Suomalaisperheitä Virossa / Pärnussa
Heippa,
olemme nelihenkinen perhe muuttamassa Pärnuun. Tallinnassa on varmaan Suomi-perheitä paljon, mutta löytyykö Pärnusta yhtään? Lapsemme ovat 3v. ja 8v. tytöt.
Muuallakin Virossa asuvat, otan kiitollisena vinkkejä vastaan kaikesta, mikä liittyy elämiseen siellä.
Kommentit (20)
Hei!
On muitakin, minä nimittäin:)
Asun virolaisen mieheni kanssa Tartossa, valmistun kesäkuussa maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Meille syntyy lokakuussa vauva (la 7.10.)
Elämiseen liittyviä kommervenkkejä ja asioita on paljonkin, joten kiva olisi keskustella muiden suomalaisten perheellisten kanssa asioista.
Minkä vuoksi itse muutitte Viroon?
Olemme suomalainen perhe ja asumme - yllätys, yllätys - Tallinnassa.
Pärnusta en suomalaisia perheitä tiedä, tai tiedän ainakin yhden perheen, jolla on siellä kesäasunto mutta vakituisia asujia en tiedä. Tosin se ei tarkoita, ettei heitäkin voisi olla...
Milloin olette muuttamassa. Miten teillä on tarkoitus hoitaa lasten koulu? Kuinka pitkään teillä on tarkoitus olla Pärnussa?
Jos sinulla on jotain kysyttävää Viroon liittyen, niin vastailen mielelläni ;-)
iida
Alkaahan teitä löytyä!
Muutamme työn perässä, mies ensi viikon alussa, minä lasten kanssa juhannuksen jälkeen.
Tarkoitus on olla ainakin vuoden 2009 loppuun, vanhin tyttö menee kouluun ja nuorempi tarhaan. Vähän jännittää tyttöjen puolesta, kun täällä koto-Suomessa ovat tottuneet aika paljon pienempiin ympyröihin. Sitä en vielä tiedä, kuinka lastenhoito järjestetään, koska jonkun on haettava vanhempi tyttö koulusta ja oltava hänen kanssaan siihen saakka, kun minä tai mieheni pääsemme töistä kotiin.
Kauan olette Virossa asuneet? Sujuuko kieli jo? Kävimme Pärnussa pari viikkoa sitten ja sain käsityksen, että turistia huijataan, ainakin koitetaan. Ei se mitään, totuin siihen entisessä Itä-Euroopassa viettämäni reilun vuoden ajan. Sitten, kun paikalliset huomasivat, että kuulumme väestöön, loppui huijausyrityksetkin ja tuntui ihan kivalta, kun oli onnistunut " sulautumaan" paikalliseen elämään. Jotenkin odotan, että virolaiseen elämään sulautuminen sujuu vielä nopeammin.
Täytyy jatkaa nyt töitä, mutta kirjoitelkaa ihmeessä arkipäivän kokemuksianne! Ja niistä kommervenkeistä olisi kiva kuulla kanssa!
Kauan olette Virossa asuneet? Sujuuko kieli jo? Kävimme Pärnussa pari viikkoa sitten ja sain käsityksen, että turistia huijataan, ainakin koitetaan. Ei se mitään, totuin siihen entisessä Itä-Euroopassa viettämäni reilun vuoden ajan. Sitten, kun paikalliset huomasivat, että kuulumme väestöön, loppui huijausyrityksetkin ja tuntui ihan kivalta, kun oli onnistunut " sulautumaan" paikalliseen elämään. Jotenkin odotan, että virolaiseen elämään sulautuminen sujuu vielä nopeammin.
Minä olen asunut täällä nyt yhteensä parisen vuotta, ensimmäisen kerran vuonna 2003 ja sitten 2006 lähtien. Viron kieli sujuu vallan mainiosti, olen opiskellut sitä yliopistossa ja se on meillä myös kotikielenä. Tulevalle lapselle puhun kylläkin suomea ja onkin tosi jännää, mitenkä kielen oppiminen näinkin lähekkäisissä kielissä sujuu, kun itselläkin tahtoo mennä välillä huomaamattaan sekaisin.
