Onko täällä muita pitkään yrittäneitä?

Heips Selmiina!

Pikkukakkonen on meilläkin toiveissa, ollut jo peräti kaksi vuotta. Aika todella menee nopeasti! Keskenmenoja olen joutunut kokemaan tämän kahden vuoden aikana kaksi (yksi tuulimuna keskeytyi rv 12 01/05, ja aivan alkuraskauden keskenmeno oli 04/05). Keskenmenojen jälkeen kuukautisten alkaminen tuntui aina uudelta keskenmenolta/menetykseltä henkisesti ja silloin oli todella rankkaa, mutta nyt jo on helpottanut.



Välillä tosiaankin tuntuu, ettei meille enää sitä toista ihanaa nyyttiä suoda, mutta sitten taas toivonkipinä herää, että joskus kuitenkin... Tietysti mitä nopeammin sen parempi! Esikoistakin tehtiin melkein 2 vuotta. Minulla on aina kierrot heitelleet ja miehenkään simpat eivät ihan huippuluokkaa ole, mutta niillä olen kuitenkin kolmesti raskautunut. Itse epäilen, että oviksen kanssa olisi ongelmia. Ensi maanantaina marssinkin heti aamusta gynelle. Toivottavasti saan sieltä jonkinlaisen selvyyden, tarvitsenko lääkitystä vai onko tämä 29-34(-52) kiertoni normaalit. Ovis ainakin tapahtuu aina tosi myöhään (n. kp 18-21), jos tapahtuu. Clomeja olen jo pienimmällä annostuksella kokeillut keskenmenon jälkeen, ja se eka clomikierto toimi: ovis kp 13 ja plussa tuli, mutta raskaus siis kuitenkin keskeytyi pari päivää plussan jälkeen. Kolmesta muusta clomikierrosta ei siis enää löytynyt tehoja... Josko pitää annosta nostaa tms. Mutta maanantaina siis selviää!



Kannattaa sinunkin mennä gynelle, jos siltä tuntuu! Kyllä yksityiselle ainakin pääsee jo ennen vuoden yritystä. Kirjoitellaan vaan " pitkään yrittäneiden" pinoon kuulumisia, toivottavasti ei tarvitse enää kovin pitkään jatkaa tätä yrittämistä! Tsemppiä!

Yritys aloitettu toukokuussa 05 ja toista lasta toivotaan. Esikoinen täyttää nyt toukokuussa 3 v. ja hän sai alkunsa melko helposti, neljännestä kierrosta. Ikää minulla ja miehelläni on nyt molemmilla 34.



Yrityksen aloitimme innolla ja rennoin mielin, ajatuksella ' onhan se onnistunut ennekin miksi ei siis nyt' , mutta kyllä se tuossa alkusyksystä sai mielen aika matalaksi kun ei tärpännyt. Siinä kävi vielä niin, että kun mulla on yleensä ollut säännölliset 28 pv kierto, niin sitten elo-syyskuun aikoihin kierto piteni. Ensin tietysti olin onnessani, että nyt tärppäsi, mutta testit näytti vaan negaa. Ja sitten kp 33 alkoi kuukautiset. Kyllä siinä itkettiin pari viikkoa. Sen jälkeen onkin sitten kierrot olleet tuon 33 pv, tosin edellinen kierto oli 32 ja nyt tämä juuri päättynyt 30. Toivottavasti ne edes palaisi takaisin normaaliksi...



Nyt nämä kaksi edellistä kiertoa on myös olleet vähän masentavampaa. Juuri tänä aamuna alkoi vuoto ja tässä on ollut itku kurkussa koko päivän. Ei mulla mitään ihmeempiä oireita ollut, että sikäli ei ollut sen enempää odotettavaa kuin ennenkään, mutta jotenkin se vuodon alkaminen tuntuu joka kuukausi vähän isommalta iskulta. Enkä jaksaa enää pinoutua noihin kuukausipinoihin, ei tullut meille kesävauvaa, heinävauvaa, elovauvaa jne.



Tuttavapiirissä syntyy vauvoja, sukulaiset ja työkaverit ahdistelee vauvakysymyksillä. Erityisesti miehen sukulaiset on rasittavia. Ne on tosi vanhanaikaisia ja ajattelee kaikista asioista, että ' näin on ennenkin tehty joten näin nyt vaan kuuluu tehdä' , esim. näistä lapsiasioista olemme kuulleet moneen kertaan, että lapset pitäisi tehdä 2 v. välein, se olisi paras ikäero. Ja tietysti aina välillä voivotellaan sitä kun olemme jättäneet lasten hankkimisen niin myöhäiselle iälle... niin kun nyt ei olisi stressiä ja pahaa mieltä muutenkin.



No tämä on taas tällainen masennuspäivä. Kyllä se tästä. Mielelläni pinoutuisin tämän tyyppiseen pinoon ja kirjoitan kyllä pirteämpiäkin juttuja kunhan taas pääsen täältä aallonpohjasta pois.

