30+ ESIKOT loppuviikkoa

Olin eilen neuvolan läärärillä noista vatsa ja olisko sitten häntäluukivuista. Luulin kyllä että kaikille raskaana oleville autolla ajo on hankalaa, mutta näin ei kuulemma olekaan. Ja kun minähän olen töissä täällä aamulla 1h automatka ja illalla 1 h automatkan päässä niin tämä kipu on alkanut todella haitata ihan normaalityöskentelyä ja öisin nukkuimista. Varsinkin kokousten jälkeen kun on pitännyt olla paikallaan niin olen ihan kuin tulisilla hiilillä istuisi. Kivut ovat niitä liitos ja venymiskipuja. Kokeilen toista päivää kipulääkettä. Ennen raskautta en käyttänyt kipulääkkietä kuin kerran pari vuodessa, niin on kyllä nyt vähän huono omatunto asiasta, mutta neuvolassa vakuuteltiin että ei vaikuta vauvaan. Kipu ei kyllä ole pois... Neuvolassa sanottiin että kipu vaan pahenee eli ei tätä korjaa enää mikään (paitsi vauvan syntymä). Suosittelivat sairaslomaa jos ei lähde särkylääkkeillä... eikä tunnu lähtevän... en tiiä mitä nyt teen...



Mutta aamu on mennyt töissä miettiessä alavatsakipua....



No tästähän olotila voi vaan parantua eli täytynee vaihtaa asennetta...



Kirsi 19+3 + erkki

Kirjoitin juuri tuonne alkuviikko-pinoon, mutta Kirsi aloititkin loppuviikkoisen jutustelumme. Kopion siis viestini tänne ja kirjoitellaan vaan tähän pinoon nyt, koska torstai tosiaan on loppuviikkoa :)





Eilen olimme mieheni kanssa Haikaranpesän perhevalmennuksessa ja ensimmäistä kertaa koskaan alko synnytys hieman pelottaa tai jännittää. Valmennus sinänsä oli hieno kokemus. Kätilö oli kiva ja asiallinen. Hän kertoi erilaisista kivunlievityksistä aina epiduraalista ilokaasuun ja aquarakkuloihin sekä esitteli erilaisia ponnistusasentoja. Videokin, jonka katsoimme oli oikein hyvä. Lisäksi kesken valmennuksen kuului vierestä synnytyssalista vastasyntyneen todella ponteva parkaisu, joka ilahdutti aika tavalla :) Silti mieleeni jäi pieni pelko... Mitä tahansahan voi tapahtua aina istukan repeämisestä muihin asioihin. En mene nyt syvälle pelkoihin, koska en halua aiheuttaa niitä kenellekään! Synnytyshän on luonnollinen asia, joka mennee omalla painollaan eikä sitä voikaan tarkkaan suunnitella! Tiedän ja järkeilen, ettei etukäteen pidä pelätä eikä pelkoni olekaan voimakasta. Kyse on ehkä enemmänkin sellaisesta järkeilystä ja asioiden selvittämisestä itselleni. Olen aikaisemmin pohtinut enemmänkin raskauttani sekä lapsen syntymän jälkeistä aikaa - synnytyksen olen suunnannut jonnekin taustalle. Tuntuu aika hurjalta ajatella, että jos vauva syntyy kahden viikon kuluttua, on se jo täysiaikainen! Jotenkin ajattelen, että synnytys menee yliaikaa ja laskettuun aikaankin on vielä melkein viisi viikkoa. Kaikkiaan odotankin innolla ensi viikon valmennusta, jolloin keskustelemme lapsivuodeajasta.



Frida: Pidän tavattomasti myös Tracy Chevalierin kirjoista. Hänen esikoisensa (tai ainakin ensimmäinen suomennettu) on nimeltään " Tyttö ja helmikorvakoru" , joka on tutun elokuvan taustalla. Kirjassa keskitytään taas kerran Vermeerin maalaukseen. Chevalierin uusimmasta kirjasta Lady and the Unicorn (suom. kai nimellä Neito ja yksisarvinen) en niinkään pitänyt. Minäkin olen yleensä tähän aikaan vuodesta nauttinut koti-illoista punaviinilasillisen, kynttilöiden ja kirjan tai hyvän elokuvan parissa. Nyt punaviini on tietenkin poissa, mutta kynttilöitä sytyttelen joka ilta.



Sukupuolesta ja kulttuurisuudesta / luonnollisuudesta. Itse ajattelen, että ihmisen sukupuoli on sekä biologinen (luonnollinen) että myös kulttuurinen. Evoluutio on määrännyt niin, että synnymme mieheksi tai naiseksi (vaikka poikkeuksiakin on!). Uskon biologisen sukupuolen määräävän kiinnostuksen kohteita jonkin verran. Jos näin ei olisi, olisi maailma aika lailla erilainen. Kuitenkin myös ympäröivä kulttuuri vaikuttaa sukupuolirooleihin, jotka ovat nimenomaan meidän ihmisten kulttuurin tuotos (johon taas evoluutio vaikuttaa). En osaisi tai haluaisikaan eritellä kulttuurista ja biologista ihmistä. Itse olen aina ollut enemmänkin tyttömäinen tyttö enkä ollut lapsena kovinkaan kiinnostunut poikien leikeistä. Jos kuitenkin omasta lapsesta tulisi poikamainen tyttö/tyttömäinen poika, ei sille voisi mitään. Lasta pitää tukea sellaisena kuin tämä on. Näin ideaalisesti on hyvä ajatella ainakin nyt! :)



Ja nyt pitää lähteä keskustaan. Meillä on taas tulossa vieraita Joensuusta.



Mukavaa torstaita,



Katja rv 35+1

Tänään olisikin sitten se ultra ja illalla menen elokuviin ystäväni kanssa. Liiton paikallisyhdistys tarjoaa ilmaiset elokuvat, niin pakkohanse etu on käyttää hyväksi. ;) Olikohan se Onnellinen puutarhuri tai jotain sinnepäin jota mennään katsomaan. Yleensä en kovinkaan usein elokuvissa ole käynyt, kotona tulee kyllä katsottua paljon. Mutta nyt kun tuo paikalisyhdistys on alkanut tarjota pari kertaa vuodessa piristykseksi noita lippuja, niin tokihan silloin on mentävä.



