!!!TAMMIMAMMOJEN TIISTAI!!!

Olin pudottaa silmät päästäni, kun aamun piristeeksi luin eilisen pinomme. Olittepa te ollu aktiivisia!! Hyvä, hyvä =). Minä en eilen koneelle päässyt, oli nimittäin vähän " huolia" , vaikka kaikki oli lopulta hyvin!!!



Jouduin nimittäin töistä iltapäivällä lähtemään päivystykseen. Kerroin viikonloppuna niistä perjantaisista ekoista supistuksistani. No viikonloppuhan meni mainiosta ja niin maanatai aamupäiväkin, mutta sitten iltapäivällä alkoi molemmilta puolilta vatsaa " pistämään" . Oli tosi kivuliasta, työkaveri kyseli jo soittaako lanssia. Kun tätä oli 20 minuuttia kestänyt, soitin äippäneuvolaan ja sieltä oma terveydenhoitaja onneksi vastasi heti ja käski lähteä päivystykseen. Työkaveri lähti autolla saattamaan. Kun sitten 40 minuutin päästä kipuilujen alettua pääsin lääkäriin, oli kivut jo menneet ohi. Lääkäri tutki, ja totesi kohdunsuun olevan täysin kiinni ja kiinteä. Ja asukaskin alkoi samassa liikuskella, niin ei lähettänyt edes äitiyspolille. Dg oli muistaakseni " ennen 37. raskausviikoa ilmenevät synnytykseen liittymättömät suoistukset" -tai jotakin siihen suuntaan. Ja kaksi päivää antoi saikkua,. Nyt pitää levätä, ja siitten katsotaan josko pystyisi olemaan töissä.



Kyllähän tuo vähän säikäytti! Siis eihän se nyt mikään yllätys ollut, että kyllä supistuksia tulee, mutta että noin pitkäkestoinen ja tosi kivulias ei kyllä naurattanut! Ilta ja yö meni mainiosti, joten täällä sitä koneella hyvillä mielin ollaan, sanoin kyllä illalla miehelle, että ajaa auton valmiiksi nokka menosuuntaan, jos samat kivut uusiutuu...



Eeviliina 26+5

Kyllä tämä odottaminen on vaan tavallaan raskasta aikaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Minäkin olen stressannut jos minkälaisilla asioilla. Onneksi on käynyt niin ettei mitään vakavaa ole löytyt. Ystäväni kuitenkin muistuttavat minua siitä että saa soittaa ja saa kysyä ja kannattaa aina käydä tarkistuttamassa jos jokin asia vaivaa ja tätä olen noudattanut! Tämän hetkinen vaivani on ollut suunnaton väsymys...olen ollut äärettömän väsynyt eikä tilannetta ole helpottanut se että sitä nukkuu pienet päiväunet kun pääsee töistä....ehkä ne pahentaa vaan asiaa. Lähes joka yö tulee aika siinä 3-5 välillä ettei uni tule silmään. Vessassa pitää hypätä alvariinsa. En muista että ensimmäistä odottaessani olisi näin paljon tarvinnut valvoa ja hypätä vessassa....nyt pitää lopettaa jatkan myöhemmin...muuten kaikki on ihan hyvin...hb oli vain 113 ja rv 27+3

Olin äsken neuvolalääkärillä. Kaikki muuten ihan hyvin mutta sf-mittani oli 23 cm ja viikkoja jo 28+6, joten nyt vähän huolettaa. Kahen viikon päästä uudelleen katotaan ja jos ei nouse mitat niin sitten lisätutkimuksia... Harmittaa vähän kun oli joku sijaislääkäri eikä oikein osannut vastata mihinkään. Mitatessa epäili ettei saanut mitattua oikein ja pyysi neuvolatädin mittaamaan, mutta sekin sai saman mitan masusta. Kaipa se vaavi siellä sitten omaa tahtia kasvaa, ainakin kovin liikkuu ja sykkeet joka kerta olleet hyvät ja vahvat.

Maariska 28+6

Mua vähän huolestuttaa kun vauva on liikkunut kovin laiskasti eilen ja tänään. Kyllä, se aina mahaa silittäessä pökkäsee, mutta muuten ei liiku. NO, ajattelin tarkkailla vielä tovin ennen kun soitan neuvolaan.