Suosittelen menemistä jollekin kielikurssille, tosin Pärnussa varmasti pärjää hyvinkin pitkälle suomella, toisin kuin täällä Tartossa. Mutta oppimatta maan kieltä menettää myös aika paljon...ja eikä se mun mielestä ole kovin kohteliastakaan olettaa automaattisesti, että Virossa kaikki osaavat suomea, sillä näinhän se missään tapauksessa ei ole:)
Huijausyrityksistä en tiedä,itse en ole kyllä kaikkina näinä vuosina kunolen Viron ja virolaisten kanssa tekemisissä ollut, ole joutunut minkäänlaisen huijauksen kohteeksi. Täällä ainakin suomalaisiin suhtaudutaan erittäin hyvin ja erityisesti ihastellaan,että olen virolaisen miehen kanssa naimisissa...yleensähän se tahtoo mennä toisin päin.
Toki Pärnussa, jossa käy paljon sekalaista suomalaista turistisakkia, voi huijausmentaliteettikin olla valloillaan.
En usko, että teillä tulee mitään sopeutumisvaikeuksia, kun vain pidätte mielessä, että tämä ei kuitenkaan ole mikään Suomi ja moni asia voi olla eri lailla. Arvostelusta ja asioiden automaattisesta Suomeen vertailusta virolaiset eivät myöskään pidä...vaikkakin toisaalta ihannoivat Suomea todella paljon!
Voi, olisi niin paljon kaikkea kerrottavaa, mutta nyt ei taida ehtiä...
Minua kiinnostaisi muuten tietää myös,että minkä alan töihin tulitte?
Tervetuloa vielä kerran tähän mukavaan maahan!!!
P.S. Sanoitte lastenne tottuneen pieniin ympyröihin...minun mielestä ne ympyrät Pärnussakaan ei kovin suuret ole, joten siitä tuskin tarvinnee huolta kantaa:)
Suosittelen menemistä jollekin kielikurssille, tosin Pärnussa varmasti pärjää hyvinkin pitkälle suomella, toisin kuin täällä Tartossa. Mutta oppimatta maan kieltä menettää myös aika paljon...ja eikä se mun mielestä ole kovin kohteliastakaan olettaa automaattisesti, että Virossa kaikki osaavat suomea, sillä näinhän se missään tapauksessa ei ole:)
*************
Valitettavasti ennen tuloa en ehdi mennä kurssille, ei ole kahden lapsen äidillä aikaa. Elokuussa käsittääkseni firma järjestää kurssin.
En muuten oleta, että pärjäisin suomella, päin vastoin, intoa on opiskella paikallista kieltä. Unkarissa ei pärjännyt englannilla ei saksalla, ja vasta kun oppi muutaman sanan unkaria, alkoi saada palvelua, ei huijattu, jne. Ehkä Pärnu on vähän isompi paikka, ja varsinkin turistipaikka, joten sitä huijausta on ehkä Tarttoa enemmän. Kuulin, että Pärnussa on erihintaiset menut paikallisille ja turisteille, ja tämän kertoi paikallinen ihminen. Ekana iltana baarissa ruoka maksoi tuplat siihen, mitä seuraavan iltana paljon loisteliaampi ruoka.
Kyllä ne piirit lapsilla suurenee; vanhimman koulussa on tällä hetkellä 170 oppilasta, uudessa koulussa 400. Nuorempi on päiväkodissa, jossa on lapsia 18, uudessa Viron tarhassa 230 lasta..., ryhmässä 21-23 lasta, kun nykyisin lapset jakaantuneet 5-7 lapsen pienryhmiin. Että kyllä muutosta tulee. Tosin kaupungin koko pienenee talvella puoleen nykyisestä, kesällä on asukkaita kotikaupinkimme verran.
