Miten päivästä sujuvampi 0-, 2- ja 4-vuotiaiden kanssa?
Hei!
Meillä on perheessä uusi vauva sekä 2- ja 4-vuotiaat sisarukset. Tuntuu kovin työläältä lähteä edes ulos tällä porukalla aamupäivisin, kun on niin paljon huolehdittavaa (pukemiset, vessassakäynnit jne.). Takaisin tullessa on jo helposti isommilla nälkä, ja pitäisi laittaa ruokaa, mutta vauva vaatii jo imetystä ja vaipanvaihtoa, isommatkin pitäisi huolehtia vessaan ja käsienpesulle, hiekkaiset vaatteet pitäisi pudistella ennen sisälle tuloa jne.
Olisiko jollakin pikkulapsiperheen arkea helpottavia pikku niksejä? Erityisesti ajattelen sitä aikaa, jonka puoliso on töissä, kun pitäisi hoitaa vauva ja isommat ihan yksin. Kahden pienen kanssa sain asiat sumplittua, mutta kaksi plus vauva on jo vaikeampi. Sen olen jo oppinut, että vaunut ja hoitolaukku pitää olla valmiiksi pakattuna ja lähtökunnossa. Ajattelin, että esim. lounas pitää ruveta valmistamaan jo edellisenä päivänä; mitä ruokia voisi tehdä ennakkoon niin että ne ne on helposti lämmitettävissä ja maistuvat hyvältä? Isommillekin pitäisi keksiä hyvää ajankulua siksi ajaksi, kun vauva vaatii syliä, vinkkejä? Kaksivuotiaan päiväunille saaminen on oma lukunsa...
Apua etsimässä tiu
Kommentit (8)
Minulla on tytöt 4 v, 2,5 v ja 4 kk. Alkuun tuntui ihan kaaokselta, koska tämä kolmaskaan vauva ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä; tissitakiainen ja sylikissa, mutta kun kahden aikaisemman kanssa olin jo tähän tottunut, niin eipä ollut yllätys. Nyt pari kuukautta on jo ollut HELPPOA kolmen kanssa, kun vauvalla on rytmiä elämässä.
Minä teen aina niin, että teen edellisenä päivänä päivällistä niin paljon, että sitä riittää lounaaksi (suunnilleen mitä tahansa voi lämmittää enkä ole huomannut maun kärsivän) tai sitten pyöräytän jotain nopeaa tai hyödynnän kaupan eineksiä ihan surutta.
Toisekseen kantoliina on todella oiva apu ainakin tämmöisen sylikissan kanssa. Olen kyllä opetellut tekemään suunnilleen mitä vain yhdelläkin kädellä, mutta kantoliina vapauttaa molemmat kädet.
Minä siivoilen pitkin päivää ja valjastan lapset avuksi. 4 ja 2 vuotiaista on ihan oikeasti jo apuakin ja samalla tulee puuhailtua yhdessä hyödyllistä tekemistä. Mikä olisi parempi tilaisuus kehua lasta ja antaa hänelle positiivista huomiota eikä kaaos pääse yllättämään.
Meillä " isot" tytöt ovat jo tosi omatoimisia, mikä helpottaa lähtemisiä ja tulemisia todella paljon. Pukeutumiset sujuvat itse kuten myös riisumiset. Hiekkaiset/kuraiset vaatteet jätetään eteiseen, josta sitten sopivassa kohdassa puistelen vaatteet. Käsien peseminen hoidetaan heti sisään tullessa. Siinä molemmat tarvitsevat valvontaa, mutta pissalla molemmat käyvät ihan itse.
Meillä esikoinen ei enää nuku päiväunia, mutta kakkonen ja kuopus nukkuvat samaan aikaan puoliltapäivin. Tai nykyään kakkonen on tarkka siitä, että hän ei nuku, vaan lepää. Sinne kyllä aina nukahtaa, mutta sanamuoto on se, joka ratkaisee. ;0)
Tässä nyt jotain. Jaksamista! Väliin tulee kyllä niitä kaaospäiviä kun tuntuu, että mikään ei onnistu, mutta noin yleensä meillä rullaa arki aika kivasti.
Tuli vielä mieleen, että minulla on jääkaapissa aina kurkkua, jotta voin siitä nakata tytöille palat käteen jos on IHAN KAMALA nälkä ennen kuin ruoka on lämmintä. Ei vaikuta ruokahaluun kuten joku leipäpala tms.
Mielekästä tekemistä: meillä tytöt piirtävät ja muovailevat mielellään. Siinä riittää, että vähän katsoo päältä mitä tekevät ja kommentoi hommaa välillä ihastuneesti. Tytöt osaavat myös pelata esim. muistipeliä niin, että aikuinen on vähän ohjaamassa peliä ja muistuttamassa kakkosta kumman vuoro aina olikaan.
