Oma tarinani (täys)imetyksen onnistumisesta SGA-vauvan kanssa
Hei kaikille!
Kirjoittelinkin tänne ja kyselin neuvoja imetyksen suhteen loppukesästä. Meille syntyi elokuussa rv 37+3 istukan vajaatoiminnan vuoksi viikkoihin nähden pienipainoinen tyttö, 42.6cm ja 1920g. Hän syntyi sektiolla ja glukoositipassa teholla 4vrk ja kasvamassa yhteensä tasan viikon.
Imetin häntä seuraavasta päivästä saakka, joka toinen syöttö oli pullosta luovutettua/omaa äidinmaitoa (luovutettua ennen kuin minulla nousi kunnolla maito rintoihin, nousi nopsaan, lapsi oli toinen ja imetin esikoistakin vuoden, joka kuopuksen syntymähetkellä 1v8kk) ja joka toinen rinnalta. Tämä siksi, ettei vauva olisi väsynyt jatkuvaan rinnalla oloon.
Koin kurjaksi sen, että juuri KUKAAN, paitsi yksi lääkäri teholta, EI antanut TOIVEITA täysimetyksen jatkumisesta ad 6kk. Puolen kymmentä hoitajaa olivat yhtä mieltä siitä, ettei se tule onnistumaan, vaan lisäruoka täytyy aloittaa viimeistään 3.5kk iässä.
No, tässä ollaan. Kotona on pärjätty pelkällä äidinmaidolla, mitään muuta kuin D-vitamiinia ja rautalisää hän ei ole saanut. Niin, ja keskostipat oli ne alun 3kk.
Ensi viikolla on 6kk synttärit ja painokäyrä jatkaa kasvuaan, tällä hetkellä -2SD, kun lähtökäyrä oli -4SD. Aloitamme kiinteät viikon päästä ja liha tulee ohjeiden mukaan nopeasti kuvioihin, että proteiinia riittää kasvuun.
Omasta pyynnöstäni kävimme lastenpolilla 4kk iässä kontrollissa, jossa katsottiin myös verikokein, että tyttö voi hyvin. Lupa täysimetyksen jatkumiselle annettin ja EDELLEEN lääkärit olivat kannustavia, kun itse kerran täysimettää halusin.
Halusin vain kertoa oman tarinani. Kaikki ei ole aina mustavalkoista ja kannattaa keskustella nimenomaan sairaalan lääkäreiden kanssa tästä imetysasiasta.
Lapsemmehan EI ollut varsinaisesti KESKONEN, joihin pätee luonnollisesti pikkuisen eri säännöt eikä tällainen heidän kohdallaan varmasti onnistu, kun on niin paljon enemmän sitä kiinniottamista. Haluankin kertoa tilanteemme erityisesti niille, joille on syntynyt SGA-vauva ja jotka miettivät olisiko täysimetys näinkin pitkään mahdollista. Kyllä se on. Mekin tosin kävimme tiuhaan neuvolassa painokontrolleissa ja vauvaa seurattiin, että hän tosiaan kasvaa sitten eikä vaan meinaa.
Kevään odottelun jatkoja, terkuin Tiiti
Kommentit (3)
Tyttö syntyi jo rv 34+4 (1920 g/43,5 cm), mutta sai hänkin nipin napin SGA-diagnoosiin (-2,2). 6 kk täysimetin ja jo tuona aikana painon suhde pituuteen nousi reilusti pluskäyrille. Eniten sain kannustusta neuvolan terveydenhoitajalta, sairaalassakin tosin oltiin tyytyväisiä painonnoususta ja koska lapsi sai rautalisää ei kiinteiden aloituksessa pidetty erityistä kiirettä. Liha ja viljat tulivat kyllä melko nopeasti mukaan ruokavalioon tuon puolen vuoden täytyttyä.
siinä missä itse en :(
Poika syntyi 37+0, 2380g/45cm ja oli niellyt veristä lapsivettä. Sen vuoksi poju oksenteli ruokaansa heti ekoista (pullo-)syötöistä lähtien ja verensokerit laskivat. Vauva siirrettin Jorvin lastenosastolle 9 tunnin ikäisenä. Itse sain imettää ekan kerran, kun poika oli neljän päivän ikäinen. Maito kyllä nousi räjähtämällä, mutta vauva ei ilmeisesti opppinut koskaan imemään kunnolla rinnasta. Pullostakin jaksoi vaivoin juoda 20ml ekan elinviikkonsa loppupuolella (aluksi annokset olivat 5ml nenämahaletkun kautta). Yritin imettää joka syötöllä, mutta en uskaltanut jättää syömistä vain rinnan varaan. Painoa ei ollut kaksi viikkoisella pojalla kertynyt tarpeeksi ja väläyteltiin jo muutaman päivän sairaalassaoloa, jos grammoja ei ala pian tulla. Ei siis huvittanut paljon kikkailla syömistouhuilla.
Maito tietysti väheni pikkuhiljaa, vaikka myös pumppasin ja kun poika alkoi vähän yli kuukauden ikäisenä vain raivota rinnalla, niin homma tyrehtyi siihen. Kiinniottokasvu oli hurjaa ja kolmen kuukauden iässä o-käyrä oli saavutettu sekä pituudessa että painossa. Kiinteät aloitimme lastenläääkärin kehoituksesta kolmen kuukauden iässä.
Jos onnistun vielä saamaan toisen lapsen, niin toivon todella, että imetys lähtee sujumaan.
Onneksi olkoon! Kyllä ne lääkäritkin kuuntelevat ;)
Meillä on rv35+3 syntynyt tyttö, 1620 g, 41,5 cm; sairaala-aika reilut 5 viikkoa. Mulla oli imetyksen suhteen sellainen tuntuma, että hoitajat eivät olleet erityisen rohkaisevia, mutta lääkärit pitivät imetystä positiivisena juttuna ja kannustivat. Meillä pitkä täysimetys ei ollut mahdollinen (en uskaltanut ottaa riskiä), koska tytöllä oli punasolu- ja trombosyyttitankkauksia vaatinut anemia. Ikää on nyt 2v 4kk eikä kasvu vieläkään ole kovin kummoista. Tätä vauhtia aikuispituus jää -2,7 sd:n tuntumaan. Keskoskorvikkeita meni ekat kolme kuukautta, sitten kuukausi rintamaidolla ja sitten kiinteät peliin. Saimme kiinteiden aloitukseen kuukauden lykkäyksen keskoskontrollien perusteella. Pelkästään neuvolan punnituksien ja Hb:n ottamisen perusteella en lapsen ravitsemuksesta päättäisi.
Olen ikionnellinen, että ylipäätään jaksoin käydä alkuvaikeudet läpi ja pystyin imettämään. Kun täysimetys ei koskaan ollut tavoitteena, oli hyvä mieli jokaisesta imetyskerrasta. Niitä riitti tuonne 13 kk:n ikään. Loppujen lopuksi vauvalle oli sama, mistä ja miten ruoka tuli. En usko, että meidän tapauksessamme imetyksellä olisi ollut merkittävästi positiivisia vaikutuksia korvikkeeseen/pulloruokintaan verrattuna. Äidille imetys sen sijaan oli helppoa (sitten kun se sujui) ja antoi tunteen, että voi antaa lapselleen jotain, mitä muut eivät voi.