En halua kuullostaa mitenkään kyyniseltä, negatiiviselta, yms. Avoimia kysymyksiä on mielessä, johtuen jo siitäkin, että yksi komennuskeikka on vielä tuoreessa muistissa. Ja kun tässä töissä olen, ei ajatus kulje muutenkaan ihan kirkkaan johdonmukaisesti, välillä kun hoitelen työjuttuja tässä.
Olen tosiaan ihan innokas muuttamaan, oppimaan uuden kielen, uutta kutlttuuri, saamaan uusia ystäviä.... Lapsillekin on rikkaus kaikki tämä, vaikka vaikeaa varmaan tuleekin olemaan. Eikä tapanani ole verrata asioita, on varmaan satoja asioita, mitkä ovat paremmin suomessa kuin Virossa, mutta myös toisinpäin! Eikä tämä Suomi mikään mallimaa ole todellakaan!
Olisikohan hyvä tulevaksi motoksi: " Kotona voi olla kuin kotona, muutoin maassa maan tavalla!"
Olisiko sinulla, Aitä, sellaista sähköpostiosoitetta (tai voisitko sellaisen tehdä), että voisit laittaa tähän?
Haluaisin kirjoitella kanssasi privaatisti! Onnistuisiko?
iida
Ei kokemusta Pärnusta, minulla on vähän samanlainen tilanne kuin nimimerkillä sammal80. Eli asun Tartossa, mies virolainen, kohta 3-vuotias lapsemme on syntynyt täällä.
Minusta suhtautuminen on ollut hyvää, kielitaitoon tosiaan kannattaa panostaa. Tartto on Pärnua isompi kaupunki, mutta Pärnussa suomalaisturisteja taitaa olla enemmän, erityisesti kesäaikaan. Se saattaa vaikuttaa tuohon suhtautumiseen ja " huijaukseen" .
Tartossa on viritelty viikottaista perhekahvilatoimintaa ym. tapaamisia suomalaisille lapsiperheille, jotka olen ainakin kokenut mukaviksi (oletko sammal80 tietoinen tästä? Voit kysellä suomi-instituutista tai Tampere majasta lisää, halutessasi saat varmasti ihmisten yhteystiedot). Lapsen syntymän jälkeen sitä kummasti kiinnostui taas " ylläpitämään suomalaisuutta" , eli haluaisin että hänellä olisi suomalaiskontakteja ja tulisi sitä suomen kieltä muualtakin kuin äidiltä (viron kieli meinaa jyrätä päälle...). En sitten tiedä onko Pärnussa vastaavaa toimintaa.
Tännehän alkaa syntyä keskustelua, oikein kivaa!
Tarkoituksenani ei ollut loukata tai olettaa teistä, Aitä, perheinesi mitään...kokemus on vain näyttänyt, että aika moni suomalainen kuvittelee, että kaikki asiat hoituvat täällä samalla lailla kuin Suomessa...esimerkiksi monet Tarttoon opiskelemaan tulevat ajattelevat näin. Suhtautuminen on välillä jotenkin alentuvaa, mikä on mun mielestä todella harmillista.
Tosiaan, lapsillenne ympyrät suurenevat ainakin koulun ja päivähoidon suhteen. Tarkoitin kommentillani vain sitä, että Pärnu ei ole kaupunkina kovinkaan suuri ja varsinkin talviaikaan aika hiljainen. Tartto on huomattavasti suurempi.
Taika74, onpa kiva kuulla, etä tuollaista toimintaa on viritteillä! Varmasti olisi kivaa jakaa kokemuksia muiden suomalaisten perheellisten kanssa, sillä kaikki suomalaiset täkäläiset kaverini ovat vielä lapsettomia:)
Kysele vain Aitä lisää asioista ja minä ainakin olen valmis auttamaan, ja olisi mukava kuulla Taika74 sinun kokemuksiasi paikallisista neuvolahoidosta ja ihan synnytyksestäkin. Itse olen kyllä ollut ihan tyytyväinen tähän asti neuvolapalveluihin, ainut hässäkkä oli raskauden alkuvaiheessa Kelan ja Viron sairaskassan kanssa...mutta se onkin tarina erikseen.