Meillä kyllä silloin alkuaikoina yksi pelastus oli turvallinen takapiha (asumme rivarissa), jonne isommat sai työnnettyä leikkimään jos/kun itse ei päässyt vauvan kanssa ulos. Sateellakin laitan tytöt käymään ulkona vesileikeissä kuravaatteet päällä, niin eivät niin kiipeile seinille.
Nyt odotan neljättä ja isommat ovat jo 10,8 ja 4... Minusta isoin apu oli se, jos/kun mies jaksoi joko " pitää" koko illan lapsia ja minä sain laitettua paikat kuntoon huomista varten tai toisinpäin, eli mies laittoi paikat kuntoon yms. JOS miehesi tekee tosi paljon töitä ja tämä ei onnistu, sitten vinkkaisin eniten olemaan armollinen itsellesi. Minäkin yritin " hulluna" siivota ja pitää järjestystä ym. rytmejä... =) Minun luonteellani se vaan ei tapahtunut!!! =) Eli kunhan kaikki ovat suht tyytyväisiä ja onnellisia ja hyväntuulisia...
Mutta sellainen vinkki ulkoiluun tulee mieleen, että voitko ennakoida TOSI ajoissa uloslähdöt?!? Se oli ulkoilun suhteen minun selviytymiskeinoni. Eli tosi ajoissa isojen vaatteet valmiiksi ja pyydät heitä pukemaan itse. Samalla syöttelisit vauvaa, jos tarpeen tai tekisit sitä lounasta valmiiksi. (Itse tein lounaan heti aamiaisen jälkeen valmiiksi, jos eilisestä ei ollut jäänyt.) Laita isot myös jo ulos " sättäämästä" , jos asumismuotosi sen sallii. Sitten laittelet itseäsi kuntoon ja vauvan. Eli ei kaikkea kerralla, kun pitäisi jo lähteä ulos, vaan jo aamiaishärdelin jälkeen alat valmistella uloslähtöä ja lounasta. Siten on jonkin aikaa ihana rauha, kun on ulkoiltu ja syöty!
TSemppiä!!!
" jo" 1-, 3- ja 5-v ja elämä hieman helpompaa, tai ainakin vaatii vähemmän etukäteisvalmisteluja.
Joku jo mainitsikin kantoliinan. Se kannattaa hankkia, meillä oli hugga (hug-a-bub) ahkerassa käytössä. Siinä sujui ulkoilutkin suht hyvin, vauva nukahti siihen aina pienempänä.
Kunnon vaunut ovat toinen asia. Meillä oli kaksostenrattaat, joissa vielä seisomalauta isoimmalle. Tämän ansiosta pääsin välillä kauppaankin ym. kun ei tarvinnut keskustella siitä jaksaako kävellä tai ei. Tämä tietty riippuu lapsesta, meillä esikoinen on laiskahkoa sorttia.
Avoin pk tai vastaava pelastaa paljon. Kävimme ahkerasti avoimessa päiväkodissa (asumme Espoossa), lisäksi vanhin poika aloitti 4v aamupäiväkerhon. Siellä hän sai samanikäistä seuraa ja touhua, joka oli todella tarpeen. Varsinkin huonommalla ilmalla vauvan kanssa oli välillä hankala ulkoilla, jolloin avoin pk oli hyvä. Meillä oli vielä auto käytössä, joka helpotti tulemista ja menemistä talvella.
Kolmanneksi, tein aina ruuan valmiiksi edellisenä iltana. Pidin myös aina eineksiä jääkaapissa varalta. Vihannekset valmiiksi pilkottuina saivat lapset istumaan rauhassa esim imetyksen ajan, jos ei heti päässyt lämmittämään ruokaa. Riisikakut olivat myös hyviä.
Neljänneksi, en edes kuvitellut että minulla olisi omaa elämää ekan vuoden aikana. Kävin maksimissaan kävelyllä illalla, muuhun ei ollut aikaa. Oli aina iloinen yllätys jos sattumalta pääsin jonnekin vain vauvan kanssa :)
Jaksamista!
mutta kolme vuotta sitten samassa tilanteessa kuin sinä. Meillä vielä rakennettiin silloin joten mieskin oli kiinni milloin missäkin. Ei siis ollut paljon apua hänestä.
