ei ärsytä, mutta anopin kanssa meni sukset ristiin jo siinä vaiheessa, kun kerroimme raskaudesta! Olen aina tullut hänen kanssaan huononlaisesti toimeen - ei mitään riitelyä, mutta koen ettei meillä kemiat sovi yksiin ollenkaan. Anoppi on ehkä hieman kärjistetysti sanottuna toisten asioihin sekaantuva besserwisser -tyyppinen päällepäsmäri, mikä ärsyttää minua usein aivan suunnattomasti, kun itse olen rauhallinen, " sopeutuvainen" ja ehkä liiankin kiltti. Olen ratkaissut ongelmani (omanihan on) siten, että välttelen liiallisia tapaamisia, puren vaan hammasta yhteen jne...
No, yksityiskohtiin menemättä, kommentit raskausuutisen jälkeen olivat kuitenkin sellaisia että itkin kotiin päästyäni koko illan ja vielä seuraavanakin päivänä... MITÄÄN positiivista hän ei minulle sanonut, eikä onnea edes toivottanut. Tuosta on nyt 2 kk aikaa ja sen jälkeen ei olla paljon oltu tekemisissä. Asumme onneksi eri puolilla Suomea, ja jouluksi mennään mun vanhempien luo, huoh.
Tässä vielä vinkki joulun varalle: jos tykkäät lukemisesta, varaa hyvä kirja tai pari mukaan ja syvenny niihin pyhien ajan! Teen itse usein näin anoppilassa.
Ja vielä: tsemppiä ja onnea odotukseen!
Basilika76 rv 20+5