Esikoinen 3,5 v aggressiivinen, levoton, ja täynnä kiukkua vauvan tultua.
Apua kaivataan ja vinkkejä. Esikoisella pukkasi oikein kunnolla mustasukkaisuus esille. Vauva on 2 kk. Joka päivä riidelleen ja koko päivä menee taistellessa ja älä tee sitä tai tätä. Eskikoinen ei millään ymmärrä, että mun koko aika menee vauvanhoidossa ja kotitöissä. En millään jaksa kaikenlisäksi leikkiä esikoisen kanssa. Vaikka hän on pari päivää hoidossa, tuntuu, että sekään ei riitä. Menee tosi mielellään hoitoon, eli siitä ei ole kyse, että hänesä tuntuisi pahalta mennä hoitoon. Tai mistä noista lapsen ajatuksista tietää, muuta kuin, että mitä jutellesse saa irti.
Tuntuu niin pahalta, kun ei meinaa jaksaa, kun kaikki päivät pelkkää tappelua. Yritän käydä ulkonä hänen kanssa päivittäin ja isä myös viikonloppuisin. Isä kun tulee töistä kotiin, niin yleensä hän on niin väsyny, että ei jaksa yksinkertaisesti leikkiä lapsen kanssa viikolla.
Yritän ylläpitää lähisukulaisten verkostoa, että säännöllisesti joku läheinen aikuinen tulisi myös tapaamaan lasta.
Mikä ihme tuohon uhmaikään ja mustis-kauteen auttaa.
Hoh olipas sekava sepustus...
Kommentit (4)
niin aamuisin pihalle, mieluiten sinne missä on muitakin.
sitten ruokaa ja koko roikka (myös äiti !) päiväunille.
Sitten vaikka satuja sylitellen. Syliin pitäisi kaapata ja kutitella, vaikkei pyrkisikään.
Isän pitäisi vaan myös yrittää jaksaa, vaikka oikein luvan ja rauhan kanssa otetun ruokalevon jälkeen. Isäkin sen levon ansaitsee.
Myönteistä huomiota kaikille. Yhtä äyskäisyä kohden pitäisi keksiä kolme hyvää sanottavaa :).
Sain tosiaan sen käsityksen, että kumpikaan teistä ei jaksa leikkiä esikon kanssa. Ei lapsi kykene ymärtämään, ettei hänelle ole aikaa, ja onhan hän PALJON tärkeämpi kuin kotityöt. MInäkin suosittelisin hölläämään kotitöistä ja antamaan aikaa lapsille, molemmille.
Tiett pakolliset hommat on tehtävä, mutta itse teimme näin. Meillä on lapset 1v2kk:n ikäerolla, joten hommaa riitti alkuun kahden pienen hoidossa. Organisointi on tosi tärkeää. Rtmitin lapset nukkumaan päivällä yhtaikaa ja kun sammuivat, laitoin sekä pesukoneen että tiskikoneen laulamaan. Ruoat tehtiin niin, että plajon kerralla ja pakstin käyttöön. Uuniruoat ovat käteviä, ladotaan vaan ainekset vuokaan ja ruoka uuniin, näin vältytään hellan vieressä seisomiselta.
Tässä nyt ihan muutama vinkki. Yrittäkää ihan oikeasti, myös miehesi, tseamata esikoisenkin suhteen. Häneltä ei voi vaatia jatkuvaa ymmärtämistä ille, että aikaa ja jaksamista ei löydy.
Voimia!
Meidän tytteli on nyt 2kk, poika 2,5v. Toistaiseksi kaikki on mennyt loistavasti, mutta täytyy sanoa että mitään mukavia " vauva ja äiti yhdessä" hetkiä ei ole vietetty. Pojan kanssa on pakko yrittää viettää yhteistä aikaa. Esim kun imetän tytteliä, pyydän pojan mukaan leikkimään. Imetän makuultani jotta voin samalla leikkiä pojan kanssa autoilla. Jos imetän istuultani, pyydän pojan " keittämään kahvit" tai pyydän hänet syliin. Aika rankkaahan tuo on, mutta tyttelin ja pojan suhde on nyt niin hyvä että voin laittaa tyttelin pojan huoneeseen " seuraksi" kun poika leikkii. Toistaiseksi kaikki siis hyvin, mutta odotan kauhulla aikaa jolloin tytteli oikeasti vaatii huomiota, huh...
Mutta voisitko löysätä kotitöissä.Ei paikat tarvi olla tip top! Kun imetät vauvaa niin voisitko esikoiselle lukea samaan aikaan jotain kirjaa. Oletko yritänyt ottaa esikoista mukaan kotitöihin, kun hän on jo niin iso, että voi jo imuroida tai pyykkiä koneeseen pistää. Olet varmaan tätä kaikkea yrittänyt. Ja tiedän itse kun jatkuvalla syötöllä pitää olla luova tuntuu joskus että ei ole enää yhtään uuttaa ideaa eikä jaksaisi yrittääkään keksiä lisää. Voimia vain! Mutta tämäkin on tosi tärkeä vaihe jonka pitää vain yhdessä mennä läpi. Uusi perhetilanne vaatii kaikilta oppimista ja rythmin löytämistä. Minä koin sen kuitenkin tosi tärkeäksi, että ehdimme esikoisen kanssa aamulla puistoon ja niin herätin vauvan ja syötin hänet niin että tämä onnistui. Ulkoilu auttoi energian purkuun ja itsekin jaksoin paremmin kun pääsi kotoa muita ihmisiä tapaamaan.