Olittekin mietiskelleet syvällisesi noita sukupuolijuttuja, itse en ole oikeastaan asiaa ajatellutkaan noin tarkkaan. Olen ajatellut, että samoja juttuja ainakin meidän perheessä touhutaan sekä tyttöjen että poikien kanssa, lapsi saa olla sellainen kuin on, häntä ei yritetä laittaa mihinkään valmiiseen muottiin. Itse olen esim. pienenä nauttinut kamalasti kalareissuista isän kanssa, pyssyleikeistä isompien poikien kanssa ja samalla myös kotileikeistä tyttöjen kanssa, leipomisesta äidin kanssa jne. Muistan ainakin pienenä pettyneeni jos sain esim. mummoilta tai muista lahjaksi vaaleanpunaisia vaatteita, pidin enemmän vaaleansinisestä ja vaaleanvihreästä. Minulla oli niin nukkeja kuin rekkojakin leluina. Hmm... Olenko sitten ollut poikatyttö vai tyttötyttö vai mikä? ;)

Kyllä minä ihan naiseksi itseni tunnen vaikken esim. hameita oikein osaa pitääkään. Hiukset ovat pitkät, meikkiä en käytä oikeastaan koskaan. Naisellinen vai miesmäinen...? Jaa-a.



Menin nyt ehkä jo liian pitkälle näissä pohdinnoissani.

Pointtini olikin ehkä se, että loppujen lopuksi lapsen sukupuolella ei ole niin väliä, en aio kohdella tyttö- ja poikalapsia mitenkään eri tavalla. Samat säännöt ja niin päin pois.



Tuli ritisee ihanasti uunissa, kohta pääsee nauttimaan ihanasta lämmöstä. :) Aamulla oli nimittäin hieman koleaa kun oli unohtunut pikkuikkuna raolleen koko yöksi.



On muuten ihmeen lämmin syksy, meillä kukkii vielä orvokitkin pihassa. Yleensä näillä leveysasteilla on tähän aikaan jo ihan talvi. Toisaalta on ihan mukavaa kun on lämmintä ja maa sula (säästyyhän lämmityskustannuksissakin) mutta toisaalta odotan jo kovasti että tulee lunta, niin olisi valoisampaa eikä koiran rapajälkiä tarvitsisi mopata joka ikinen päivä...



Päätin muuten että en tee sitä isyyspakkausta nyt isänpäiväksi. Jos sitten kun sen äitiyspakkauksen saan, niin liitän siihen yhteyteen tulevalle isukille niitä juttuja. Tai vaikka joulunakin voisin antaa niitä. Katsotaan nyt.



Mulla meni aika pahasti eilen hermot tuon äidin vanhan ompelukoneen kanssa... Niinpä saan sitten etukäteisjoululahjaksi ikioman koneen! Kunhan nyt posti sen tässä joku päivä tuo, mies tilasi nimittäin Anttilasta sellaisen halvan peruskoneen kun ei jaksanut kuunnella tuskailuani. Ihana! :) Kylläpä sitä voikin iloita kuin pieni lapsi kun saa ensimmäisen ikioman ompelukoneen. :)



Nyt pitää kyllä lähteä syömään jotain, meinaa ihan heikottaa kun olen vain aamupuuron syönyt monta tuntia sitten.





Mukavaa torstaita teille!





Cindin ja Toukkiksen kuulumisia kuumeisesti odottaen,

Tutanna 20+3

Minuakaan ei varsinainen synnytys ole ainakaan tähän mennessä pelottanut. Ainoat asiat, joita pelkään, ovat istukan äkillinen irtoaminen tai se, että vauva ei selviä synnytyksestä terveenä tai ollenkaan. Mutta ei niistä sen enempää, yritän Katjan tavoin ajatella että synnytys on luonnollinen tapahtuma. Koska kaikki on mennyt tähänkin asti hyvin, on äärimmäisen epätodennäköistä että mikään menee vakavasti pieleen. Äitini ja mummini ovat synnyttäneet ongelmitta, joten enköhän minäkin. Ja moni muu onnettomuus on paljon todennäköisempi. Liittyineisikö synnytykseen sama ilmiö kuin lentämiseen vs. autolla ajo: pelko ettei saa itse hallita tilannetta. Asiat jotka KOKEE hallitsevansa eivät pelota lainkaan yhtä paljon kuin tilanteet joissa kontrolli on täysin ulkopuolisen tai sattuman käsissä, vaikka todellinen riski olisi niissä merkittävästi suurempi.



Kirsi: lohdutan kertomalla, että terkkari ei välttämättä ollut oikeassa siinä että kivut vain pahenevat. Minulla sekä liitos- että iskiaskivut olivat pahimmillaan ennen rv 20, jonka jälkeen ovat helpottaneet merkittävästi. Toivotaan että sinullakin kävisi näin. Kivut ovat todella ikäviä rajoittaessaan elämää. Tässä raskauden aikana olen miettinyt millaista on olla VANHA, kun kivut ovat osa jokapäiväistä elämää, liikkuminen on rajoittunutta, eikä helpotusta ole enää sen elämän aikana tiedossa. Vain toive ettei joudu täysin muiden armoille. Nyt taitaa taas alkaa Kaupunki Missionin (vai mikä se on) kampanja yksinäisten vanhusten itsemurhien ehkäisemiseksi. Tänään oli lyhyt juttu Hesarissa. Minusta on hienoa että joku on ottanut tämän kohderyhmän ongelmat asiakseen, kun julkinen terveydenhuolto ajattelee vain hyötysuhdetta. Työssäkäyville löytyy varoja (jos löytyy) pitkiin terapioihin, mutta vanhukset jäävät ilman. Tuollaiset Aamukorva-puhelimet ja tapaamispaikat ovat todella tärkeitä palveluita. Itsellä hiukan pistää taas omaatuntoa, koska samassa kaupungissa asuu mieheni mummo, josta pidän todella paljon, ja tiedän että häntä virkistäisi jos kävisimme useammin. Nytkin on mennyt yli kuukausi edellisestä kerrasta kun olemme nähneet. Mummo odottaa myös innolla suvunlisäystä. Onneksi hänellä on paljon lapsia, muita lapsenlapsia ja ystäviä täälläpäin.



