60-luvun esikot: vk 12

Hatsii...eli flunssaisia terveisiä näin maanantai aamun ratoksi. Täällä sitä ollaan sairastettu koko viikonloppu ja vielä jatkuu tänään ja huomenna tämä kotona sairastaminen, joten viikosta tulee mukavan lyhyt jos näin työn kannalta asiaa ajattelee.



Täälläkään ei ihmeitä kp5 mennään, mutta kuukautiset ei ole edes oikeasti alkaneet siis tiputtanut on vähäistä vuotoa, mutta ei juurikaan sen isompaa, joten eilen jo aattelin, että olisiko testattava, jos vaikka olisikin raskaana, mutta katsellaan nyt muutama päivä jos innostui tiputtamaan muutaman veripisaran lisää.



Tälläkin suunnalla on dietti loppunut jo muutama viikko sitten ja tuntuu, että kaikki kilot (4kg) ovat tulleet samantien takaisin ja taas ollaan siellä 58kg maisemissa. Minulle sopisi paremmin kuin hyvin tuo 54kg paino, tuntuu, että silloin kaikki on kohdallaan. Lyhyt kun olen 163cm .. Muutama vuosi sitten kun olin lääkärintark. ja painoin 62kg(ja huom. siihen mennessä olin pudottanut jo yli 10kg) niin lääkäri alkoi möykkäämään hirveästä ylipainosta vaikka olisi voinnut kannustaa ja kehua hyvästä painonpudotuksesta, ja itse oli tottakait oikein ylipainoinen. Mutta sanoi, että tuollainen 55kg ovat minulle oikea paino, ja niin se kait sitten on.

Olen välillä pelon kanssa pohtinut, että jos raskaudun niin mitenköhän iso minusta tulee ja paljonkohan tulee xtra kiloja. Viime syksynä lihoin oikein silmissä, jo alkuraskauden aikana, ja lääkäri sanoi, sen johtuneen kohdusta missä oli nestekertymiä. Eli eihän normaalisti viikoilla 7-8 ole kummoistakaan masua, mutta minä olin kuin 4:llä kuulla raskaana ..



Viikonloppu meni siis sairastaessa ja asuntoja katsoessa. Tuntuu, että kaikki asunnot joista ollaan tykätty niin menevät kaupaksi heti. Eilenkin mentiin yhtä suht.edullista asuntoa katsomaan, ja kun saavuimme paikanpäälle oli ovessa kyltti-MYYTY. Voihan pahus manailin itsekseni ... Hirveässä lumisateessa+ 38 asteen kuumeessa ja näin kävi, mutta sen jälkeen vielä käytiin kahdessa eri paikassa, mutta ei oikein iskenyt.



No tässähän tätä tuli. Kaikille mukavaa alkanutta viikkoa. t.emmi

tuon ylipainon kanssa! Emmi, sä et ole minkään laskentakaavan mukaan ollut ylipainoinen edes 62 kiloisena.



Mulla läskejä kyllä on, kun olen vain 160 cm pitkä ja painan nytkin 64 kg. Mutta mun hyvän olon painokin on jotain 59-60 kiloa ja se on jo ihan normaaliapinon rajoissa. Tavoite on siihen kesävaatekauteen mennessä päästä. Toistaiseksi paino on kyllä vain sahannut paikallaan.