Hei.

Lueskelen päivittäin myös tätä pinoa vaikka kuulunkin helmimasuihin. Silmiin pisti MAARISKAN kirjoitus sf mitasta. Oletko itse pieni ? Mulla oli esikoiselta pieni masu 28+4 sf mitta sama kuin sulla 23 ja vaavissa ei mitään vikaa. Olin samaan aikaan painoarviossa ultrassa 29+1 ja koko oli 1100 kg. Eli masun koko ei kertonu vaavin todellista kokoa.

Voit varmaan olla vielä huoleti, paitsi jos masu ei kasva yhtään tästä eteenpäin. Tsemppiä sinulle odotukseen !!

minkki ja oskari 22+6

Monilla tuntuu olevan univaikeuksia, itse olen niiltä toistaiseksi välttynyt. Toki herään aamulla yleensä jo ennen kuin puhelin piippaa, mutta muuten saan nukuttua suht hyvin eikä vessassakaan tarvitse yöllä yleensä käydä. Tätä tuskin jatkuu loppuun asti, joten täytyy olla tyytyväinen että tällä hetkellä yöt sujuu melko kivuttomasti.



Olen todennut, että jos töiden jälkeen lysähtää vaan sohvalle, tulee vaan entistä väsyneemmäksi ja sitten ei saa yhtään mitään aikaiseksi. Tosin 1,5-vuotias esikoinen pitää kyllä huolen, että äiskä ei liiemmin ehdi lepäillä =) Olen siis todennut, että töiden jälkeen on vaan parasta puuhailla kaikenlaisia kotihommia ja lysähtää siihen sohvalle sitten kun on saanut esikoisen nukkumaan. Muutenkin tuntuu että mulla on tällä hetkellä joku ihan ihmeen energinen kausi menossa, tuntuu että jaksan touhuta kaikkea paljon paremmin kuin vielä pari viikkoa sitten. Hyvä niin, säilyiskin vaan olotila tällasena loppuun saakka, mitä kyllä epäilen...



Masussa tuntuisi kaikki olevan hyvin, vauva potkiskelee kivasti päivän mittaan ja jonkinlainen unirytmikin taitaa olla jo havaittavissa. Äsken oli ainakin selkeästi meneillään aamupäiväjumppa =)



Mukavaa päivää & jaksamista kaikille!

Suffis rv 28 tasan

joilla on juuri nyt jonkin sortin ongelmia tai muuten vaan masuhuolia - aurinkohalaus!



Hassua, kun meidän vaavi ei sitten vahingossakaan suostu potkimaan, jos masua alkaa silittelemään. Vaikka olis minkälainen ralli ollut päällänsä, niin annas olla, kun laittaa käden masun päälle, niin heti rauhoittuu. Tai toivoakseni rauhoittuu, ettei nyt kumminkaan kauhusta jäykisty!



Nyt pitää jatkaa työntekoa - se olis niin kuin syysloma loppu ja arki...



SolAngel & masuaarre nimeltä Rontti 26+5

Kylläpä on kylmä taas, onneksi ei tarvinnu tänä aamuna lähteä ajelemaan töihin. Alkaa olokin tuntua paremmalta kun oli viikonlopun ja eilisen suht rauhassa kotosalla ja tänään vielä. Huomenna sit taas töihin riehumaan...



Kattelin illalla suihkun jälkeen sohvalla mahaa, ja se oikein heilui puolelta toiselle ja aaltoili - huvittavan näköstä :) Vauveli on melkeen koko ajan masussa poikittain niin että oikeen kunnolla tuntuu kaikki heilumiset.



Samoin kun täällä muut, huomaan kyllä että vaistomaisesti niitä liikkeitä koko ajan laskeskelee ja heti huolestuu jos ollaan laiskempia masussa. Ja mulla kun on kokemusta aiemmasta raskaudesta että liikkeitten vähentyessä kyllä kannattaakin huolestua (pieni tyttö menehtyi kohtuun rv 26 napanuoralaskimon tukoksen takia -en huomannut liikkeitten vähentymistä kun oli eka niin pitkälle edennyt raskaus kyseessä enkä oikeen tiennyt miten niitten vauvojen pitää liikkua). Että kyllä täälläkin heti panikoidaan laiskemman päivän takia. Onneksi tämä masuasukki on aika aktiivista sorttia ollut ja nyt on selvinnyt se syykin siihen koko juttuun,ja Klexane-pistosten pitäis vähentää tota tukosriskiä. Eli toiveikkaalla mielellä.



