usean kielen oppiminen yhtä aikaa

Mietin myös sita etta kuinka lapseen vaikuttaa se etta vanhemmat eivat osaa kunnolla paikallisen asuinmaan kielta joten eivat voi olla opettamassa lapsen koulukielta.

Lapsi olisi kovaa vauhtia kasvamassa ja tulossa maailmaan mutta pelottaa ajatella miten se parjaa.

Tää on jo toinen kerta kun yritän vastata ja toivottavasti nyt tulis perille , eiká häviäis tonne bitti-avaruuteen.



Minä puhun pojalle suomea, poika vastaa välillä suomeksi, mutta yleensä espanjaksi.

Avokki puhuu pojalle espanjaa.

yhdessä avokin kanssa puhumme englantia josta poika ei oikein ymmärrä mitään.

Syksyllä poika menee leikkikouluu jossa ohjaajat/opettajat puhuvat vain katalaania ja poikakin joutuu sen oppimaan.

Itse me vanhemmat emme katalaania puhu, mutta luulen että mekin sen opimme siinä ohessa . Varsinkin sitten, kun poika aloittaa virallisen koulun ja kotiläksyt.

en ole mikaan asiantuntija, mutta 4 kielta kuulostaa aika hurjalle. Mina seuraan nyt sivusta yhden tuttavaperheen tilannetta, jossa aiti puhuu espanjaa, isa suomea ja paivahoidon kieli ja asuinmaan kieli on englanti. 2.5 vuotias poika on paaosin isansa kanssa ja suomi onkin vahvin kieli, aiti kokee valilla kovin turhauttavaksi, kun espanja ei ole laheskaan yhta vahva ja paivakodissa ovat olleet sita mielta (poika kay vain parina paivana viikossa), etta olisi hyva, jos saisi ensin aidinkielen vahvemmaksi. Poika on todella fiksu, osaa jo esim kirjaimet ja numerot (siis tunnistaa tekstista).



Itse puhumme kotona vain suomea ja lasten hoitokieli on englanti. tata toista kielta he ovat omaksuneet hyvaa kyytia.



Mutta taalla palstailee kylla paljon parempia asiantuntijoita joilla omaa kokemusta kolmesta kielesta. Mina tahdoin vain kommentoida, etta ei pida huolestua, jos nama kaikki useat kielet eivat sujukaan helpolla ja kuin vetta vaan ...

Niin sita pelkaankin etta lapsi viela kolmevuotiaanakaan ei sitten osaa puhua millaan kielella ja eristaytyy tahtomattaan nain joukosta ja syytta suotta jaa syrjemmalle ja nain aiheutan sitten lapselle vaikeuksia saada kavereita tai yms. Tastahan voi seurata vaikka sitten aikuisena masennustakin. onko taala ketaan aikuiseksi kasvanutta joka olisi oppinut lapsena useaa kielta?

itsellä ei ole ikävä kyllä sitä rikkautta suotu, mutta mies on kasvanut käytännössä 3,5 kieliseksi:

isänsä kanssa puhuu aina ruotsia, äitinsä kanssa ranskaa. koulun on käynyt englanniksi - nämä kaikki kielet ovat yhtä vahvoja. lapsuuden kesät on viettänyt espanjassa ja sieltä mukaan on tarttunut hyvä espanajankielen taito (siis se ,5 kieli :-)



meillä on tästä esimerkistä ja asunpaikasta johtuen nyt 4 kieltä pienellä:

itse (+ mummu ja vaari) puhun suomea, mies ja faffa ruotsia, isoäiti+täti ja serkku ranskaa. Keskenämme olemme miehen kanssa aina puhuneet englantia - emme koskaan lapselle, mutta nyt kotiapulainen puhuu sitten hänelle sitä, ja kohta mennään päiväkotiin also in english.



lapsi on kielellisesti ihan normaalisi kehittynyt, reilut 2 v, ja osaa jo vastata joissakin asioissa kullekin henkilölle omalla kielellä, mutta pääosin hänen oma tuottamansa puhe on suomea tai ruotsia riippuen kenen kanssa puhuu. ja selvästi ymmärtää jo englantiakin, vaikka sitä hänelle on puhuttu " suoraan" vasta 7 viikkoa



mutta paljon riippu lapsesta ja hänen kielellisistä valmiuksistaan - toiset ovat lahjakkaita kielellisesti jo pieninä, ja toiset puhuvat yhtäkin kieltä vasta 3 v mutta sitten ihan kuin vettä vaan.



tärkeintä ymmärtääkseni on olla johdonmukainen: yksi henkilö, yksi kieli - vaikka se ei ole aina helppoa!

Eli voisimme siis tehda niin etta puhuisin suomea, isa omaa kieltaan, koulussa paikallisten kielta

ja

enta jos keskenamme lapsen kuullen puhuisimme englantia. Meneeko tassa yksi kieli yksi henkilo ajatus pieleen sitten.



Mita kielta voisimme puhua keskenamme tai kummin olisi paremmin,

englanti vai toisen vanhemman kieli.

Kiitos muuten vastauksista.