Mitäs muuta. Pitäisi varmaan ottaa tuo Wordpad, tai siis tämän iBookin vastaava ohjelma käyttöön kun en muista ollenkaan mitä muuta piti kommentoimani ja ajatus luistaa ihan eri raiteille.



Niin. Olisipa kiva kun olisi oma ompelukone. Minulla oli sellainen, mutta vesivahinko tuhosi koneen pilalle. En tosin ole mikään ompelija, anopin ompelukone oli yli vuoden lainassa enkä saanut ommeltua pienintäkään saumaa. Nyt haluaisin tehdä eri värisiä myssyjä asusteiksi, minulla on yksi josta saisi helposti kaavat. Neulomallakin saisi varmaan kivoja vaatteita aikaiseksi, mutta siitä on niin huonoja kokemuksia.



Toukkista lienee turha huhuilla :-) Jotain taitaa tosiaan olla tekeillä kun nainen on kadonnut sekä marrasmasuista että esikoiden pinosta... Ja milloinkohan Cindistä kuullaan? Onpa hauskaa kun meillä riittää pitkin matkaa jännitettävää.



Frida75 rv 30+5

Synnytyspeloista... vielä ei niitä ole, mutta synnytysunia sitäkin enemmän! Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun näin sellaista unta, että synnytin vauvan jossain luonnonhelmassa (kaukana sivistyksestä) kalliolla. Varsin luonnonmukaista siis:) Siinä unessa kaikki meni hyvin vaikka kipulääkkkeet ja asiansa osaavat ihmiset olivat kaukana. Ulkona oli vaan aika kylmä ilma... tosi jänniä nämä unet. Muutakin juuri synnytykseen liittyviä unia olen nähnyt, nyt ei tullut muita mieleen, pitäisiköhän kirjoitella noita muistiin, niitä vois olla hauska lukea jälkikäteen. Pelkokerroin varmaan mulla itselläni lisääntyy sitä mukaa kun viikkoja tulee lisää. Millaisia unia te muut olette nähneet?



Käsitöistä... Heh, en siis ole ainoa jolla mennyt hermot äidin vanhaan koneeseen :) Itse sain nippanappa sen potkupuvun ommeltua ja kyllä muut vaateompelut taitaa jäädä. En tiedä oliko oikeasti vika koneessa vai ompelijassa, mutta ei siitä puvusta kauhean hienoa tullut :( Vaatteiden shoppaamisessa taidan olla paljon paljon parempi. Vaipanteko-ohjeita on ainakin Ottobre design-lehdessä, syksyn numerossa 3/2005, jos joku niistä kaipaa vinkkiä. Itse siirryin tuohon neulomiseen, joka tuntuu luonnistuvan paljon paremmin. Ja niitä ohjeita alkaa löytyä ja ideoita samoin. Tässä suunnitellaan seuraavaa työtä ennenkuin ensimmäinenkään on valmis:)



Mitäs muuta... näin ne lomapäivät menee paljon nopeampaan tahtiin kuin työpäivät.



Kirsille vielä, ota vaan rohkeasti sitä sairaslomaa, jos tarve vaatii. Nyt jos koskaan pitää kuunnella omaa kehoa ja sen antamia merkkejä. Minäkään en ole päässyt edes kävelylle ja uimaan, vaikka niin kovasti suunnittelin, kun en niitä kamalia kipuja kaipaa.



Mitäs viikonloppusuunnitelmia on? Oletteko ajatelleet muistaa tulevaa isää jollain tavoin? Mulla on pieni kirjayllätys ja siihen lisäksi keksin vielä jotain. Vaikka vielä se vauva onkin masussa niin päätin, että meillä kyllä juhlitaan tulevaa isää:) On se niin iso juttu. Niin ja kun tää raskausaika kun kuitenkin mennään aika lailla mun ehdoilla ja kaikki huomio on keskittynyt muhun, niin on varmaan miehestäkin kiva saada huomiota osakseen.



-Rudis rv 23+2

piti sanomani, että Toukkiksella ja Cindillä taitaa olla tosi tilanne päällä, kun kummastakaan ei ole kuulunut mitään :) Onkohan jompi kumpi jo jakautunut....

Kun kyselin viime viikolla kunnasta milloin oikein saan sen ensimmäisen kokemuslisän palkkaan (mielestäni siihen vaadittava 5v oli täyttynyt jo aikapäivää sitten), niin tänään sain iloisen soiton: saan ensi viikolla takautuvasti vuoden ajalta sen lisän! Siitähän tulee reilu tonni " ylimääräistä" rahaa kertaheitolla. Lähtisköhän vaunuostoksille...? ;) Nyt olis sitten varaa ostaa uudet, juuri sellaiset kuin haluan. Tähän asti olen haaveillut vain käytetyistä, koskapa nuo uudet on niin järjettömän kalliita. Pitääpä miettiä nyt kaikessa rauhassa mihin rahat laitan.

Mitenkähän tuo " potti" vaikuttaa äitiyspäivärahaan? Vai vaikuttaako mitenkään? Katsotaanko vain 2004 tulot ellei yli 20% ole tulot nousseet, vai tuliko siihenkin joku muutos? Vai miten se nyt oikein olikaan...? Ehtiipä tuonkin selvittää vielä, äippäloman alkuun on piiiitkä aika. Tai no, äkkiä se aika kyllä menee, reilun kuukauden päästä (20.12.) jään joululomalle liki kolmeksi viikoksi (pidän kaikki ylityövapaat sun muut pois alta, niitä ei voi jättää säästöön) ja sen jälkeen onkin enää reilu kuukausi äitiysloman alkuun. Kiirehän tässä tulee saada kaikki valmiiksi! ;) No ei nyt sentään.