Töihin pitäs nyt löytää jotain motivaatiota vielä muutamaksi viikoksi, kyllä se äitiysloma jo maistuis - joulukuun alkuun vielä kun sinnittelen. Mieluiten sitä jo touhuis kaikennäköstä täällä kotona (pesänrakennus vai miten se oli),onneks on loma ens viikolla!



Aattelin jo kohta hommata muutaman imetyspaidan (ovat vaan ainakin nettikaupoissa melkosen kalliita) ja miettinyt kovasti sitä kesto- vai kertisvaippailua (esikoisella oli kertakäyttöiset, mutta kyllä sitä jätettä tuli - vielä kun ei asuta missään taloyhtiössä niin ite täytyy kaikki jätteensä huolehtia täällä maalla...). Nyt kun on kuivausrumpukin niin ei kai mitään mahdotonta olis kestovaippojenkaan kanssa? Mietintää...



Mistä tuli mieleen että nyt täytyy mennä laittamaan pyykit pyörimään koneeseen, pirteää talvista päivää - tammikuu on taas päivän lähempänä. :)



Rosa tänään rv tasan 29

Niinhän siinä kävi, että eilen nlalääkärissä käteen työnnettiin saikkulappu loppuajalle. OOn asiasta kyllä TOSI ilonen, ku oon jo viimeset 4 viikkoa maannu saikulla väsymyksen takia, joka ei vaan hellitä. Nyt ei sit enää tarvi stressata töihin paluuta ja saan ihan rauhassa odotella nyyttiä syntyväksi =) Muuten kaikki oli hyvin, pissa puhdas, hb 138 (en syö edes rautaa!), sf 28cm; painoa oli tullu hieman liikaa, joten nyt loppu kaikki makean syönti! Pyhä lupaus =) Masussa on melskattu ihan kiitettävään tahtiin sen pe-la öisen synnärikeikan jälkeen, jonne siis mentiin, kun asukki ei juuri liikkunut pariin päivään. Kaikki oli kuitenkin hyvin.



Väsymyksen lisäksi täällä ei muita " huolia" ja kiva, kun aurinko paistaa vaikka tuolla pirun kylmä onkin. Pitänee varmaan kohta lähteä hieman ulkoilemaan. Muutenkin on fyysisesti ollut parempi olo viime aikoina, ku oon saanu raahattua itteni joka toinen päivä punttitreeniin ja väh. 5 kertaa viikossa lenkille. Kummasti piristää ja auttaa lonkkakipuihin! Liitoskivut nyt tietysti sitten vaivaa sitäkin enemmän, mutta kyllähän ne sit varmaan loppuu viim. synnytykseen =) Positiivista ajattelua, eikö?



Hauskaa tiistaita tammiksille!



Nekku 30+2

Tuttu on tuo huoli liikkeistä. Ekaa odottaessa ei osannut pelätä mitään, vauvakin tuntui silloin jumppaavan jatkuvasti. Toista odottaessa oli synnytyksen lähestyessä satavarma, että jollain lailla kehitysvammainen vauva olisi tulossa, niin paljon vähemmän liikkui kuin esikoinen. Ero oli valtava, ja huoli samoin. No, tulos oli rauhallinen vauva. Ei se enää viisivuotiaana kovin rauhallinen ole, mutta vauvana kyllä. Mutta niin se kai on, että siihen asti kun vauva on oikeasti syntynyt, sitä liikkumistakin vahtaa.