-paide-

Tuosta painosta; minä olin ihan itkun partaalla perjantaina, piti siitä teillekin kirjoittaa mutta työssä oli ihan hirvittävä kiire niin sain sitten pahan mieleni purra miehelle. Työkaverit sanoivat perjantaina että olen laihtunut tosi paljon ja kuinka paljon oikein meinaan vielä pudottaa. Kyllä siinä tässä tilanteessa jää savolaiselta suu auli ja miettii hätäpäissään jotakin huonoa selostusta. Itsestään kun tuntuu että liikkuminen on paljon rauhallisempaa eikä ole ollut tarkoitus painoa vähentää niin sitä olisi jopa tullut lisää ja sitten oikein odottaa sitä aikaa että maha tosiaan tulisi näkyviin niin sitten kuuleekin laihtuneensa. Kyllähän se masensi tällaisessa hormoonikuurissa mutta illalla kotona tostesin etten ole kuitenkaan saanut painoa hirvittävästi lisää koska farkut menee jalkaan ihan mukisematta ja edellisessä raskaudessa tähän aikaan minulla oli jo ekat äitiyshousut käytössä. No arvaahan se että siitä seurasi toinen huoli;jospa mahassa ei ole tapahtunut mitään kasvun suuntaan. Kyllä tämä odotus menee yhdeksi hermoiluksi, ei olisi ikinä uskonut. Koskahan sitä osaa ja pystyy nauttimaan. Tosiaan oireet aina vaihtelee päivittäin. Nyt on tullut iltavelloukset, alkaa melkein joka ilta samaan aikaan ja yölläkin kun käy vessassa niin tulee pahaolo. Vatsan nipistelyt on hävinnyt, rinnat ei edelleenkään ole kasvaneet mutta niitä kutittaa(tosi mukavaa töissä). Makeaa ei tee mieli muuta kuin salmiakkia. Sekin on varmaan yksi syy miksi painoa ei ole tullut lisää( ei ole tullut ruokatunnilla käytyä kioskilla suklaalevy ostoksilla).



Se siitä omasta pitkästä navasta. Mutta paide, älä vielä luovuta. Täällä uskoa ja toivoa pidetään peukkuna sulle koko loppukierto.Ja samoin tetille, joko olet testannut. Mitä kuuluu lopuille? Viikonloppu välissä niin ei tahdo enää muistaa.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille, palaillaan.

-pietu-

Kuten huomaatte kotona ollaan, kun on aikaa istua netissä .. Olen taas lukennut kaikenlaista tuohon raskauteen liittyvää, ja tuossa ohessa alkoi kuukautisetkin hieman innostua, joten se siitä mahdollisesta r-haaveesta taas kerran. Se on kuin nakutettua, jos hiemankin innostun-että-josko-vaikka-sittenkin-olisin-raskaana ajatuksesta niin eiköhän muutaman minuutin kuluttua ole selvääkin selvempää etten ole raskaana. Se on kuin noiduttu.



Painosta lisää: Olen kiinnittänyt huomioni erääseen asiaan, että mitä ylipainoisempi lekuri niin sitä agressiivisemmin ottaa kantaa potilaiden painoasioihin. Mistäköhän se johtuu .. Minä en ainakaan kuuntele loukkauksia lääkäreiden suusta, ennen kuuntelin ja kotona itkin, mutta nyt jos uskaltavat puhua asiattomasti niin aivan varmasti annan palautetta. Lääkäreiden työ on kannustaa eikä haukkua.



Pietu: anna piupaut työkavereiden puheille, jos he ovat sitämieltä, että olet laihtunut, ota se vain kohteliaisuutena ja hykertele salaa, kun he eivät tiedä mitä aarretta kannat sisälläsi. Kiva, että olet voinnut hyvin, toivottavasti jatkokin menee hyvin. Ja uskoisin, että vauvallasi on kaikki hyvin, so no worries !!!



Teti missä oikein olet, täälläkin yksi utelias odottaa mitä siellä päin maailmaa tapahtuu. Kuitenkin bdbdbd ja toivotaan, että tärppi olisi käynnyt.



Ja mitäs sonjaemman maanantaihin kuuluu ja trattiksen ??? Ja äippä missä mennään ???



emmi

Tässä elellään kp 5 ja vuoto alkaa olla lopuillaan. Ja kyllä olikin runsasta ensimmäiset kolme päivää. Kaipa tässä voi vähitellen alkaa orientoitumaan oviksen metsästykseen, vaikka en luomuplussaan uskokaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta¿Tikkuja pitäisi hankkia niin vähän tietäisi missä mennään.



Olipa kummallinen sää eilen, aurinko paistoi ja seuraavassa hetkessä tuuli ja pyrytti. Lauantai meillä menikin rautakaupoissa ja muissa kaupoissa juostessa. Pitäisi aktivoitua remonttihommiinkin taas.



