G: kummiudesta

...kolme kummityttöä,iältään ovat 9v, 5v ja 3v. Muistan tyttöjä syntymäpäivinä ja jouluna lahjoin sekä nimipäivinä lähetän yleensä kortin. Kahden nuorimman kanssa olen enemmän tekemisissä,koska asuvat lähempänä, vanhimpaan välimatkaa yli 600km.

Yritän parhaani mukaan ottaa tyttöjä kylään ja aina meidän vieraillessa heillä leikin ja touhuan heidän kanssaan. Toivoisin myös typyjen kasvaessa saavani kuulua heidän elämäänsä=)!



Meillä poika nyt 6+kk ja kummit (3kpl) ovat aivan ihania, joten loistovalinta=)! Muistavat poika muutenkin ku vaan merkkipäivinä ja jotenkin uskonkin sen jatkuvankin kun ikää pojulle tulee lisää, ainakin toivottavasti=)!

siitä vähän kinkkinen juttu, että siihen yhdistyy tämän uskontohommeli, joka ei ainakaan minulle ole kovin läheinen. Kuulun kuitenkin kirkkoon ja lähinnä äitini mieliksi meidän poikakin on kastettu.



Ajattelen kuitenkin oman roolini kummina ja poikani kummien roolin niin, että on lapselle rikkaus, kun on olemassa muitakin aikuisia " omia" ihmisiä kuin vanhemmat. On se tärkeätä.



Minulla on kummipoika ja -tyttö, joita muistan molempia lahjoilla ja käyn kylässä ym. Kummipoika on 10-vuotias ja asuu vähän kauempana, joten hirveän monta kertaa vuodessa emme tapaa, mutta pidän silti huolta, ettei kovin pitkiä taukoja jää. Ja aina korostan, että olen juuri hänen kummitätinsä. Kummityttö on vielä ihan pieni ja parhaan ystäväni tytär, joten me tapaammekin sitten yhtenään. Ja koska minulla on poika, on tietysti hauskaa ostella mekkoja ja sellaista, joten lahjoja tulee hankittua aika paljon ;)



Meidän pojalla on neljä kummia, yksi tosin asuu ihan toisella puolella maailmaa. No kuitenkin, tämä kaukainen kummi ja kaksi muuta ovat ihan ehdottomia, aina kyselevät pojan kuulumisia, tapaavat mahdollisimman usein, tuovat tuliaisia ja muistavat synttäreinä. Neljäs kummi nyt ei ota asiaa kovin vakavasti, mutta kyllä hänelläkin on kiinnostusta luoda poikaan kontaktia.



Lahjat ja sellaiset eivät mielestäni ole erityisen tärkeitä. Kuitenkin olisi mielestäni älytöntä myös se, jos ei omia kummilapsiaan saisi hemmotella. Minä ainakin hemmottelen! En loukkaannu, jos lapseni kummit eivät osta lapselle lahjoja, mutta kylläkin silloin, jos esimerkiksi merkkipäivää ei muistettaisi lainkaan (tällaista ei siis ole sattunut).



Olen siis ylpeä ja iloinen kummi ja myös kiitollinen ja onnellinen lapseni kummeista. Koskaan ei ole pikkuisella ihmisellä liikaa turvallisia aikuisia.

Pojallamme (kohta 4v) on kaksi kummia; miehenni kaveri sekä minun lapsuuden ystävä. Kummisetä oli alkuaikoina aina joskus silloin tällöin käymässä kun asui aika lähellä mutta sen jälkeen kun hänen tyttöystävä otti ja lähti niin kummisetä ratkesi ryyppäämään eikä sen jälkeen ole paljoakaan poikaa nähnyt. Pojan 2 v synttäreillä kävi juhlapäivänä tuomassa lahjan ja kurkkasi pojan huoneeseen kun poika oli päikkäreillä. Seuraavana jouluna oli lahjakortti pos0itlaatikossa. Seuraavan kerran näki pojan (aivan sattumalta) joulun alla viime vuonna kaupan parkkihallissa. Tuli tietenkin kamala kiire ostaa lahja.

Sen jälkeen ei ole koommin mitään kuulunut. Mies on yrittänyt soitella, tekstailla, kirjoittaa muuttokorttiin pyynnön ottaa yhteyttä. Ei mitään reaktiota...... Joten aika huonosti on mielestäni hoitanut " tehtäväänsä" ! Lahjoja en niinkään kaipaile mutta sen verran voisi tehdä, että soittaa ja kyselee kuulumisia!



Tähän meidän kummitätiin. Hänellä on näitä kausia jolloin on tiiviisti yhteydessä ja sitten kausia jolloin häntä ei näy ollenkaan eikä saa yhteyttä. Hänellä on kylläkin 3 muutakin kummilasta ja minulla on sellainen olo, että hän ei oikein osaa jakaa itseään tasan näiden lasten välillä. Korttejä tulee aina kun hän on esim vanhempien mökillä toiselle puolella suomea. Lahjoja ostelee myös joskus muutenkin kun jouluna/synttärinä. Koska asuu noin 10min kävelymatkan päästä meistä niin hän käy aika usein kyläilemässä ja leikkimässä pojan kanssa. Hänellä oli tuossa yksi tauko (melkein 4kk) jolloin en saanut häneen yhteyttä vaikka tein mitä. Silloin oli juuri tullut mahdolliseksi vaihtaa/ottaa lisäkummi ja siihen päädyimmekin. Lisäkummina on toinen kaverini joka myös käy meillä ja välittää todella pojasta. Käy joskus halkemassa aiemmin hoidosta jos hän pääsee aikaisin töistä. Tulee mielellään lapsenvahdiksi jos tarvitaan. Tämä toinen kummitäti on kerran ollut pojan kanssa kahden kun kävimme keittiöliikkeissä etsimässä pöytälevyä. Silloinkin kyseli heti koska me tulemme kotiin.



Itse olen ns kakkoskummi siskopuoleni poajalle ja muista häntä jouluna/synttäreillä sekä lähetän nimipäivinä kortin. Poika jo teini-ikäinen ja omat jutut kiinnostaa jo....Asuvat aika kaukana, joten yhteydenpitä on lähinnä jouluna/synttäreinä + satunnaiset kortit.



Yhteenvetona siis. Kaipailen kummeilta aitoa välittämistä ei pelkkiä lahjoja. Siitä hengellisestä puolesta en koe niinkään tärkeänä kun en itsekään ole mikään kirkkoihminen.