Aamulla mietin oman äitini synnytyskokemuksia. Meitä sisaruksia on monta, kuten olen kertonut. Minä olen toiseksi vanhin. Yhdeksän kuukautta minun syntymäni jälkeen syntyi pikkuveli keskosena. Ihme että jäi henkiin. Hänen jälkeensä syntyneelle siskolle ei jostain syystä ollut kehittynyt pääkallonluuta. Hän siis kuoli heti syntymän jälkeen. Seuraavaa lasta odottaessa äidille sanottiin, että se on kuollut kohtuun (n. 14.rv). Äiti sanoi lääkärille vievänsä meidät muut lapset hoitoon ja palaavansa kaavintaan sen jälkeen. Tällä matkalla hän päätti olla uskomatta lääkäriin. Tuloksena terve tyttö. Kävi lääkärikin myöhemmin pyytämässä anteeksi.



Venlaa ehkä kiinnostaa kuulla muistojani Kertun syntymän ajoilta. Tietyllä tavalla tuo aika on muistini vedenjakaja, sitä edeltävältä ajalta on vain häivähdyksiä, sen jälkeiseltä ajalta muistan kokonaisempia asioita. Mitkään Kerttuun liittyvät muistot eivät tunnu pahoilta. Muistan tietysti hämmennyksen äidin itkemisen takia. Muistan sen pupupeiton, johon kerttu kapaloitiin, ja pienen arkun, jota isä kantoi sylissään. Muistan ne monet kerrat, jolloin kävimme haudalla. Kauniit kukat. Lapsena sitä on herkkä sopeutumaan. Kuolemasta ei kanna pitkään surua, siitä tulee osa elämäntarinaa, itsestäänselvyys. " Tottakai setä jäi sen betonin alle ja kuoli, ja kertulla ei ollut päätä ja se on taivaassa." Minäkin olen alkanut vasta vanhemmiten omien lasten ilmaannuttua oikeasti miettiä äitä ja noita vuosia, joihin mahtui niin paljon vaikeita asioita.



Minun maha alkaa painaa varsinkin oikeaan jalkaan meneviä verisuonia. Kävely ei enää kovinkaan kepeää. Hieman kummastelen vauvan asetoa, kun tuntuu, että sillä on käsiä ja jalkoja varmasti kymmenittäin, niin hutkii joka puolelle.



enyo rv30!!!!

olen itse 160 cm ja painoa ennen raskautta 62kg, ehkä se pituuteni sitten vaikuttaa vauvan pieneen kokoon. Ultrassa viikolla 20 sikiön koko ei vastannut la:ta vaan oli silloin jo 5 pv pienempi, kuitenkin olin viikolla 6+6 ultrassa kovien kipujen takia ja silloin vastasi täysin viikkoja ja myös viikon 12 ultrassa oli `" 2 pv isompi" kuin ois pitäny. No, kahen viikon päästä selviää enemmän.



Voikohan siitä olla jotain haittaa, kun olen todella huono juomaan vettä, ihan miehenikin välillä pakottaa juomaan vesilasillisen vieressä vahtien kun ei millään meinaa mennä vesi alas.

Maariska 28+6

...kun Tammikuiset on taas innostunut kirjottelemaan aktiivisemmin. On niin mukavaa lukea muitten huolia =) ja huomata ettei ole yksin. Mutta tietty vielä mukavampaa on lukea muitten iloisia kuulumisia ja uutisia ihanista ja odotetuista vauvoista.



Minä en ole edes harkinnut kestovaippoja... taidan olla niin laiska. Niistä taidettiin jutella tuolla eilisessä pinossa, vai tänään. Luin meinaan eilistäkin pinoa vielä tänään, kun illallakin sinne oltiin vielä kirjoteltu.



Sitten puhuttiin nukkumisesta ja pissalla käynti tarpeesta. No, viime yön nukuin hyvin ja joka yö käyn kerran pissalla. Se ei haittaa, sillä herään joka tapauksessa joka yö klo.4:00 mittaamaan verensokerin. Siinä samalla hoituu siis se vessassa käyntikin.



Huomenna lähden heti aamulla ajelemaan kohti Etelä-Suomea ja matkalta nappaan kyytiin kaverinkin, niin ei tarvitse ajella koko 450 kilsan matkaa yksin. Ennen matkaan lähtöä pitäis vielä käydä hammaslääkärissä. En kyllä tykkää sinne mennä, mutta parempi kai hoidattaa hampaat kuntoon, kun olla ilman hampaita. =D Onko teidän paikkakunnillanne ilmainen hammashoito tai -tarkastus raskausaikana? Me saamme maksaa koko ilon itse. Entisessä kotikunnassa hammashoito kokonaisuudessaan oli ilmainen raskaana oleville. Muutettiin siis huonoon aikaan. =/



Nyt menen " aamu" suihkuun ja sitten vähän kaupungille hummailemaan. Kirpakkaa loppusyksyn päivää masukkaille ja masuasukkaille.