Koita pietu nyt nauttia vaan siitä salaisuudesta. Ja kai monilla paino jopa tosiaan tippuu alkuvaiheessa, tai ehkä painopiste siirtyy¿ Jos ei ole nestettä kertynyt niin niin pienihän se vauveli vielä on tuossa vaiheessa ettei missään näy.



Toivotaan nyt että paidella se ovis oli kumminkin. Silloinhan ne isoimmat yllätykset yleensä tulee kun niitä vähiten odottaa, vai mitä ;).



Kiiressä taas kun sepusta niin unohtaa jo mitä piti kirjoittaa. Mutta nyt pitää taas joutua jo kotiin! huomenna uusi yritys.

Hyvää huomenta,



Ihanaa vihdoinkin voin hieman paremmin. Olen ollut lauantaista lähtien sellaisessa räkätaudissa, etten muista koskaan tälläsita sairastaneeni, ja nyt aamulla oli ihana huomata, että olo on huomattavasti kohentunut eilisestä. Ihan pienistä en siis valita, mutta tämä oli todella kamala tauti !!!



Olikos tetillä talviloma viikko nyt meneillään vai haluaako vain pitää meitä P I I N A S S A :-D No oli miten tahansa niin peukutuksia sille suunnalle kovasti, jos vaikka teti toisi plussa uutisia meidän pieneen pinoon.



Ja hieman painoasiaa sivuten: Onkos teillä paheita, sonjaemma ainakin on maininnut viinin ja pastat, ja mitenkäs te toiset. Itselläni ei ole juuri noita ed.mainittuja paheita, mutta leipä on kiroukseni eli sitä söisin aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ja nyt tämän dietin aikana löysin aivan taivaallisen hyvän SAMSARAN eli leipomo, mikä leipoo taivaallisia luomu/norm.leipiä ym herkkuja. Ja leivän päällekään ei tarvitse laittaa mitään vaan että on hyvää tuollainen ruisluomu leipä ihan margariinilla höytettynä. Ja toiset paheet ovat suklaa ja lakritsi.



Täällä siis kp6 ja tikkuja en ota käyttöön, eli nyt mennään sen mukaan kuin halutaan. Tavallaan tuntuu kauhealta, etten ota tikkuja, mutta toisaalta tarvitsen hermolomaa kaikesta jännityksestä.



Kaikille hyvää tiistaita ! t. emmi

Ja kuinkas ollakkaan kp2 menossa. Siis Eilen täti kurvasi pihaan että silleen pääsi piinasta. Menkat on aika ihmeellisiä olleet tässä viime aikoina kun vuotoa ei ole kunnolla kun parina päivänä ja sit loppuu ihan melkein ku tyhjään. Nyt on jo sellaista oiretta että hiljenee kovasti tuo vuoto lie huomena vuotaa ollenkaan. Tietysti hyvä näin pääsee nopeammin eroon tätistä:)



Jotenkin en ole nyt niin masennuksessa niinkuin yleensä näin menkkojen alkupäivinä liekö tuo tulevä kevät auttanut asiaa. Niin eikös se kevät ole sellaista lisääntymisen aikaa luonnossakin että pitää vain toivoa että kevät toisi iloisia yllätyksiä itse kullekkin meistä.



Painosta minunkin pitää kommentoida. Vuoden alusta kun aloin painon pudotus urakan mutta se kun on tyssännyt ihan kokonaan. Se 4 kiloa lähti muttaa nyt ei sittenmillään ja se 6 kiloa pitäisi vielä saada pois. Ei taida tämä tyttö pikini kunnossa olla kesällä.



Reilu viikko töitä ja sitten lähdetään pienelle lomalle:) saattaa sattua ne tärppipäivätkin aika lähelle siihen:)



Mukavaa tiistai päivää 60-lukulaisille!

Pahoitteluni Tetille. Uutta päivää päin sitten vaan! Emmille pikaista paranemista.



Paheita: punaviini, suklaa, ruisleipä, äkkisuolainen metwursti, junttapulla, jäätelö, jäätelö, jäätelö... Tässä näitä näin ensi hätään.