Hyvää päivänjatkoa kaikille!
Hei Sammal,
ei mitään ongelmaa, ymmärrän pointtisi. Myönnän kyllä, että vähän kirpaisi " enhän mä ole tuollainen yhtään" , mutta tosiaan sitten tajusin, ettei kaikille muuttajille sopeutuminen varmaan aina ihan vaivatonta ole.
Itse olen jo vähän vanhempi, joten elämänkokemuskin ja varsinkin edellinen komennuskokemus on vienyt kyllä kaikki turhat luulot asioiden sujumisista, vertailuista ja kaikesta. Eli avoimin mielin -asenteella tässä matkataan. Anopin sanoin: " Miniäni on sellainen ihminen, joka sopeutuu nopeasti joka paikkaan ja kaikkiin tilanteisiin!"
Totta puhuen muistan jopa huumorilla kertoja edeliskomennuksella, kun oleskelulupia hommailtiin. Juostiin luukulta toiselle, elekielellä koitettiin pärjätä, ja sanakirjan avulla, välillä palattiin edelliselle luukulle, miehellä meinasi hermo mennä, minä tyynnyttelin, että älähän nyt, kyllä tämä tästä. Siellä, jos jossain oppi ottamaan asiat " löysin rantein" , ja oppi myös sen, että kummasti pärjää.
Pärnun ja Tarton väli on kai aika sama kuin Pärnun ja Tallinnan, eli noin 130km? Ajattelin, että voisin minäkin tulla piipahtamaan joskus sielläpäin, jos jotakin tapaamista järjestätte. Virossa taitaa olla aika helppoa ajaa autolla paikasta toiseen?
Hei taasen :)
Minä olen ollut kyllä myös tyytyväinen neuvolapalveluihin, raskauden aikana ja lapsen kanssa. Synnytyksen jälkeenhän tullaan kerran tai kaksi kotikäynnille, sen jälkeen käydään itse lapsen kanssa perhelääkärillä. Perhelääkärin saat itse valita (ja tarvittaessa vaihtaa), sitä kysytään jo synnyssairaalassa, kannattaa kysellä tutuilta kokemuksia, ketä suosittelevat. Tartossa on mm. Oru-kadun klinikassa paljon lääkäreitä, jotka ovat ennen olleet lastenlääkäreitä, eli kokemus lapsista on (enää siis erottelua lastenlääkäri - perhelääkäri ei ole, pitää vaan tietää kenellä lastenlääkärin koulutus). Me vaihdettiin perhelääkäriä lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, nykyiseen olen tyytyväinen. Minusta täällä lääkäreillä yleensä vähän pehmeämpi ote kuin Suomessa, yritetään enemmän " luonnonmukaisilla" keinoilla vaikuttaa. Kamomillaa suositellaan melkein kaikkeen erityisesti vauvojen hoidossa ;) Ja lääkärin saa tosiaan kutsua kotiin muutenkin, lapsille tiettyyn ikään ihan ilmaiseksi (en nyt muista mikä se raja on, mutta kallista ei ole missään tapauksessa). Neuvovat mielellään myös puhelimitse.
Synnytyksestä jäi mukavat muistot myös (toisin kuin sairaala-ajasta muuten. Meno on aika erilaista, kuin mitä synnytysvalmennuksessa annetaan ymmärtää, esim. imetykseen rohkaisun suhteen. Sain ihan tosissani taistella, ettei lapselle annettaisi pullosta tuttelia, kun minä samaan aikaan heitän rinnasta pumppaamaani maitoa viemäristä alas). Toomella alkaa vain olla ahdasta, esim. me ei saatu perhehuonetta. Jos haluat Sammal80 henkilökohtaisen kätilön (jonka kanssa saa synnytyssuunnitelman tehdä etukäteen ja joka on sitten koko synnytyksen mukanasi), se maksaa kolmisentuhatta kruunua. Itse mietin vakavasti, mutta lapsi ehti syntyä ensin. Minulla ehti synnytyksen aikana olla kolme kätilöä vuorossa... eka olisi ollut mukavin, oli ns. pehmeitten kivunlievitysmetodien puolesta. Oletko Sammal80 Kelan vai Haigekassan jäsen? Tiedät varmaan, että Viron liityttyä EU:hun myös Kelan jäsenet saa synnyttää ilmaiseksi. Tästä oli mulla aikoinaan aika vääntöä, Viron EU-jäsenyys oli silloin uusi juttu. Ja näistä kiemuroista (Kela-Haigekassa) on kyllä mullakin monta tarinaa kerrottavana..