-J ja Röllimaha- 27+0 *hih, uusi viikko taas*

...kyllähän se niin on että päällimmäisenä kaiken valituksen jälkeen on kuitenkin ilo. On vain hyvä kun tulee näitä " ahdistuksia" saada purkaa ja lukea ettei sitä yksin ole vaivojensa kanssa ja huomata että samoin se on muillakin odottajilla.

Odotan toista lastani ja tämä odottaminen on kyllä aivan eri luokkaa kuin ensimmäisen kanssa. Sekin ero on että esikoinen syntyi kesällä ja tämän uuden tulokkaan aika olisi tammikuussa. Huomaan kuuntelevani itseäni ihan eri tavalla kuin ensimmäisen kanssa. Nyt osaa murehtia enemmän. Se kai se suurin ero on.

Odotan itse että tuo " ahkeruuus puuska" iskee minuunkin. Muistan että ensimmäistä odottaessani se pesänrakennusvietti tuli ja sitä siivosi joka ainoan kokon talosta ja se oli ihanaa. Toivottavasti sama energia tulee tämänkin odotuksen myötä. Nyt on helppoa kun on tarvikkeet valmiina ja hyvässä kunnossa ensimmäiseltä lapselta. ...niin moni asia on toisin...lähtien siitä toppatakista joka ei mahdu :)

Ilon pilkahduksia on kun saa tuntea niitä potukuja ja liikkeitä ja jännittää vielä mitä tuleman pitää.



Oikein hyvää päivän jatkoa kaikille. Taidanpa lähteä illemmalla lenkille sen makaamisen sijaan. SE tekisi todella terää...Pihalla on mahtava ilma. Lunta vähäsen ja pientä pakkasta. Aurinkokin näyttäytyi... t. untis

Tuttua on täälläkin tuo liikkeiden laskeminen, tosin Öttiäinen on kyllä niin vilkasta sorttia, että usein tuntuu siltä ettei hän nukkuisi ollenkaan...



Puhuttiin eilen miehen kanssa siitä ylimääräisestä ultrasta ja hän oli kyllä ihan sitä mieltä, että tottakai mennään. Eli siis kyllähän sinne siis täytyy varata aika,jos Öttiäinen vaikka suostuuu näyttämään, että kumpi on :).

Mietin myös 3d/4d-ultraa vaihtoehtona, mutta sitten ajattelin sen olevan vähän.. liikaa jotenkin..



Jos tänään veis paikattavaksi sen yhden renkaan, niin sais sitten talvirenkaat alle..

Olis ehkä vähän turvallisempaa ajella.



Laukkis ja Öttiäinen 26+4

Just kävin neulalalääkärillä ja arvakkaa mitä.. Minäki oon saikulla lomaan asti! Syystä että tämä mun työni (maalarina raksalla) on sen verta fyysistä ja riskialtista ja ku kerroin lääkärille ajoittaisista suppareista, varsinki rankkoina päivinä niitä tulee, niin se totes, että saikku kuulostaa olevan tarpeen. Se tarkisti myös kohdunsuun tilanteen ja se oli hiukka pehmenny, niin selvä tapaushan se sitte oli! Parin viikon päästä halus tarkistaa tilanteen vielä uudestaan. Ei kuulemma mitää hälyttävää, mutta minkäänlaisia riskejä ei oteta, sano hän. Sopii mulle.