Ei me aina ulos päästy. Aamu meni pyöriessä ja sitten oli jo liian myöhä. Tai kai sitä ulos olisi voinut mennä mutta ei ollut ketään muita enää silloin ulkona. Vauva nukkui huonosti vaunuissa mikä sekin teki haasteelliseksi elämän. Mutta varsinkin alussa oltiin miten oltiin. Vanhemmilla lapsilla oli paljon seuraa toisistaan ja kesää kohti oltiin onneksi menossa (kuopus syntyi helmikuussa). Videot oli kovassa käytössä. Onneksi joskus vauva jäi ulos nukkumaan kun tultiin sisälle. Siinä ehti sitten ruokkia vanhemmat. Monesti tein niin että laitoin perunat veteen, annoin kiehahtaa, laitoin kannen päälle ja levyn pois päältä. Perunat oli kypsiä kun tultiin sisälle. Muistan joskun tarjonneeni meetwurstin paloja perunan kanssa kun muuhun en ehtinyt....
Muussijauheet ja pakastemuussi oli kovassa käytössä myöskin. Erilaiset kiusaukset (perunasipulisekoitus+ ruokakerma + nakki/kana/jauheliha/kinkku ja uuniin. Ulkoa tullessa ruoka oli valmis.
Mitään kulinaarisia elämyksiä ei silloin ollut tarjolla mutta selvittiin.
Keskimmäinen lopetti pian päiväunet. Mun olis pitänyt olla vieressä koko ajan eikä se vauvan kanssa onnistunut. Esikoinen joskus viihdytti vauvaa mutta yleensä seura ei vauvalle kelvannut. Sitten vaan luovutin keskimmäisen päiväunien kanssa. Kun ei kerran nukkunut niin ei sitten. Oisko kerran käynyt sellainen ihme että kaikki nukkui päivällä yhtäaikaa. Ite olis sillon päässyt kanssa nukkumaan mutta oli pienemmän neuvola siitä hetken päästä joten ei ehtinyt ite hyödyntämään tuota ihanuutta, ainakaan nukkumalla.
Jotenkin siitä vaan selviää, varsinkin kun se nuorin hiukka varttuu ja saa rytmiä elämään niin sitten rytmitetään niin että onnistuu eläminen. Ja jos joskus ei onnistu niin yks lysti. Pyjamapäiviä oli meillä usein.
Rankkaa aikaa se oli, mutta siitä selviää! Valitettavasti en muista ajasta kauheasti...meillä oli tosi huonoja nukkujia kaikki ja näin ollen mäkin aina väsynyt.
Päivärutiinit auttavat jaksamaan. Ulos oli ilma mikä vain aamulla jne...Koti saa olla sekaisin silloin kun ei jaksa tai halua siivota..
Voimia sinne!
Ja vaikka rankkaa oli kaikkien ollessa pieniä niin en vaihtaisi pois kuin muutaman päivän :)
Lounaaksi eilisen päivällistä. Jos ei ole jäänyt, niin eineksiä tai joskus panen jotain uuniin aamupäiväulkoilun ajaksi. Aamupäiväulkoilu jää kyllä luvattoman usein väliinkin, kun pitää mukamas ripustaa pyykkejä tai muuten laiskottaa. Jaksamista kyllä helpottaa jos ulos päästään.
Kukaan muu kuin vauva ei meillä nuku päiväunia, joten ns. rauhallista hetkeä ei käytännössä ole. Joskus saatan dvd:n laittaa pyörimään mutta aika harvoin. Lukemisesta lapset tykkää ja sillä saa katraan helposti rauhoittumaan, mutta silloinhan ei voi puuhastella omia juttuja... ja edellyttää että vauva viihtyy lattialla. Inhoan askartelusta tulevaa sotkua, mutta silti laitan lapset joskus jotain askartelemaan. Usein riittää, että laittaa esille väripaperia, sakset ja liimaa. Kyllä ne lapset siitä jotain kehittää. Vesivärijutuista tykkäävät myös. Tuottaa tietysti lisää sotkua mutta sillä saa lapset pois pahanteosta...
Onneksi lapset kasvaa koko ajan ja tulevat omatoimisemmiksi. Meillä isommat ihanasti huolehtivat pienemmistä esim uloslähtiessä. Itse koen kipupisteiksi ruokailut, uloslähtemiset ja siivoamisen. Jo ennestään hyvä epäjärjestyksensietokykyni on joutunut venymään. Meillä ei ole juuri koskaan siistiä. Puhtaana pyrin paikat kuitenkin pitämään. Esim vessoja saatan pestä samalla kun lapset on hampaiden pesulla jne.
Tärkeintä kait kuitenkin on olla itselleen armollinen. Lapset on onnellisia kun saavat olla kotona äitinsä ja sisarustensa kanssa, mitä siitä vaikka koti on mullin mallin tai aina ei ehditä ulos. Kun vauva kasvaa ja oma väsymys helpottaa, helpottuu elämäkin kummasti.
kun meillä lapset 2v5kk ja 1v ja kolmatta suunnitellaan puuhailtavaksi kun kuukautiset alkaa ja imetyksen lopetan. Kiinnostaa tieää vinkkejä kolmen pienen kanssa sujuvaan arkeen.