Jees poks, jotain muutakin asiaa mulla oli, mutta unohdin sen nyt täysin tuon palkka-asian sekoitettua pään. Ei mutta perskules, nyt kyllä lähtee joulukuun palkka lisäprosentilla kun tuo ylimääräinen tili tulla tupsahti tähän. Taidan silti jäädä vielä vaunujen verran plussalle.



Joo, mutta nyt on pakko alkaa kuivaamaan hiuksia, puolen tunnin päästä mies tulee hakemaan sinne ultraan, jänskättää! ;)







sussu ja massu 20+3

kylläpä olitte pitkät pätkät ehtineet kirjoittaa. mielenkiintoisia keskustelunaiheita. mä en ole isä- tai anoppikeskusteluun vielä ottanut osaa. Isästä voisin sanoa sen, että nuorempana olimme vähän etäisiä, koska isäni on uraihminen ja hän tuli aina myöhään kotiin ja lähti aikaisin töihin. Aikuisemmalla iällä olemme tutustuneet toisiimme paremmin. Arvostan ja pidän hänestä paljon. Vauvan tuloonkin hän suhtautuu ihanasti. Ehkä suhtautuminen isän uraankin on osaltani muuttunut. Itsekin toivoisin olevani yhtä kiinnostunut työstäni kuin hän on.



Anoppiini suhteeni on kuten vanhempiini eli erinomainen. Soittelemme lähes päivittäin. Olemme hyvät kaverit. Hän on sellainen keskustelija-tyyppi ja meillä riittääkin aina paljon keskusteltavaa.



Sitten seuraavaan aiheeseen. Rva Sukkula kysyi tukisukkahousuista. Ostin Prismasta sellaiset. En ole varma, mutta taisivat olla Norlynin. Aion pärjätä niillä. Mulla oli jo ennen raskautta yksi suoni vähän kiharalla ja se on kihartunut entisestään, joten suhtaudun asiaan niin, että haluan joka tapauksessa mennä leikkauttamaan ne pois, kunhan lapsiluku on täynnä.



Onko täällä muita kaksikielisiä pariskuntia? Sain just kuulla, että huomenna olisi Folkhälsanilla (mannerheimintiellä, Ruskeasuolla) klo 10-13 avoimen päiväkodin teemana kaksikieliset perheet. Itse parhaillaan mietin, että menisinkö sinne.



Haluaisin vielä kysyä muilta, jotka käyvät joka toinen vko neuvolassa (ainakin Snowapple, huhuu), pitkäkö käyntiaika teille on varattuna? Olen ollut vähän hämmästynyt, että vanhassa neuvolassamme meillä oli aina 30min aika, nyt ollaan oltu 1,5tuntia/kerta! Luulin, että eka neuvolakerta Espoossa oli pidempi, koska olimme juuri muuttaneita ja neuvolatäti halusi tutustua meihin paremmin, mutta nyt näyttääkin siltä, että hänellä tosiaan on joka kerta ruhtinaallisesti aikaa meille (pitäisköhän koputtaa puuta? toivottavasti ei seuraavaksi jouduta 30min käynnille. 1,5 tunnissa saa jo meinaan paljon hyviä vinkkejä:))



Nyt lähden viemään isänpäiväkorttia postiin. Miehelläni on huomenna syntymäpäivät. hän saa lahjaksi isyyspaketin. en vaan ole saanut sitä vielä ihan valmiiksi kasattua. Onneksi olo on tänään pirteämpi kuin aikoihin. Ehkä muutto vei mehut ja nyt olen palautunut.



hauskaa torstaita kaikille!

t.,Kanika rv32+5

Heippa,



Pikaisesti pari riviä ennen kuin riennän Vantaalle. Nyt meidän kaakeliuuniprojekti onkin lähtenyt käyntiin ihan kunnolla ja olemme menossa Uunisepille käymään. Sovittiin että mies hakee minut Vantaankosken juna-asemalta, tänne keskustaan kun ei kannata lähteä iltapäiväruuhkissa missään nimessä ajelemaan.



Kanika, vihjasit mielenkiintoisesta asiasta, sillä mieheni on ruotsinkielinen. Suunnitelmissamme on ruotsinkielinen Dagis ja myöhemmin koulu (jollei nyt satuta olemaan jossain ulkomailla siinä vaiheessa), sillä luotan omaan hyvään suomenkieleeni ja siihen, että tässä maassa varmasti oppii tätä äidinkieltä. Ikävä kyllä tuo Folhälsanin info tulee liian nopealla varoituksella ja on sellaiseen aikaan, että itse istun palaverissa. Jos menet sinne, niin odotan mielenkiinnolla brieffausta infon sisällöstä sinulta. Ja jos on tiedossa vastaavia infotilaisuuksia myöhemminkin, esim. ensi vuonna, niin olemme kiinnostuneita asiasta.



Nyt ryhdyn pistämään konetta kiinni. Jännittää kyllä tosissaan Cindin ja Toukkiksen puolesta, ovat kumpikin olleet hiljaa jo niin pitkän aikaa...!!!



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (27+6)

Miten sitä tuntuu, että nyt äitiyslomalla on kiireisempi kuin töissä ollessa :) On tullut shoppailtua vauvalle kaikenlaista ja eiköhän kohta ala kaikki tarpeellinen (ja tarpeetonkin) olla kasassa.



Minäkin oli siellä Haikaranpesän valmennuksessa ja oli ihan hyvä mielestäni. Minua alkoi myös synnytys jännittämään, jotenkin siitä tuli taas piirun verran konkreettisempi kun näki synnytyssalin jne... Itseä alkoi houkutella siellä ollut allas yhtenä kivunlievitysvaihtoehtona (jos siis sellaisen allashuoneen sattuu saamaan) ja vesisynnytys kiinnostaisi toisaalta myös, mutta silloinhan ei esim. epiduraalia saisi enkä yhtään tiedä tuosta kivun määrästä, että miten sen kestää. Ensi viikolla pitäisi mennä tekemään synnytyssuunnitelma, ihan mielenkiinnolla odotan.