Muuten oli kaikki ok, hemis oli jopa 123, ennätys tänä raskausaikana! Sf keskikäyrällä, 24 senttiä, paineet normaalit ja vauvelin syke hyvä, tällä kertaa siinä 150 tuntumas. Paino oli noussu aikalailla, yli kilon viikos viime punnituksesta, eikä mulla sen kummempia turvotuksia oo, joten täytyy varmaan laittaa joku aikalukko jääkaapin oveen!! ( Nytki uppoo rypäleitä ihan kiitettävää vauhtia)



Aamulla tuli meillä aika mukavasti lunta ja pakkasta on muutama aste vieläki, kivan näköstä pihalla. Isäntä vaihto, heti ku sängystä ylös pääsi, talvirenkaat mun autoon hirveellä hädällä, että saan sitte ajella turvallisesti lääkäriin ja kyllä sielä aika lipakkaa oliki! Tätä tää ny sitte on, toivottavasti tammikuus ei oo mitää kamalia paukkupakkasia, ettei sitte palelluta kukaa!!!



Mutta voikaahan naiset paksusti!



Hemppa tasan 27

Tuleehan noita liikkeitä aika aktiivisesti seurattua. Mulla ei kyllä niistä ole huolta, istumatyössä kun olen niin aika kivasti joka päivä vauveli jumppaa työajan. Sitten rauhoittuu kun itse käyn kotona puuhailemaan kotihommia ja kun nukkumaanmenoaika tulee, niin ralli taas alkaa...



On se niin hassu, kun velloo tuolla...tuntuu tosiaan että niitä jalkoja ja käsiä on monta paria, tai sitten taitaa uida sammakkoa - kuten poika eilen sanoi ja vielä näyttikin päälle.... :-) kyllä mua nauratti kovasti..

mutta onhan se ihanaa...



Yöt on aika katkonaisia ja unet on TODELLA pimeitä suoraan sanottuna. Kaikki mitä on illalla puhuttu tai sanottu, tuntuu tulevan uniin jossain muodossa...jännää. Aina oon ollu kova uneksimaan, mutta nyt se kerrottuna 100. Sitten kun nukun niin kevyesti,että herään heti jos vähänkin rasahtaa tms. Viime yönä heräsin,kun poika jutteli omassa huoneessa unissaan. Istui sängyn laidalla ja kyseli että " missä mun puuvärit on?" . Menin rauhotteleen ja sanoin,että käy nukkumaan. Ei sit rauhottunu,joten sanoin että tule viereen. Mun loppuyö oli mennyttä....äh...mutta ei kyllä nyt nukutakaan yhtään.



Tänään meinasin haravoida loput lehdet,putsata kasvimaan sekä laittaa kanervat laatikoihin. Ilma on ihanan kirpeä ja aurinkoinen täällä Lappeenrannassa :-)



Mami 28+6, huomenna taas uusi viikko pyörähtää käyntiin

Meillä oli aamulla alhaalla olevan istukan kontrolliultra, eikä tuo vieläkään ilmeisesti tarpeeksi ole noussut... vaavi on perätilassa ja oli niin hankalassa asennossa, ettei kätilö tahtonut saada istukan tilanteesta tolkkua. Vkolla 32 menen asiasta vielä uudestaan tsekattavaksi lääkärille. Onko muilla vastaavia kontrolleja/tiloja päällä?



Vaavi liikkui vikkelään ja voi, miten siten olikaan ihana taas katsella: siinä lavetilla vois viettää vaikka kokonaisen päivän ja tuijottaa sitä ihmettä ruudulla! Vähän sukupuolestakin oltiin saavamme näköhavaintoa, mutta tiedä häntä...



Pitänee täsät lähteä vähän haravoimaan tuonne auringonpaisteeseen.



Martina29 ja rv tasan 28

Hiljakseen leijailee lunta ja varmaan vähän on pakkasen puolellakin, kun ei niin loskaselta näytä...

Muutaman viikon työttömyyden jälkeen alotan taas ens viikolla työt. Saa nähä kykeneekö ja jaksaako niitä tehä... Kehiin tulee taas aikaset aamut ja myöhäset illat, eikä enää oikeen taida olla pyöräilykelitkään, joten saa nyt nähä, miten se viiden kilsan työmatka taittuu... Toisaalta kyllä tekis mieli jaksaa sinnitellä töissä, se nostas ehkä vähäsen äitiyspäivärahaakin, mut mä oon kyllä aika hyvin tottunu jo tähän työttömyyteen... Ja kummasti sitä on tekemistä silti löytyny...

Harmittaa kun jouduin töitten takia siirtämään ens viikon neuvola-ajakin. Ei se kyllä mee kun viikonlopun yli, mutta ois ollu jo kiva mennä neuvolaan...

