Luomusynnytys

ilokaasu ainoana kipulääkkeenä, mutta muuten perinteinen sairaalasynnytys. Ei siis taida olla luomu :-)

paitsi ekassa sain jonkun supistuksia nopeuttavan suohkee- et ei ihan luomu.



eka oli luomu koska ei keretty muutakaan. oltiin sairaalassa 40 minsaa ennen kun poika synty,,, olis pitäny lähtee vähän aikasemmin... ammeeseen olisin halunnut synnyttämään, mutta en siis ennättänyt



tokalla kerralla en edes tajunnut pyytää mitään, vaikka kaasua o lis kyllä voinut kokeilla.. eikä kötilökään kysynyt haluunko jotain - mikä kyllä jälkeenpäin ihmetytti kovsasti!

synnytys oli kyllä pidenpi ja oltiin sairaalassakin pari tuntia. ' Mut semmosessa sairaalassa jossa ei saa synnyttää veteen.



mulla ei mitään erityistä lääkkeitä tms vastaan, mut en muutenkaan käytä, jos ei pakko. ei siis mitään ideologiaa. noi synnytykset on vaan menny aika nopeesti (TOSi kipeitä suppareita eksta noin tunti ja tokassa 1,5 h



Ja sattuu se kyllä ihan ***sti, että ehkä ens kerralla (jos tulee..) olen järjissäni ja kysyn edes mitä vois harkita..



t K + ihanat ukot

Halusin synnyttää ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä siksi, että pelkäsin niiden haitallisia vaikutuksia vauvaan ja synnytyksen kulkuun. Molemmat synnytykset nopsia, eka 5t, tässä sain vauvan syntymän jälkeen oksitosiinia kun istukka ei meinannut lähteä, toisessa synnytyksessä kipeitä supistuksia oli vain n.1,5t, synnytyksen kestoksi papereihin merkattiin 3t.



Aika tavalla synnytykset vastasivat kuvitelmiani, eka oli jopa helpompi kuin kuvittelin(pelkäsin että vakaasta päätöksestäni huolimatta kiljun ovelta jo epiduraalia inferaalisiin kipuihin), kakkosen synnytyksessä olin huomattavasti kipeämpi ja suorastaan huusin AAAAA supistusten aikana. Olin ajatellut synnyttää tokankin jakkaralla, mutta sitten syntyikin minun seistessäni nojaten sänkyyn, sekin oli hyvä asento. Tokan piti olla suunniteltu kotisynnytys, mutta kätilöni oli työvuorossa silloin eikä veteenkään ehditty kun tuli niin vauhdilla. Toivon että kolmas vauvamme saisi syntyä kotona, haluaisin myös päästä käyttämään allasta kivunlievitykseen. Niin tai näin niin synnytys sattuu, mutta toisaalta onpa kivulle aika ihana syy;-).

-tässä neljännessä mutta silti viidennen lapsen synnytyksessä.

En saanut sitä koska talossa ei ollut kuin yksi anestesialääkäri paikalla ja hän oli laikkaussalissa hoitamassa 2 kiireellistä sektiota.



Paikalle tuli joku lääkäri joka yritti laittaa kohdunkaulakanavan puudutusta - ei vaikutusta ja laittaminen sattui enemmän kuin supistukset. Lopulta sitä puudutusta siis ei saatu onnistuneesti laitettua. Mahtaako tämä nyt sitten olla luomu vai ei :/



Joka tapauksessa tämä on ollut synnytyksistäni se " aidoin" josta jäänyt parhaat muistot. Ensimmäinen poika syntyi alle 3 tunnissa, toinen kolmessa ja puolessa tunnissa, kaksoset puolessa tunnissa hätäsektiolla ja siinä on taksimatka mukana ;-),

tämä viides poika syntyi rauhallisesti, kiirehtimättä, ja omasta mielestäni luomusti.