Hyvää torstaita kaikille!!!!



Terveisin Swheatie, joka on taas viikoista sekaisin, no LA 26.12...

Ja piti vielä mainitsemani, että päädyin ostamaan tulevalle isälle lahjaksi kortin, vauva-bodyn Cittarista, jossa lukee " I love Daddy" masussa ja " Daddy loves me" selässä. Vielä yritän huomenna metsästää jotain kivaa kirjaa ruokiksen kuluessa Akateemisesta tai Suomalaisesta kirjakaupasta. Isyyspakkauksen olen ajatellut tehdä joululahjaksi, niin riittääpä meillä hauskuutta koko suvulla. ;)



terv. Sukkula

Ainoat tositoimet on ollu raivoisat yritykset saada synnytys käynnistymään :P

Eli vielä ollaan yhtenä kappaleena. Tais käydä niin että toimitus viivästy ilmoitetusta ajasta. Tänään ois siis ollu se kauan odotettu LA, mutta aika hiljasta on ¿tuntemus¿rintamalla. Tänään olen siivonnu ku viimeistä päivää, vielä meinaan saunoa oikein pitkällä kaavalla, katotaan mitä ensiyö tuo tulleessaan.



Olen mie joka päivä käyny lukemassa teidän kuulumiset, mutta en ole näissä ¿touhuissani¿ ehtiny vastaamaan . Nyt oli pakko alkaa kirjoittaan ku aloitte epäillä että oon jakaantumassa!



Mitäs, mitäs minun piti sanoa... niin anoppikeskustelusta. Mulla on kyllä käyny hirveä munkki ja olen saanu aivan unelma-anopin! Tai mullahan on niitä oikeastaan kaksi, kun miehen vanhemmat ovat eronneet ja appiukko on menny uusiin naimisiin, mutta sekä oikea anoppi että anoppipuoli ovat oikeita unelmia. Kummatkin melko korkeasti koulutettuja ja vielä alkukesään aktiivisesti töissä, joten mitään kotihiiriä eivät ole eivätkä tosiaankaan mitään super-äitejä vaan uranaisia. Eivät siis odota että miekin jäisin iäksi kotiin nyrkin ja hellan väliin

Miehen vanhemmat eivät tule kutsumatta kylään ja pistäytymisistä ovella ilmoitetaan aina etukäteen. Olen tosi hyvissä väleissä anopin kans, raskaus vähän jännitti, mutta hyvin on senkin suhteen menny. Lievää hössöttämistä on ollu havaittavissa, mutta pitäähän sitä vähän ollakkin. Onneksi ei kumminkaan mitään sellaista että ois ostettu kaikki valmiiksi vaan enemmänkin niin että ¿mie haluan osallistua hankintoihin, sanotte vaan sitten kun olette menossa ostamaan niin tuun maksaan¿. Kovasti tuntuvat sekä appi että anoppi oottavan uutta tulokasta vaikkei eka lapsenlapsi olekkaan.



Miekin olen ollu pienenä TOSI poikamainen. Leikin aina poikien kans, seurasin isoveljiä ku hai laivaa, osasin ajaa traktorilla ja tehdä maatilan töitä. Ensimmäisen nuken sain ku täytin 7v ja silloinkin heti irrotin siltä pään ja ilmoitin ihan innoissani serkkupojille että tästä saatiinki hyvä jalkapallo! Mutta mulla oli kaikesta poikamaisuudesta huolimatta pitkä tukka! Kouluaikana katoin ihmeissäni muita tyttöjä kun piirsivät ja hössöttivät hevosista, itse katselin Taisteluplaneetta Galacticaa ja piirsin sen kuvia sekä pelasin jääkiekkoa.

Vanhemmat ei koskaan sanoneet, että ei niin saa tehdä ku se on niin poikamaista tai että ei tytöt tee sellaista tms. Ja ihan naisellinen minusta kasvoi. Tukka on tosin käyny vähän lyhkäseksi mutta trasseli on vaihtunu puuterihuiskaan ja vaihdeöljyt kynsilakkaan. Eli yhteenvetona sanoisin, että kyllä se luonto taitaa hoitaa tehtävänsä, ei siinä vanhemmilla taida olla paljonkaan tehtävissä. Tai ei ainakaan kannata kauheasti yrittää vääntää johonkin muottiin. Me ollaan ainakin keskusteltu miehen kans, että kun kumpikin kumminkin laittaa ruokaa ja siivoaa, niin miksi me lapselle opetettais että ¿nämä on naisten hommia, nuo miesten ja kun sinä olet tyttö/poika niin näihin panostetaan¿. Harrastuksistakin ollaan keskusteltu, että kaikkea mitä hän haluaa kokeilla niin kannustetaan, vaikka sitten tytölle jääkiekko tai pojalle baletti. Olenhan mie itekki pelannu jääkiekkoa ja harrastanu karatea ¿ ja salille palataan jahka tästä raskaudesta ja imetyksestä selvitään.



Mutta nyt pitää mennä valmistamaan hedelmäherkkulautanen ja asettautua mukavasti sohvalle katsomaan Everwood... ja sitten saunaan! Ja sitten taas toiveikkaana kohti yötä ¿ yöllähän ne synnytykset aina käynnistyy!?



Mukavaa illanjatkoa! Niin ja kiitos ihanan pitkistä viesteistä, niitä oli tosi kiva lueskella!



Palaillaan!



Toukkis ja Papu TASAN 40 JIIHAAAAAA!!!

Juu, eli eilen olis ollu 15.30 se aika. Ultraajana apulaisylilääkäri. Istuttiin miehen kanssa siinä käytävällä ja ennen meitä siihen oli tullut jo odottamaan pari mummoa samalle lääkärille pääsyä, toisella oli kuulemma aika juuri 15.30!!! No, varttia vaille en enää kestänyt, vaan marssin neuvontaan kysymään, että onko se meidän aika edes merkattu mihinkään kun edelliseltä päivältä siirrettiin, eikä vieläkään olla päästy ja kaksi mummoakin on ilmeisesti ennen meitä jonossa ja lääkärin työaika loppuu neljältä ja ja ja ja..... Kovasti rauhoitteli että kyllä lääkäri kaikki ottaa vastaan, tänne ei ole merkattu missä järjestyksessä mutta että ottaa kuitenkin. Jaa-a, tuumin ja marssin takaisin miehen luo.