Vaavin liikkeitten seurailu on kyllä hankalaa, kun ei niitä touhutessa ees huomaa ja sitten kun ei sitä osaa sanoo, ett miten paljon sen loppujen lopuks pitäs liikkua...

Meillä muuten vauva on saanu työnimen Stora Enso. Miehen mielestä maha on valtava=)

Töitten alkaminen (tai oikeestaan jatkuminen) stressaa vähän siinä mielessä, että lähes kaikki hankinnat on tekemättä kun koko ajan oon aatellu, ett onhan tässä aikaa kun kotosalla on... Noh, nyt sitä aikaa ei niin hirveesti oo... Tosin äitiysloma alkaa kaiketikin jo 7.12., joten jäähän siinä sitten vielä aikaa...

Eipä kai tän kummempia. Pitää ruveta jotain puuhaamaan.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille.



Millamalla rv 28+4

Mustakin on ollu kiva lueskella näitä meidän kasvavia pinoja.Masut kasvaa yhtämatkaa meidän pinojen kans..:)

Jotenkin itestäkin tuntuu et taas on piristyny vähän ja jaksaa taas kirjoitella.



Aamun lääkäri on onnellisesti ohi. Ei supparit ole mun alapäähän tehny mitään " vahinkoa" .

Paikat kiinni ja kanavaa jälkellä 3cm.Kuitenkaan lupaa raskaille töille ei irronu ku miehelle;)Eli samoin jatketaan,mies tekee raskaat kotityöt ja nostot yms..Rauhallisesti jatketaan,välillä sitä vain innostuu ylittämään rajat ja sitten se kostautuu:(

Sf-mitta nousee tasaseen ja nyt se oli 25cm eli edelleen yläkäyrän tuntumassa mennään.

Verenpaineet hyvät 110/60 ja näyttää vähän nousseen paremmille luvuille alun jälkeen. Painoa tullu kaikenkaikkiaan vajaa 6kg,eli aika kohtuullinen määrä.

Tästä lähtien käynkin neuvolassa sitten kahdenviikon välein,seuraava aika rv 28.

Äitipolille kontrolli rv 30 ja sielläkin aletaan käymään sen jälkeen kahden viikon välein.



Klexanea piiketellään ja maha sinisen kirjava;)



Muuta uutta ei tänne kuulukkaan,vähän pihajuttuja pitäis laitella.Lyhtyjä seinään yms..tunnelmallista.saa sytytellä sitten kynttilöitä pitkin pihaa,ihanaa!



Jos kipasis hetkeks sängylle maate,sippas tuo neitikin taas.



Aurinkoista päivän jatkoa!

Terveisin:

Tammikuisten yksi peränpitäjä Vell@ rv 26+0

(aika monella pyörähtäny tänään uusi viikko käyntiin ja kolmekymppiä ekoilla rikki,ihanaa!)

Olipas ihana käydä solkussa fiilistelemässä Thaikkumatkaa!!Olisipa enemmän kuin ihanaa lötkötellä siellä lämpimässä ja auringossa. Voi voi!



Hesassa ei lunta ole, kylmää kyllä!!!HHHHHRRRR!!!Ja vielä kylmemmäksi menee!!Mekin lähdemme mieheni kanssa ensi viikolla pohjoiseen Lappiin, niin mua ei nähtävästi mökistä ulos saa kirvelläkään!!Takan ääressä viihdyn kyllä!



Eilen siivosin oikein tunteella, paikat kipeenä vieläkin!!Käveleminen on alkanut sattumaan myös pakaraan, issiasta tai jotain?Ilkeetä. Pakko silti liikkuskella vaikka se lie aika hankalan näköistä toisten silmään onkin :) Mieskin matki tänään mua ja heilui puolelta toiselle vienosti ;) Sai heti rukkasesta :D



Mieli tekisi lukea joku hyvä kirja tai kattoo filmi. Taidan hakee jonkun dvd:n ja viettää aikaani sen parissa siihen asti, että rakas miekkoseni saapuu kotiin mua viihdyttää ;)



Lämpöisiä tiistai fiiliksiä!



Meeris 27+3