Kipeää teki, tietysti, mutta paljon vähemmän kuin vaikka ensimmäinen syöksysynnytykseni joka lähti käyntiiin kalvojen puhkaisusta ja avautumisvaihe 1,5cm-10cm meni puolessatoista tunnissa, ponnistaminen kesti tunti 20 min.

toisen pojan avaitumis vaihe kesti n. 3 tuntia ja ponnistus 11 minuuttia.

Näissä nopeissa synnytyksissä olen molemmissa ottanut epiduraalin n. 5cm avautumisen jälkeen, joka on nopeuttanut avautumista huomattavasti.

En tiedä voiko sillä oikeasti olla merkitystä mutta tämä 5 poikamme on rauhallinen ja vakaa kuin kallio, tietysti 2 vuoden uhma tekee tuloaan, mutta noihin muihin pikku simpansseihin verrattuna tuo on itse lempeys, laiskiainen gorillalaumassa tai jotain :P



Tämä nyt taas meni asian vierestä :D

5.5 tuntia mutta lapsivedet meni jo puoli 9 aikaan aamulla kotona ja poika synyi n. puoli 6 illalla.

Kiva kun löytyi aloitettu ketju näistä " luomusynnytyksistä" ... Itse haluaisin kovasti käyttää pelkkiä luonnonmukaisia hoitoja kipuun, mutta näin ensikertalaisena sitä ei tiedä yhtään mitä odottaa ja voipi olla että kun synnytys käynnistyy niin kiljun epiduraalin perään heti alkumetreillä. :)



Itse ajattelin ennen synnytystä käydä muutaman kerran vyöhyketerapiassa " pehmittämässä" paikkoja ja rentoutumassa. Siitä on moni lähipiirissäni kokenut olevan apua. Kollegani taas lupasi tulla laittamaan akuneulat tarpeen vaatiessa paikan päälle, tosin voipi olla että kellonaika on sellainen synnytyksessä että se jää... ja en tiedä kuinka Kätilöopistolla suhtautuvat akuneuloihin? Tammisaaressa se on vissiin käytössä...



Lisäksi käyn parin viikon päästä homeopaatilla hakemassa ns. tukipaketin homeopaattisia aineita mukaan. Ystäväni käytti niitä synnytyksen tukena ja koki niistä olleen hyötyä. Jos ei muuta niin se auttaa että uskoo niiden auttavan. :) Ja ne ei paljoa maksa, joten siinä ei korkealta putoa vaikka niistä ei apua olisikaan.



Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia edellä maintuista ihan käytännössä ja vesialtaassa olosta -kukaan kavereistani ei altaaseen ole ruuhkien takia päässyt...



Siihen vielä minkä vuoksi haluaisin niin kovasti selvitä ilman puudutuksia ja piikkejä on se, että lähipiirissäni on tapahtunut niihin liittyen ikäviä asioita, joista sain kammon niihin... Mutta kuten sanottua harvemmin sitä kai ensikertalainen voi tarkkaan ottaen päättää miten synnyttää. En ajatellut kokonaan poissulkea lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta aina parempi jos ilman selviäisi.



:) OonaLiinu rv29

Oman aktiivisuuden varaan jää nämä vaihtoehtoiset tavat. Lääkkeellisiä kivunlievityksiä ei ole mikään pakko käyttää. Siihen voi psyykata itsensä ja kannattaa lukea paljon aktiivisynnytyksestä jne. Aktiivinen Synnytys ry:n kotisivuilta löytyy jotain artikkeleja ja myös hyviä kirjoja löytyy kirjastosta(Balaskas, Odent, Leboyer, Hanna Hirvonen, nämä kirjoittajat tulivat mieleeni). Itse ajattelin että synnytyskipu on jotain ihan hirveää että siihen meinaa kuolla ja sitten yllätyin kuitenkin että se oli ihan kestettävissä olevaa. Alussa pääsee vähän hommaan mukaan kun supistukset tulevat harvemmin ja sitten kun olo on tosi tosi tukala niin loppukin jo häämöttää. Siis synnytyshän sattuu, mutta kivulle on ihan hyvä syy, eri asia jos sulla on vaikka käsi poikki...Minä otan aina hammaslääkärissäkin puudutuksen, en ala siellä kärsimään, mutta synnytys on jotenkin eri juttu. Mun mielestä synnytyksellä ja kunnon jumpparääkillä on jotain hämärästi yhteistä. Endorfiinit jyllää ja lihakset tekee töitä, sattuu, tulee hiki ja hengästyy. Käynnistetyt synnytykset ovat sitten varmasti eri asia, supistukset ovat keinotekoisia ja kivuliaampia, omat synnytykseni ovat käynnistyneet itsekseen.