Tartossa on minusta paljon mukavia äiti-lapsikerhoja, musiikkikerhoja ym. mukavaa, kannattaa mennä mukaan. Näitä on esim. päiväkodeissa, Anni mängumaalla, Vauvauintia Aurassa jne. Välillä minua häiritsee suhtautuminen lapsen kehittämiseen, se otetaan jotenkin niiiiin vakavasti heti alusta asti täällä, puhutaanhan " beebikoolista" jne. Yhden musiikkikerhon vetäjä totesi aina aluksi, että " hakkame arenema!" ja minulta nousi karvat pystyyn... Ja sama tuntuu jatkuvan kouluiässä: useisiin hyviin kouluihin on pääsykokeet, ja tuntuu että ihan must on niihin pyrkiä. Lapsen pitäisi osata lukea jo ennen koulua (ihan itsestäänselvyys) ja kaikenlaisia virikkeitä on kaikki iltapäivät täynnä jo pienillä lapsilla. Niin mihin se lapsuus jäikään?
Kouluista ei ole mulla kokemusta, mutta käsittääkseni opet on vähän suurempia auktoriteetteja kuin Suomessa, ja esim. yksi tärkeä tapa on, että ekana päivänä viedään kukkia. Korjatkaa joku jos olen väärässä ;)
Oleskelulupa-asiat on muuten Virossa mennyt tosi paljon helpompaan suuntaan... vielä 7 vuotta sitten ei ollut jonotuslappuja edes, piti seisoa jonossa puoli päivää ja senkin jälkeen saattoi joutua lampsimaan kotiin tyhjin käsin. Nyt saa helposti luvan pidemmäksikin aikaa.
Oletko Aitä huomannut vironkieliset lehdet netissä? Esim. postimees.ee? Niiden kautta voi vähän orientoitua Viron elämään etukäteen ;) www.perekool.ee on vähän samanlainen kuin tämä palsta, en tosin ole jaksanut hirveästi seurata.
Tällaisin ajatuksin tänään,
Taika
Että Pärnun ja Tarton väli on pikkuisen pidempi, 180 kilsaa. Poikittaisliikenne on Virossa vähän hankalampaa muutenkin verrattuna Pohjois-Etelä suuntaan, eli pitää pitää kartta vähän tarkemmin kädessä.
Mulla vei itse asiassa monta vuotta, ennen kuin totuin Viron liikenteeseen, ja esim. Tartossa ajamiseen. Ekana vuonna en kyllä ajanut juuri ollenkaan, ehkä sekin vaikutti asiaan. Liikennekulttuuri on kuitenkin aika erilaista, vauhdikasta, ja tiet joskus aika kapeita.
Aitä:
Pärnun ja Tarton väli on kai aika sama kuin Pärnun ja Tallinnan, eli noin 130km? Ajattelin, että voisin minäkin tulla piipahtamaan joskus sielläpäin, jos jotakin tapaamista järjestätte. Virossa taitaa olla aika helppoa ajaa autolla paikasta toiseen?
Hei!
Kiva kuulla taika74, että olet ollut tyytyväinen neuvolapalveluihin. Tuosta kotikäynnistä olen kuullutkin...perekooliinkiin pitäisi miehen kanssa syksymmällä mennä, vielä en ole yhtään noihin synnytysasioihin muutenkaan perehtynyt. Kai niitä kerkiää miettimään ja jännittämään sitten lähempänäkin.