Ei kuulu mitään, painan töitä kuin pieni eläin eikä elämään paljon muuta mahdu. Paitsi että ostin meille makuuhuoneeseen hienon villamaton! -paide-

Kiteytipä kaiken minunkin puolestani tänään. Lukuunottamatta villamaton hankintaa allekirjoitan kaiken =).

tipautan listasta myös pois villamaton ja sen lisäksi metwurstin. ja jatkan hommia, heti kun on muutaman päivän poissa niin kostautuu...palajan paremmalla ajalla.

-trattis

Nukuin ihanan pitkän yön - ja näin unta, että olin raskaana. Ensimmäistä kertaa elämässäni, muuten. Hassu juttu, nyt kun en tietoisesti piinaile, alitajunta kuitenkin työntää asiaa esiin. Ehkä se on myös osa surutyötä, kun kohta on jäätävä yritystauolle. -paide-

Ei voi olla totta, on jo keskiviikko .. Ja olo kohtalaisen hyvä ' vihdoinkin' Olen lähdössä lainaneuvotteluihin piakkoin, ja katsotaan mitä tapahtuu, jos vaikka piankin muutetaan. Eilen käytiin katsomassa aivan ihanaa paritalonpuolikasta ja hintakaan ei päätähuimannut, koska asunto oli pieni, mutta neliöt käytetty hyvin ja ' oma sauna' ja mukavan kokoinen piha olivat +++.



Paide tuosta unesta, jos se vaikka olisi enneuni ? Oletko 100% varma ettet ovuloinnut tässä kierrossa ? Minullehan kävi juuri tuol viissiin lokakuussa. Aloin tikuttamaan ovista ' oliko' kp11 tietämillä ja en saannut tikkuun sitten yhtikäs mitään ja luulin, että se oli ovuloimaton kierto, mutta olinkin ovuloinnut heti kuukaustisten jälkeen, ja silloin en edes tiennyt että niin aikaisessa vaiheessa voi ovuloida, mutta kierrot ovat hyvinkin erilaisia vaikka kiertopäivät eivät toisistaan paljon poikkeaisi. Joten onnea vaan ja bdbd sillekin suunnalle !!!



Teti näinkös kävi .. Voihan kurjimus. No ei auta muu kuin aloittaa uusi kierto ja uusi yritys. Kauankos teillä on vauvaa yritetty ? Voitteko uskoa edes todeksi, meillä tulee elokuussa 2v, kun aloitettiin tämä projekti. Jotenkin uskon edelleen, että meille vauva vielä tulee ja voi kun tulisi pian, että voisi vaikka saada vielä toisenkin vauvan.



No palailen taas joko myöhemmin päivällä tai huomenissa, vaikka huomenna olenkin jo työntouhussa ja pääsen vauvan sivuille vasta illalla .. Hyvää keskiviikkoa tytöt !! t. emmi

Ensin pahoittelut tetille. Niin kuin emmi sanoi, ei muuta kuin kohti uutta kiertoa. Paide, täälläkin uskotaan kovasti siihen että unesi oli enne ja jospa olet huomaamatta ovuloinnut(niinhän se olisi päivän yhdellä tikutuksella käynyt minullekin). Ja joskus ne toiveet käy toteen kun sitä vähiten osaa odottaa. Mitä kuuluu kuumeilijalle ja äipälle, vai oliko se nyt loma-aika??

Emmillähän on ihanat suunnitelmat, uusi koti ja sen laitto,ihanaa! Toivotaan että saatte mieleisenne kodin eikä se nyt mene nenän edestä.

Täällä eilen juteltiin paheista ja kyllä nuo tutuille kuulosti paide sinun paheesi. Viinit ei kuulu paheisiini mutta tuohon jäätelöön olisin laittanut sen vielä kerran lisää. Sitä menee ihan älyttömästi, oli kesä tai talvi. Ja nyt menee kaikki vaalea leipä ja juustot(hyvästi hiivaton tuoka), ruisleipää ei voi edes maistaa. Ja kyllä karkit ovat jätskin kanssa aika ylhäällä listalla ja tuo meetwursti, nam. Siis ihan hirvittävä nälkä iski ja aamukahvin kanssa ei ole mitään....