Viittä vaille neljä päästiin sitten sisään, siitä vaan kiireellä suoraan pöydälle ja maha paljaaksi. Näyttö oli pahassa asennossa minuun nähden (tai ehkä minun niskat oli niin ihmeellisessä asennossa, etten kunnolla nähnyt, mutta mies näki aitiopaikalta kaiken niin tyydyin siihen ja kurkistelin aika niskat kenossa kun lääkäri pysäytti kuvan.

Aika vauhdilla se kävi asiat läpi, en minä tajunnut oikein mitään. Nähtiin sentään kun pieni imi peukaloaan. :)

Koko hommaan meni ehkä kymmenen minuuttia, ja siinä välissä sekä lääkäri että hoitaja vastasivat omiin kännyköihinsäkin kun miehet jo soittelivat että ovat parkkipaikalla odottamassa tms.

Lääkäri näytti ruudulta lopuksi että vastaa viikkoja 20+5, eli syntyisi paria päivää aiemmin kuinmenkoista laskettuna. Äitiyskorttiin hoitaja on kuitenkin merkinnyt että vastaa viikkoja 19+3. Täh?

Kun kuvassa olevia tekstejä ja numeroita löhdettyämme katsoimme, niin siellä on tällaisia juttuja, osaisiko joku selventää?

BPD 44,8mm 19+3

AC 158,3mm 20+4

FL 38,4mm 22+2

HUMER 32,8mm 21+0

U/S 20+5 25/03/2006



Mulla jäi niin typertynyt ja pettynyt olo tuosta ultrasta, mutta mies oli ihan innoissaan kun näki vauvan ensi kertaa ja että se imi peukkua ja että sillä on jo pieni nenännykerö ja kaikkea. En sitten edes sanonut miehelle että olin itse todella pettynyt. Edellisellä kerralla ultraaja kertoi ja seliti kaikessa rauhassa, pysäytti kuvan monta kertaa ja kertoi asioista tyyliin: katsopas itsekin miten kaunis selän kaari sillä vauvalla on, eikös olekin tosi ihana ja vahva sydämen syke jne. Nyt se lääkäri vaan luetteli sille hoitajalle mittoja ja ihan vähänniitä juttuja miehelle näytti pikaisesti. No tähän sopisi kai se jonkun mainoksen lause: jotkut ovat vaan tottuneet saamaan rahoilleen enemmän vastinetta. ;)

Pääasia että kaiki oli kuitenkin kunnossa, ja että siellä se ihmisvauveli oli eikä koira kuten se hoitotyttöni ennusti. ;)



Paha mielikin haihtui kun sitä kuvaa tippa silmässä miehen kanssa autossa katseltiin, siinä näkyy että sillä on käsi suun edessä. Illalla kävin siellä elokuvissakin Uskollista puutarhuria katsomassa, oli ihan kiva elokuva, ei ollenkaan sitä mitä tuon nimen perusteella olis voinut odottaa.



Mutta eipä mulla muuta ihmeempää tällä kertaa, odottelen josko joku osaisi selventää mulle nuo ihme kirjainyhdistelmät mittoineen.





Tutanna 20+4 (pysyn edelleen tässä menkoista lasketussa, koska se lääkärikin niin sanoi, olipa sitten korttiin kirjoitettu mitä tahansa)

että vauvelin painoarvio oli 430g.





-susanna-

Toukkis, toivottavasti et sentään hermostunut meihin kun me arvuuteltiin, että joko olet siellä tositoimissa :) On varmaan tuskaa noi viime hetket ja kun kaikki odottaa jotain tapahtuvaksi, itse kaikkein eniten. Sanoit kokeilleesi siivousta ja saunomista, tuohon voisi lisätä vielä seksin ja siiderin, jolloin saadaan neljän ässän sääntö käynnistämiseksi. No, tuskin seksiä hirveesti tekee mieli (näin olen kuullut) tai siideriäkään eikä itse asiassa aiheesta ole mitään " tilastoja" tepsivätkö nämä, mutta ainahan voi kokeilla... Katsotaan vaan niin itse taidan olla jo viikkokaupalla ennen laskettua aikaa kärsimätön :)



Tutanna: että on kurjaa, kun sattuu tollainen lääkäri kohdalle. Mulla itselläni ja myös siitä rakenneultrasta paha mieli, lääkäri kun ei selittänyt yhtään mitään. Nämä jutut ovat niille lääkäreille arkipäivää, mutta meille odottaville äideille niin ihmeellistä, uutta, jännittävää ja pelottavaakin toisinaan, mutta tämä seikka taitaa niiltä unohtua. Tai sitten ovat vielä sitä koulukuntaa, joille ei opetettu mitään siitä kuinka kohdata potilas. Tutkin tuossa omaa nlakorttia, mutta ei valitettavasti noi luvut aunneet mulle. Joku niistä on kai pää-perämitta. Kertookaahan te, joilla on enemmän tietämystä aiheesta? Mutta kaikki vauvalla hyvin, ja sehän on pääasia, eikös vain? Näin oli pakko todeta sen oman käynnin jälkeen. En muista olenko kertonut aikaisemmin sen lääkärin kommentit, mutta kerronpa nyt uudelleen. Minut ultrannut lääkäri tosiaan sanoi näin, että ei tästä raskaudesta ja sen aikaisista jutuista kannata numeroa tehdä, oikea työ alkaan vasta synnyttämisen jälkeen! Jep jep. pitänee paikkansa juu, mutta oikeesti A) en valittanut sille mistään B) en muutenkaan kertonut omasta voinnistani tms, juuri mitään koska sitä ei kiinnostanut C) tällaiselle ihmiselle, jolle luomuraskaus on poissuljettu vaihtoehto kokonaan, tämä on todella valtava juttu että ylippänsä raskaana ollaan ja näinkin pitkällä D) se lääkäri oli mies. Hitsi, yrittäisi itse ensin neljä vuotta ja kävisi kaikki laparoskopiat sun muut ja piikittelisi hormooneita itseensä ja kävisi punktion + kaiken sen tuskan läpi itse ja kommentoisi vasta sitten mulle että älä nyt tee numeroa tästä. Teenpä siis kuitenkin ja toivottavasti se sama lääkäri ei osu mun kohdalle enää koskaan. Raskaus ja lapsen syntymä on aina ihme, oli tollaiset lääkärit sitten mitä mieltä tahansa. Tulipa taas vuodatusta...



