Meidän marrasvauva vihdoin täällä

vihdoin meidän pieni Elias-poikamme saapui. eilen aamuyöstä, tarkemmin 10.11 klo 05:04 heräsin outoon tunteeseen, että jotain tapahtuu, kuului napsahtava ääni ja vettä alkoi lirisemään jalkoja pitkin. Pian vessaan ja miestä huutelin hereille. Yllättävän rauhallisia oltiin molemmat, soitettiin mumma ja ukki lapsia katsomaan, lähdettiin ajamaan kohti kättäriä. Pieni pelko koko ajan, että entä jos supistukset räjähtävätkin käyntiin, niin ettei ehditä sinne asti. Onneksi tuohon aikaan aamusta ei ollut liikennettä ja matka kesti vain 40 min. Ensimmäinen supistus iski kun astuttiin autosta ulos kättärin parkkipaikalla.



Päästiin saliin ja supistuksia tuli kohtalaisin välein napakkoina, kohdunsuu oli 7 cm auki tullessa ( jotain hyötyä ollut niistä hemmetin supistusten kanssa valvotuista öistä ). Kello oli tässä vaiheessa varttia yli 6. Seitsemän aikaan olivat supistukset sen verran pahoja, että pyysin ilokaasun, ajantaju hämärtyi, voimakkaita supistuksia tuli tiuhaan, seisaalleen sängylle nostettuun säkkituoliin nojaillen avautumisvaihe meni ilokaasua kiskoen. Jossain vaiheessa jalat eivät enää kantaneet ja siirryttiin jakkaralle. Ponnistusvaihe alkoi 7:45 ja silloin meinasi usko loppua, kipu oli kovaa ja ponnistaminen tuntui mahdottomalta kivun takia. Nopeasti se pää kuitenkin syntyi kun vain sai itseään niskasta kiinni ja uskalsi ponnistaa kunnolla. Hartiat olivat hieman tiukassa, mutta pienen vääntämisen jälkeen saatiin poika ulos, pienen pieni repeämä tuli ja siihen kaksi tikkiä. Synnytyksen kestoksi tuli 1 h 47 min.



Komea mies meillä, 4740 g ja pituutta 53 cm. Haikaranpesässä vietettiin yksi yö ja tänään päästiin kahden aikaan kotiin. Kaikki mennyt oikein hienosti, eliaksen sokerit pysyivät hyvinä, imee reippaasti ja itsellä vointi hyvä. Ei vain poika oikein mahdu sievään asuunsa, joka kotiin tuloa varten hänelle ostettiin, sen verran jötkäle on :)



Paljon supistuksia ja hienoja synnytyksiä kaikille marrasmasuille,



romena ja Elias kohta 36 h vanha :)