Eilen oli työpaikan terveystarkastus ja pitihän minun hänelle sanoa että olen raskaana ettei laita minua ajamaan pyörätestiä. Kyllähän hän aika yllättynyt oli ja meinasinkin sanoa että laita hyvä ihminen se suu kiinni kun aivan ammolleen jäi ilmoituksen jälkeen. Katseli papereita ja totesi että 40 on tullut ikää. Sanoin että kohta 41. Kyseli vointia ja työssä jaksamista. Sanoin että ei ole mitään ongelmaa, olo on edelleen hyvä ja välillä pitää ihan muistuttaa että mahassa " saattaakin" olla asukas. Nimittäin on vähän sellainen skeptinen olo edelleen. Sitä niin toivoisi että niitä oireita tulisi ihan roppakaupalla. Mies onneksi rauhoittelee että mistä niitä voi tulla kun ei ole aieminkaan ollut. Onneksi hän osaa olla järkevä. No jäi pyörätestit tekemättä ja verikokeet ottamatta. Tehdään kuulema sitten kun palaan joskus töihin.

Koskas paide sinulla on piina ihan käsillä? Täällä pidetään ukkovarpaitakin pystyssä ja ollaan mukana sinun piinassa. Kaikille mukavaa keskiviikkoa ja palaillaan....pullaton kahvi kutsuu....

-pietu-

eli täten olemme päättäneet paiden unen enneuneksi!

jaksa vaan pietu uskoa että kaikki on hyvin, onneksi miehesi on kannustamassa. ymmärrän kyllä että ajatuksia päähän hiipii, mutta tosiaan jos oireita ei ole ennenkään ollut niin kukapa niitä kaipaa nytkään. koska sulla se ultra-aika olikaan?



täällä mennään kp 20. oireilla ei pääse kerskumaan, ikävä kyllä rintakivut ovat häviämään päin (eilisen jumpan rintalihasvenytykset lähinnä tuntuu...), mutta testit tilasin ja viikonloppuna jälleen tikutusta.



paheista vielä, kiinnittymistä on kyllä punaviinillä kovasti taas auettu kun on ollut matkoja ja muita illallisia...

aurinkoisia kevätpäiviä kaikille - vaikka tämän aamun pakkaset taas talven toikin, mutta valoa riittää!

minä häiriköin. Ei meinaa työmotivaatiota saada päälle millään. Ihanaa trattis että sullakin nuo kp:t on jo noin pitkällä. Minä lahopää muistin että sinä olet oviksen toisella puolen. Nyt jännätään teitä molempia(ja oliko muitakin, ei vain muista). Pidetään kaikkia mahdollisia onnea tuovia varpaita ja sormia pystyssä.

Minä menen lääkärineuvolaan 30.3, siellä kuunnellaan sydänäänet ja varmaan sisätutkimus tehdään sekä normaalit neuvolapunnitukset ym. Istukkakoe on 11.4 - vasta. Tuntuu niin pitkälle ennen kuin pääsee kurkkaamaan. Meinasin keskenmenoriskistä huolimatta mennä siihen kokeeseen jos sen vain pystyy tekemään. Olen sitä miettinyt ja mieskin totesi että emme ole varmoja voimmeko synnyttää(siis minä synnyttää ja mies haluta)jos tiiedämme että lapsella on joku esim kromosomivika. Siinä ei ole pelkästään omat itsekkäät ajatukset vaan on mietittävä kahden terveen lapsen elämääkin, mitä se niihin vaikuttaisi. No nyt saa heittää kivillä päähän mutta jokainenhan tekee itse ratkaisut. Ja minä kun olen nyt tässä raskaudessa tällainen hermoheikko niin voisi ainakin loppuraskaudesta nauttia jos kaikki olisi hyvin. Meni taas kerran asiasta ohi mutta mukava kun voi jossakin mieltään purkaa. Kuitenkin ne minun ajatuksissa päivittäin montakin kertaa ovat.