Tuon luonnonmukaisen hoidon suosimisen koululääketieteen ohessa olen huomannut kyllä, monet lääkärit kuulemani mukaan suosittelevat erilaisia rohdoksia ja perinteisiä viinasukkia vaivaan jos toiseenkin ja mieheni ohjattiin jopa kerran Saarenmaalle paikallisen " noidan" , Vigala Sassin luokse eturauhasvaivoineen. Oli kuulemma ainoa, joka häntä voi auttaa...Mitään parannusta ei kuitenkaan tapahtunut..;)
Toisaalta ihan hienoa, itse olen aina ollut kiinnostunut rohdoskasveista ja luonnonmukaisesta elämästä ylipäätään.
Minä olen Haigekassan jäsen. Kelan piiristä mut potkittiin juurikin vuoden alussa, kun sain raskaudestani tietää. Mutta eipä siinä, eipä nuo äitiyspäivärahat olisi olleet Kelasta kovinkaan paljoa suuremmat, sillä olen viime vuonna tehnyt aika vähän töitä. Tuosta Eurooppalaisen sairaanhoitokortin käytöstä tuli kyllä ristiriitaista tietoa sekä Suomesta ja Virosta...toiset virkailijat väittivöt toista ja toiset toista. Ajattelin sitten Haigekassaan liittymisen olevan helpompaa. Hyvin on hommat toimineet tähän asti, ainut pettymys oli se, ettei vanemahyvitista saadessaan saa juurikaan tienata, palkkahan vähennetään rahasta. Minä kun teen käännöstöitä muiden hommieni ohessa ja niitä oli tarkoitus jatkaa sitten vauvankin kanssa. Noh, enpähän ainakaan ahnehdi liikaa töitä sitten....
Täytyykin alkaa syksymmällä katselemaan noita kerhoja...vauvauintiin on kyllä tarkoitus mennä, olen itse innokas uimari ja vesijumpassa kävin ennen ahkerasti. Pitäisi mennä kokeilemaan jumppaa raskaana oleville, jos se nyt kesäaikaan vielä pyörii.
Mulla on samanlainen käsitys kouluista, että opettajalla on suurempi auktoriteetti kuin Suomessa. Mutta sehän ei ole yhtään huono asia. Ns. Eliittikoulujen kannattaja en ole lainkaan ja niitähän täällä kyllä on...
Joo, oleskelulupien kanssa ei ole kyllä enää mitään ongelmia. Itselläni ja kavereillani oli kaikenlaista kommervenkkiä luvan hankkimisessa ennen Viron EU-jäsenyyttä...esim. liian tumma valokuva taikka sitten allekirjoitus ei kelvannut ja muuta hyppyyttämistä. Muistan itsekin istuneeni virastossa parikin kertaa puolisen päivää.
Kuulemiin taas!
Hei kaikille,
taidan olla sit ainoa suomiäiti Saarenmaalla? Muutimme tänne huhtikuussa miehen ja pojan 1,4v kanssa. Minä olen kotosalla pojan kans ja mies töissä. Kuressaare on ihana pikku kaupunki, ja täällä suomella ei kovin hyvin pärjää, mutta onneksi tuo viron kieli on niin lähellä suomea et sen oppiminen käy helposti.
Minä ainakin olen vertaillut paljon suomi-viro eroavaisuuksia ja täytyy sanoa et yleensä viro on voittanut. Se siitä Suomessa-kaikki-parasta-aivopesusta jota kylmänsodan aikaan tehtiin. Sairaalassa on jouduttu asioimaan jo useampaan kertaan ja vaikka yhteinen kieli on viro-suomi-englanti-elekieli niin apua olemme saaneet nopeasti ja tehokkaasti. Kun taas Suomessa sai odottaa... ja sitten sai kuunnella ynseän hoitajan valitusta kuinka kiire on ja paljon töitä.