Noista viikoista vielä, että sitä laskettua aikaa ei kai muuteta, jos ultran mukaan heitto on +/- 5 päivää. Muistanko oikein? Korjatkaa, jos olen väärässä. Muakin aluksi ihmetytti laskentatapa, koska meillähän tarkka hedelmöityspv tiedossa ja näin ollen siis myös LA, mutta silti neuvolassa sekoiltiin asian suhteen. Ja noihan ovat tosiaan suuntaa antavia, eihän sitä tiedä minä päivänä sa vauva päättää syntyä.



Nytpä taas unodin pitikö mun kommentoida muuta, toi ultrakokemuken muisteleminen sekoitti pään... jatkanpa siis myöhemmin.



Auringon säteitä viikonloppuun,



Rudis rv 23+3

Noista mitoista. Yksi on päänympärys, yksi vatsanympärys ja yksi reisiluun pituus. Senteistä voi varmaan päätellä vähän mikä on mikä. Mun ultrakuvassa oli erilaiset lyhenteet. Kurjaa että kokemus oli huono. Kiireessäkin olisi tärkeä muistaa että kokemus on vanhemmille aina ainutlaatuinen. Ja tuo Rudiksen lääkäri vasta olikin tökerö. Kaikenlaisia ihme hiippareita ja vähättelijöitä. Onneksi minulle on sattunut aina todella mukavat lääkärit (ja kätilöt) NKL:lla. Ja neuvolan terveydenhoitajatkin ovat olleet mukavia. Ollaan miehen kanssa oikein ihmetelty aina sitä, miten onkin sattunut niin omassa ammatissaan olevia ihmisiä.



Koita kestää Toukkis :-) Parempi vaan kirjoitella joka päivä tai lähtee heti villit arvailut liikkelle...



Nyt masuvauva vaatii evästä ja sitten jos ehtisi nauttia muutamasta auringonsäteestä kun sellaisia on saatavilla.



Frida75 rv 30+6

No panic Rudis, en hermostunu arvuutteluista. Harmitti vaan ku asia ei ollu niin, oisin niin mieluusti ollu tositoimissa ja tullu sitten kertoon että oikeassa olitte.

Kyllähän niitä kyselyjä satelee, mutta toisaalta ihanaa kun ihmiset muistaa ja on kiinnostuneita. Laadin automaattiviestin teille siinä vaiheessa kun alkaa arvuuttelut sieppaamaan ;)

Pitää vissiin alkaa ihan tosissaan miettimään sitä seksiä... ei se kyllä taida enää meistä kumpaakaan kauheasti kiinnostaa, ei oikein meinaa löytyä sopivaa asentoa. Ehkä se seksin jippo onkin siinä että hiki päässä ährätään ja ähistään ja masu jää aina litistyksiin. Vähemmästäkin se tuo pikkukamu hermostuu ;)

Minun vanha ja viisas äitini sanoo, että vauva syntyy 9kk sen jälkeen ku se on sinne pantu. Eli näinollen vaihtoehtoja on 2, ens ma tai to... katotaan miten käy ;)



Mutta Cindi on taatusti tositoimissa, kun miekään en ole bongannu häntä marrasmasuista aikoihin! Toivotaan niin ja että kohta kuullaan uutisia...



Tutannalle mitoista. Raivoisan Googlettamisen tuloksena sain selville, että:

BPD= lakimitta

AC= vartalon ympärys elikkäs masunympärys

FL= reiden mitta



B-mitta on vissiin mitta hartioista alaspäin... en ole varma, mutta niin olettaisin ku neuvolakortissahan on molemmat mitat erikseen... korjatkaa vaan jos olen väärässä.

Pää-perämitan lyhenteeksi bongasin CRL:n, mutta sellaista lyhennettä tuossa sinun luettelossa ei ollutkaan... hmm.. kyllä nämä on vaikeita!

Mutta neuvolassa niiden pitäis osata suomentaa nuo mitat!



Laiskottaa. Ja tukkakin on ihan pystyssä - en viittis ees pukea... eli pyjamasillaan täällä taas hiihdellään. Muistan joskus naureskelleen kavereitani ku olivat aina yöpaitasillaan kun olivat viimeisillään... nyt olen ite ihan samassa asussa :D



Olin aatellu pestä saunan tänään, niin on sitten jouluksi suht puhtaat lauteet, mutta nyt ei kyllä enää kiinnosta yhtään. Onneksi kukaan ei osoittele sormella jos en saa mitään aikaseksi, ihanaa olla raskaana ja vaan laiskotella ;)



Mutta nyt pitää mennä käärimään tulevan isukin lahja pakettiin sunnuntaita varten. Tylsästi nörttiperheenä se on uus 512 megan USB muistitikku :\

Toivottavasti saadaan Papun kanssa antaa se sunnuntaina sairaalassa...



Viikonloppuna tuskin käyn kirjoittelemassa, joten aurinkoista viikonloppua joka mammalle ja masuasukille!



Toukkis ja erääntynyt Papu (40+1)

Niin tosiaan, neuvolakortissa on vielä tuo B-mitta joka näyttäisi oilevan 45mm.

Kiitos kovasti kun vielä jaksoit tietämätöntä auttaa. :)



Kyllä se sinunkin vauva vielä joku päivä päättää syntyä. Mekin miehen kanssa naurettiin noita " ultralukemia" katsellessa, että kaipa se kevään mittaan syntyy kuitenkin. ;)



Nyt pitääkin lähteä taas syömään.