Unohdin äsken laittaa nuo raskausviikot, niitä on nyt siis 9+5.

-pietu-

Mä tahdon nyt vähän löysäillä ja sopeutua ja kerta kaikkiaan kokeilla, miltä tuntuu, kun ei tarvitse koko ajan kuulostella mahakipujaan ja puristella tissejään ja tunnustella olemattomia oireita. Että voiko sellaista elämää edes elää...



Mikäänhän ei tietenkään ole niin varmaa kuin epävarma, mutta enneuniin en usko ja ovuloimattomuudesta tässä kierrossa olen jokseenkin varma.



Pietu, nuo seulontajutut on jokaisen kohdallaan harkittava, tuskin kellään on varaa mitään kiviä viskoa!



Trattis, me ollaan tosiaan suunnilleen samoissa kierron suhteen. Viikonloppuna pitäis täällä lorahtaa. Mitään testejä en edes suunnittele, senkin puoleen, että äiti tulee kylään. Peukutuksia sulle! -paide-

Voi voi sentään, kyllä tämä vauvayrityksen loppuminen taitaa sittenkin kalvaa minua enemmän kuin arvasinkaan!



Päättelen siitä, että aamulla ajauduin suorastaan pieneen sanaharkkaan armaan siippani kanssa. Hän oli puhunut sairaanhoitajan kanssa jodihoidostaan, mutta ei ollut kysynyt, MILLOIN se tarkkaanottaen tehdään. Vaikka minun mielestäni oli siis nimenomaan sovittu, että kysyy, kun hoitsu ottaa yhteyttä. Hoidon ajankohtahan nääs vaikuttaa siihen, pitääkö ryhtyä ehkäisemään jo näiden menkkojen jälkeen vai vieläkö on yksi kierto vapaata.



Minä en haluaisi nyt ruveta mitään hormoneja syömään, jotenka olemme ajatelleet, että ehkäisy hoidon aikana on kondomit. Mutta nyt mietin sitäkin, tuntuuko hirmu pahalta, jos oviksia kuitenkin silloin tällöin tulee ja sitten täytyy vaan hommeloida kumiukkoon käärittynä ja todella EHKÄISTÄ. Olisiko kumminkin parempi minun hommata joku hormonaalinen ehkäisy, joka estäisi oviksen tulon kokonaan... Ei tuntemuksia, ei tuskaa.



Onhan tässä ollut aikaa tottua ajatukseen yrityksen loppumisesta, mutta tuntuu kummalta, kun se nyt konkretisoituu. Se limainen ja aristava todellisuus on kuitenkin ollut niin olennainen osa minun elämääni jo yli kaksi vuotta. Osaanko mä enää olla kyttäämättä oviksen ajankohtaa ja laskematta piinapäiviä?



Sorry, mä nyt rasitan teitä tällä. Nyt ei ole oikein ketään ukopuolista, jonka kanssa näistä jutuista voisi puhella. -paide-

Voi sinua paide, et sinä meitä rasita. Sitä vartenhan täällä ollaan että saa purkaa niitä ajatuksiaan jotka mieltä painaa ja eikä ole ketään joka kuuntelisi. Tuntuu vain niin tyhjältä kun ei voi sinua ihan konkreettisesti auttaa. Mietin tuossa jos olisin tilanteessasi niin tuntisin varmasti ihan samoin. Jotenkin sitä kroppansa oppii vuosien myötä tuntemaan ja varsinkin kun sitä ovista oikein oppii tulkitsemaan niin vaikeaa se varmasti ilman mitään oviksen estoa tulee olemaan. Mutta täällä ennenkaikea toivotaan ja uskotaan ettet tarvitse enää tuollaista miettiä tulevien piinapäivien jälkeen vaan se odotettu plussa tulee sieltä. Pois pois muuta ajatukset loppuviikkoon.

Tuohon aikaisempaan, huolien purkamiseen täällä, minulla ainakin on se tilanne että kaikki lähimmät ystävät ovat jo lapsensa tehneet tai sitten on niitäkin jotka eivät vain jostain eri syistä niitä tee tai saa, ei yksinkertaisesti ole sellaista paikkaa jossa näistä asioistaan sanoisi. Ei mies jaksa olla samalla tasolla näistä asioista kiinnostunut(ainakin omalla kohdalla).