Oon ollu vaan niin huolissaan kun yks tyokaveri kauhisteli etta miten voin olla lapselleni niin julma, etta laitan sen tallaseen tilanteeseen. Etta mun pitas heti pikimmiten muuttaa takas suomeen ja kasvattaa lapsi siella....

Mina olen aina puhunut suomea pojallemme, joka on kohta 4 v. Mies on aina puhunut persiaa. Keskenamme puhumme ruotsia, ja poika on englantilaisessa eskarissa osa-aikaisesti. Ei ehka ideaali tilanne, mutta toimii paremmin kuin olisin uskaltanut odottaa. Poika alkoi puhua vahan yli vuoden vanhana ja nyt puhuu tosi hyvaa suomea (meilla on luettu paljon kirjoja ja katsottu muumi- ym. videoita), hyvaa persiaa ja englanti alkaa sujua vaikka ei kylla natiivitasolla viela. Ruotsia poika ei osaa ollenkaan, kun sita ei hanelle ole puhuttu, ja se arsyttaa sita valilla kun ei ymmarra mista puhutaan. Ois tietysti parempi jos meilla olisi yhteinen " perhe-kieli" mutta haluamme itse pitaa ruotsia ylla ja kun on sita kielta puhuttu jo yli 15v. niin ei ole helppoa vaihtaakaan...



Meilla siis ihan hyvia kokemuksia mutta ollaan tosiaan tehty toita kielten eteen, kirjoja on hylly taynna suomeksi ja persiaksi ja ollaan hyvin johdonmukaisia kielten puhumisessa.

Minä puhun 3-vuotiallemme suomea, mies omaa kieltään, ja yhdessä puhumme miehen kieltä. Aiemmassa asuinmaassamme oppi englantia hoitajalta ja ystäviltä, ja nyt aiomme laittaa ranskankieliseen päiväkotiin. Mietin ensin etsiä englanninkielistä täältäkin, mutta monikieliset ystävät suosittelevat paikallista kieltä eli ranskaa. Kuulemma neljä kieltä menisi mainiosti, joten ajattelimme kokeilla.



Lapsi puhuu hyvin suomea ja isän kieltä, englanti on jo vähän unohtunut mutta tulee sillä myös toimeen. Esim. 2-vuotiaana puhui jo paljon kahdella kielellä, kun jotkut yksikieliset ikätoverit eivät puhuneet oikein mitään.



Tuttavaperheen aikuiset lapset puhuvat hyvin kolmea kieltä joilla heidät lapsina kasvatettiin.



Toinen tuttavani on itse kaksikielinen, isä puhuu kolmatta ja heidän yhteinen kielensä on neljäs, ja aikovat puhua lapselleen kaikkea näitä neljää, lisäksi tarhasta tulee lapselle viides (asuinmaan) kieli. Aikovat tiputtaa kieliä pois jos tuntuu että on liikaa. Miettivät kuudettakin kieltä (hoitajan kieli)...!! .



Tuli vielä mieleen että lapsen myötä helpottaa mielestäni huomattavasti arkea , jos molemmat vanhemmista edes ymmärtävät toistensä äidinkieltä. Silloin kummatkin ymmärtävät mitä puoliso puhuu lapsille eikä tarvitse lähteä kääntämään puolin ja toisin.

Eli isa puhuu saksaa, aiti suomea, keskenaan vanhemmat puhuvat englantia ja tarhan kieli on ranska. Ja ainakin esikoinen 4 vee puhuu ihan kiitettavasti kaikkia kolmea aktiivikieltaan (ts. kielia joita hanelle itselleen puhutaan eli FI, DE, FR) ja ymmartaa " valitettavan" ;-) hyvin englantia... Onhan hanen puheensa hiukan erilaista kuin vain suomea osaavan lapsen mutta kylla aivan hyvin parjaa ja osaa ilmaista itseaan kaikilla kielillaan, ja on osannut jo varmaan parivuotiaasta asti (siis ianmukaiseen tapaan) eika varmasti mitaan turhaumia ole talta akselilta. Pikkukakkosella 1,5 vee on vain kourallinen sanoja suomeksi ja saksaksi mutta niin on monella yksikielisellakin tuossa iassa. Tietysti kielten eteen taytyy tehda enemman toita, lukea, katsella videoita jne. mutta niin olisi hyva yksikielisenkin lapsen kielen kehitysta huoltaa. Minusta ihmisen pitaa puhua lapselleen omaa aidinkieltaan/tunnekieltaan, eika puolisonkaan kanssa kielen vaihtaminen ole mikaan iisi nakki kun on jollain kielella toiseen tutustunut ensin. Tuo on tuollaista tyypillista yksikielisten kauhistelua mita esim. tyokaveriltasi ap olet kuullut, anna menna toisesta korvasta ulos.

eika se ole hanta mitenkaan haitannut, painvastoin on tuonut hanelle paljon tyo- ja muita tilaisuuksia elamassa. Ainoa ongelma oli paattaa kumpaa aidinkieltaan lapsille puhuu mutta valitsi sitten oman kotikielensa (toinen oli hanen lapsuutensa ympariston kieli).