Rentouttavaa viikonloppua!





susanna

Kävimme eilen ekassa ultrassa ja siellähän se meidän nassukka oli:)

Ultra tehtiin ensin alateitse mutta sitä kautta ei saatu mitattua NP-mittaa joten ultrattiin myös vatsan päältä josta saatiin oikein hyvä kuva. Niin ja kaikki oli kunnossa. Lääkäri oli oikein mukava nuori nainen. LA pysyi samana eli 21.5. Oma painoni oli jälleen tippunut, huonovointisuutta ei ole ollut mutta ehkä on tullut katsottua mitä suuhansa laittaa.

Kohtu on eteenpäin kallistunut joten odotettavissa isoa mahaa.

Illalla ostimme kakun ja menimme vanhempieni luo kakun ja kuvien kanssa. Vasta paketista ottaessani huomasin että kakun päällä lukee " isälle!" :)



Alkuviikon juttuja en ole ehtinyt lukea, mutta ilmeisesti anopista on ollut juttua. Oma anoppini asuu toisella puolen suomea. Tulemme kyllä juttuun kun tapaamme tai hän soittelee. Välillä meinaa olla jutun puutetta koska hän on innokas keittiöihminen ja minä en varsinaisesti pidä keittiöhommista (joskus leipomisinnostus iskee ja silloin on sitten leivottava ettei kohtaus mene ohi). Minä taas pidän puutarhan hoidosta ja hän ei...



Jotain juttua on vissiin ollut miesten ja naisten töistä? Meillä on aika selvää että mies hoitaa " konehommat" ja minä suurimman osan kotitöistä. Molemmat kokataan ja siivotaan. Yhteisiin harrastuksiin kuuluu kalastus ja metsästys, joten myös lapsemme " joutuu" mukanamme näihin harrastuksiin. Ne mitä yleensä luetaan miesten hommiksi on miehen harteilla sen takia etten ole viitsinyt niitä opetella. Esim videoiden käyttö sen jälkeen kun digiboksi tuli, on miehen heiniä, minulla menee vain hermot kun en saa heti onnistumaan;)

Ompelemisesta tykkään. Nytkin tekisi mieli alkaa tekemään vauvalle vaatteita koneella ja kutoen. Ompelukoneeni meinaa vain vähän reistailla ja se pitäisi saada vietyä huoltoon...



Täytyy mennä ottamaan lasangne uunista ja alkaa syömään:P



Viikonloppuja kaikille.

t. Nasu+masu 12+5

Jokohan Toukkiksen käynnistämiskeinot tepsivät viime yönä? ;) Cindi on varmasti jo jakautunut kun hiljaiseloa on ollut. :)



Niin se vaan on että töissä äitiysloman sijaiseni perehdyttäminen vie kaiken ajan eikä koneelle pääse enää lainkaan (saati että kotona jaksaisi työpäivän jälkeen availla konetta), joten kirjoittamiset on jääneet aika vähille. Yllättävän raskasta muuten se perehdyttäminen, vaikka sijaiseni onkin jo valmiiksi tosi pätevä. Paljon hankalampaa yrittää selittää asiat ymmärrettävästi kuin että tekisi ne itse. Mutta silti, ihan hyvin on edistytty, ja eihän tässä kauhean monta viikkoa ole enää jäljellä.



Mahassa tuntuu muuten olevan kaikki hyvin (vauva liikkuu ainakin hyvin), mutta kivuttomia suppareita tulee aika tasaiseen tahtiin. Joinakin päivinä enemmän, joinakin vähemmän. Ja ne saattavat olla aika pitkäkestoisia, maha saattaa mennä " kovaksi kuoreksi" varmaan yli minuutin ajaksi kerrallaan. Terkkari oli torstaina neuvolakäynnillä hiukan huolestunut asiasta ja laittoi lähetteen labraan virtsakokeeseen ja valkovuotonäyte otetaan myös, jos olisi joku tulehdus. Th pyysi myös soittamaan heti jos tuntuu yhtään ettei jaksa olla töissä, niin sitten saikulle. Olen nyt kuitenkin ollut vielä töissä, pitää katsella miltä ensi viikolla näyttää. Terkkari sanoi kuitenkin että vauvan oisi hyvä vielä vähintään viisi viikkoa pysytellä mahassa, joten paras olisi lepäillä vaan. No niinhän se on.



Ai niin, ehkä muistatte kun kerroin että en ole vielä kertonut tulevasta vauvasta isälleni. No, tulipa kerrottua viime viikolla, kun hän sattui soittamaan. Oli nimittäin kuullut asiasta mummoni kautta jolle olin jo kertonut. Olihan se ihan mukava kertoa, varsinkin kun isäni sattui soittamaan selvin päin. Muuten olisi varmaan mennyt riitelyksi, en nimittäin voi sietää sitä jos mulle soitetaan päissään. Mutta ainakin tuli kerrottua ettei sitten tule yllätyksenä tammikuussa, ja hän oli ihan iloinen asiasta.



Olitte myös jutelleet anopeista. Voisin lainata Toukkiksen kuvausta omasta anopistaan, nimittäin mulla on hyvin samantyyppinen avoanoppi, todella mukava ja hienotunteinen, ei puutu asioihin... Lievää hössötystä on ilmassa siinä mielessä, että kovasti kyselee mitä tarvittaisiin vauvalle, ja haluaisi avustaa, mikä sinällään on tietysti ihanasti ajateltu. Neulonutkin on, vaikka itsekin tykkään kyllä neuloa, joten vauvalla on muutamakin neulesetti jo. Itsekin kaipailisin sellaista olkainpotkuhousun ohjetta (joku toinen taisi kaipailla sellaista myös), pitäisi joku päivä käydä Novitan tehtaanmyymälässä, sieltä löytyy vauvanvaateohjekansio josta voi ohjeita selailla.



Äh, nyt unohdin loput mistä olitte puhelleet, kovasti jaksuja kuitenkin kaikille ja mukavaa viikonloppua!



susumi

rv 30+6