Kun lukee puudutusten riskejä, ei huvita yhtään ottaa niitä. Yleisesti ihmiset ajattelevat että ei niitä puudutuksia tarjottais jos niistä voi olla jotain haittaa, mutta kyllä kaikki lääkkeet vaikuttavat synnytyksen kulkuun ja vauvan vointiin.

itse halusin esikoisen kanssa katsoa, miten homma oikein menee. olin tietoinen lääkityksen vaikutuksista vauvaan ja synnytyksen kulkuun, ja ajattelin että jos suurin osa maailman naisista synnyttää luomuna, niin miksen minä. esikoisen synnytys kesti 13t ja siitä jäi hyvät muistot. keskityin aina supistuksen aikana laskemaan ja tuntemaan milloin kivun harja taittuu. supistukset olivat kuin aaltoja,



toinen synnytys oli myös luomu mutta ihan erilainen. synnytys käynnistyi kun kalvot puhkesivat ja siitä 2 minuutin kuluttua alkoivat mielettömät supparit. oli kuin minut olisi paiskattu pillastuneen hevosen selkään. pääsin vaivoin taksiin ja kättärille, ja kätilö ohjasi minut synnytyssaliin. hän ei ehtinyt tutkia kohdunsuun tilannetta kun toisessa salissa juuri syntyi. supistuksilla ei ollut minuutinkaan väliä. kun kätilö sitten tutki, olinkin 8cm auki ja 5 min kuluttua sain luvan ponnistaa. vauva syntyi alle 2ssa tunnissa. aika monta tuntia synnytyksen jälkeen piti muistuttaa itsellleni, että olen tosiaan jo synnyttänyt ja vauva sylissä on minun. en jotenkin ehtinyt henkisesti mukaan synnytykseen ollenkaan. mutta repeytymiä ei tullut ja kaikki meni hyvin. tässä ei olisi edes ehtinyt kivunlievitystä saamaan.



t gekko ja vauva 6 viikkoa

Tosi hyvä toi kuvaus gekkokolmonen:" kuin olisi laitettu pillastuneen hevosen selkään" ! Osuva. Mulla oli ihan samanlainen olo toisessa synnytyksessäni mutta en ole oikein osannut kuvata sitä, olen vaan jotenkin sanonut että supistukset tuntui kuin salama olis lyönyt läpi ja salamana vauva sitten syntyikin. Kysyin jälkitarkastuksessa että onko tällainen vauhti yleistäkin niin lääkäri jotenkin sanoi että ei hänellä ole mitään tutkittua tietoa siitä, mutta sellainen tuntuma on että toinen synnytys saattaa olla rajumpi kuin esim. kolmas(kolmatta kun toivotaan niin alkoi hirvittämään että kuinka kovaa se sitten tuleekaan jos nopeutuu).

Syy miksi luomuna on se että olen saanut post spinaalin päänsäryn selkäydin puudutteesta ja se on hirvittävä! Joten mieluummin kiduin synnytyksissäni ja uskon vakaasti siihen että synnytys etenee nopeammin ja luonnollisemmin ilman mitään. Mut myös siksi että tiesin saavani pienen vauvan.



Voi olla et 4kg kohdalla ajatukset ois voinu olla toiset.