Tänne ei mitään entistä kummempaa, ei uusia oireita, ei mielihaluja, vointi on hyvä.

Mutta pidetään paidelle ja trattikselle nyt peukkuja ja toivotaan että se täti menisi jonnekin hornantuuttiin kasvattelemaan pippureita....



Aurinkoa tähän päivään ja palaillaan taas.

-pietu-

mahtuneet kaikki viestit, kaikenlaisista aiheista; toiveista, raskaudesta, lapsettomuudesta, hoidoista ja niistä ikävistä keskenmenoista ja muista.

enpä minäkään miehelleni näistä päivittäin puhu (puhuisinko jos en kirjoittelesi täällä?) lähinnä ilmoitan että nyt on tärppipäivät käsillä, ja sitten muutaman viikon päästä testin tuloksen tai tädin saapumisen.

niinhän se varmaan on tämän lapsentoivomisen tai sen lopettamisen kanssa kuten niin monen muunkin asian kanssa, että vasta sitten kun oikeasti elää sitä vaihetta tietää miltä se tuntuu ja miten siihen reagoi.

vaikea valinta tuon ehkäsyn kanssa, toisaalta hyvin ymmärrän että pillereiden tms syönti tuntuu turhauttavalta, toisaalta oviksen tunteminen ei ehkä ole niin kiva muistutus asiasta. toisaalta jos niitä päiviä on laskeekseen niin laskee kai niitä joka tapauksessa. mutta kaipa sekin tapa unohtuu, tai niitä kramppeja ei samalla lailla sitten enää analysoi.



omaan napaan ei mitään uutta. ei ole rintakipuja eikä muutenkaan mitään erityisiä tuntemuksia. joten huomisen illanvieton vietän ja sunnuntaina sitten katsotaan (silloin kp 24 jolloin minilugeannostukseni loppuu, vai oliko se 25...)



pietulle tutkimuksista, että kyllähän jokainen tekee ihan omat päätöksensä. ekassa raskaudessa olin istukkanäytteeseen menossa (mutta siellä tuli sitten ikävät uutiset, mutta se olikin eka ultra tai mikään kuuntelelu eli itse asiassa huonot uutiset olisi voinut saada jo aiemmin), toisessa en sitten ajatellut mennä. nyt jos raskautuisi alkaisi varmaan uusi mietintä asiasta.



nyt vielä vähän töitä ennen lounasta.

On taas mennyt kaksi päivää hujauksessa, eilen oli tietsikassa vikaa joten olin aika kädetön töissä puoli päivää ja tänään on sitten ollut aamupäivä yhtä tulipalojen sammuttamista. Eilen yritin kyllä tänne kirjoittaa mutta sivut kaatuili ainakin mulla.



Paide, sorry mutta taidan yhtyä siihen joukkoon joka veikkaa että unesi oli enneuni! Ja onhan tämä ryhmä sellainen Leelian lepotuoli itse kullekin, eikös täällä nimenomaan saa vatvoa näitä asioita kun mieltä painaa? En minäkään jaksa tai halua näistä vatvoa miehelle tai ystäville. Miehelle joskus ja siskolle ehkä...



Eipä varmasti kukaan ole pietulle kiviä heittämässä. Sitä tässä on kovasti itsekin miettinyt. Jo tuossa km-raskaudessa oltiin kallistumassa siihen että odotetaan seerumiseula ja sitten päätetään jatkosta. Nyt kun se meni kesken niin jos tulen uudestaan joskus raskaaksi, niin pelkään varmaan niin hullluna uutta keskenmenoa etten varmasti uskalla mennä istukka- tai lapsivesitutkimukseen, vaikka " normaalisti olisin ehkä mennytkin.



Kohta päästään porukalla piinailemaan trattiksen kanssa!



Kp8 ja eteenpäin mennä porskutellaan, ja iloitaan lähestyvästä viikonlopusta!