Mutta sitten kysymys teille konkareille,
eli miten saadaan perhelääkäri? onko täällä mahdollista saada pojalle neuvolakäynnit ja rokotukset, ettei sen takia tarvitse Suomeen matkustaa?
kiitoksia vastauksista jo etukäteen!
terveisin A
Olet varmaan jo muuttanut ja on omakohtaisiakin kokemuksia jo kertynyt. Itse asun kyllä ihan tiukasti Suomessa, huvin vuoksi vain käväisen tällä palstalla. Serkkuni kyllä asuu perheineen Pärnussa ja velikin mietti pitkään sinne muuttoa.
Olemme jo kuuden vuoden ajan viettäneet perheen kanssa paljon aikaa Pärnussa tai tarkemmin ottaen eräässä pienessä kylässä Latvian rajan lähellä. Kertaakaan ei ole yritetty millään tavalla huijata, ei Pärnussa eikä muuallakaan lähistöllä. Suomella ei Pärnussa pärjää, jos haluaa jotain muuta kuin olutta tai matkamuistoja. Edes Rimin kassa ei puhu sitä. Mutta kun opettelee edes vähän ja kokeilee, niin pärjää aina. Itse on tullut asioitua rautakaupoissa ja ihan missä vaan eikä koskaan ole jäänyt asiat hoitamassa.
Avoimin ja ystävällisin mielin pärjää. Meihin on aina suhtauduttu todella lämpimästi, paikalliset ovat esim. olleet hyvin kiinnostuneet koirastamme.
Heippa,
ei ole tullut paljon kesäaikaan seurattua palstaa... kannattaa mennä lähimpään Haigekassan toimipisteeseen ja selvittää siellä tarkemmin. Oletteko Kelan vai Haigekassan jäseniä (sinä, miehesi, lapsesi?)? Periaatteessa virolaiseen sosiaaliturvaan kuuluu jokainen alle 19-vuotias sekä alle 3-vuotiaan lapsen kanssa kotona oleva henkilö (mutta käsittääkseni kahden maan sosiaaliturvaan ei voi kuulua, eli jos kuulutte Kelaan, saatte sieltä etuuksia jne, pitää miettiä kumpaan haluatte kuulua). Perhelääkärin saa itse valita, mutta jos kuuluu virolaisen sosiaaliturvan piiriin eikä ole sitä valinnut, kannattaa tarkastaa kuka teille on määrätty. Perhelääkäriä saa halutessaan vaihtaa. Uudelta perhelääkäriltä vaan pitää tarkistaa, voiko hän ottaa teidät listoillensa (ettei ole liian täyttä). Me ollaan hoidettu kaikki rokotukset ja neuvolat täällä, lapsi siis Haigekassan jäsen, vaikka itse olen Kelan jäsen.
t. Taika
Taika,
olisi mukava tietää, millaisilla perusteilla olet Kelan jäsen, minut kun viskattiin sieltä pihalle enkä saanut mitenkään sumplittua niin, että oisin siellä voinut jatkaa.
Eli työnantajani on suomalainen. Tilanne tarkastetaan aina vuosittain, aika stressaavaa hommaa itse asiassa, päätökset tulee tosi hitaasti.
sammal80:
Taika,
olisi mukava tietää, millaisilla perusteilla olet Kelan jäsen, minut kun viskattiin sieltä pihalle enkä saanut mitenkään sumplittua niin, että oisin siellä voinut jatkaa.
Itse asiassa tuohon Kelaan liittyi sellainenkin juttu, että kun olin hoitovapaalla, minut viskattiin siksi aikaa Kelasta pihalle, ruvettiin ns. soveltamaan asumisperusteista sosiaaliturvaa (vaikka minulla oli työsopimus Suomessa, olin virkapavaalla). Ja tästä vielä ilmoitettiin ruhtinaalliset kolme viikkoa ennen hoitovapaan alkua. Sitten kun taas palasin töihin, otetiin Kelan piiriin takaisin. Kyllä potutti aika lailla, vaikkei se päätökseeni olla hoitovapaalla sinällään vaikuttanut.
Ei voi olla totta, eikö ketään löydy???