Kylläpä oli tutun kuuloisia tekstejä kun luin teidän kirjoituksia. Samassa veneessä ollaan. Esikoinen on jo 4,5 ja lokakuussa 04 oli varhainen keskenmeno ja sen jälkeen 4/05 kohdunulkoinen raskaus. Sittemmin ei ole plussan plussaa testeihin ilmaantunut, vaikka yritys on ollut tosi aktiivista. Tosiaankin alkaa jo toivo mennä tähän hommaan.

Jotenkin lohduttavaa etten sentään ole ainoa tapaus.

Hei,

liittyisin mielelläni joukkoonne. Mulla on yksi lapsi 6v. clomit+pregnyl-lääkityksellä aikaansaatu. Mitään erityistä vikaa ei ole koskaan löytynyt,mutta kun ei vaan tärppää niin ei. Otan varmaan kanssa liian raskaasti eikä senkään takia onnistu. Toivoisin toista lasta niin kovasti, mutta ikääkin alkaa jo olla, täytän 38 syksyllä. Historiaa sen verran, että olen jättänyt ehkäisyn pois jo joskus 90-luvun lopulla. Ekaa lasta yritettiin pari vuotta ja sitten lääkehoidolla onnisti heti. Toista en sitten ihan heti perään haluttu (nyt kaduttaa!!) ja myöhemmin meni sitten parisuhdekin siihen kuntoon, että lasta ei olisi siihen voinut kuvitella. Päädyimme eroon, mutta olen löytänyt uuden ihanan rakkaan, jonka kanssa vauva olisi enemmän kuin toivottu. Mutta kun ei, niin ei. Puolisen vuotta on nyt yritetty oikeesti ja nyt on menossa 3. clomikierto. Odotukset oli tietty korkeella, kun sillon -99 tärppäs heti. Keskiviikkona menen gynelle, kun ei määrätty mitään seurantaa lääkitykseen ja aion sitä nyt vaatia. Olisi mukava vaihtaa kuulumisia.

Tämä avaus ja siihen tulleet vastaukset ovat niin tutunkuuloisia, joten haluan ilman muuta mukaan jos järjestäydytään pinoksi.



Meillä kesäkuussa kolme vuotta täyttävä tytär, jota aikanaan yritimme saada alulle noin parin vuoden ajan. Kävimme tuolloin lapsettomuustutkimuksissa, mutta niissä ei silloin pitkälle edetty, kun esikoinen yllättäin ilmoitti tulostaan. Jäimme siihen käsitykseen, että pystymme saamaan toisenkin lapsen " luomuna" . Aikaa kuitenkin on vierähtänyt liian pitkään. Minulla on ollut viime vuoden aikana kaksi varhaista keskenmenoa 04/05 ja 12/05. Näiden parin vuoden aikana yrityksen aktiivisuus on vaihdellut toivorikkaiden tunteiden ja pettymysten mukaan. Tällä hetkellä on sellainen vähemmän aktiivinen kausi, sillä otin melko raskaasti, joulukuun km.

meillä on kolmosta yritetty nyt 16 kiertoa. Ykkönen sai alkunsa helposti, syntyi 08/01. Esikoisen jälkeen ei ollut mitään ehkäisyä vaan ajateltiin, että toinen tulee jos on tullakseen, minä haaveilin pienestä ikäerosta. Kuukaudet seurasivat toisiaan ja lopulta yritystä oli takana 22 kiertoa kun laparoskopian jälkeen sain tietää kakkosen olevan masussa. Kakkonen syntyi 06/04. Kakkosen jälkeen söin hetken minipillereitä, mutta 11/2004 päätin jättää pillerit pois.



Hetken aikaa pidin taukoa kuumeilusta, mutta tänne taas eksyin jokin aika sitten vaihtamaan taas la-toive pinoa. On tässä muutama kierto vierähtänytkin. Joitakin kertoja on testiin jo plussaa tullutkin, mutta eivät ole sitten pienet pysyneet kyydissä.



Kakkosta yrittäessä kävin tosiaan laparoskopiassa, jossa multa poistettiin endoa ja joku vesikysta. Nyt alkaa taas kipujen perusteella tuntua siltä, että endo olisi uusiutunut. Dramatiikkaa elämään tuli kun laparoskopia tehtiin kp29 ja kp37 sain silloin tietää että olenkin raskaana. Silloin laparoskopia aamuna testi näytti negaa...



Nyt on menossa kp19/27-38 ja taas tuntuu siltä, että olisi voinut vaikka tärpätäkkin. Jääpi nähtäväksi.

Meillä on yritystä enemmän tai vähemmän jo helmikuusta -05 . Eipä ole tärpännyt eikä edes haamuja saatu :(( Itsellä on jo yksi lapsi 10v. edellisestä liitosta, avomiehellä ei yhtään, joten hänenkin takiaan tärppiä toivoisin.Ikää kuitenkin jo molemmilla reippaasti yli 30 , joten mahkut vähenee vuosi vuodelta. Jouluun asti jännitin ihan simona joka kierrossa, josko tärppää mutta nyt jo vuoden yrityksen ja pettymysten jälkeen alkaa tämä into jotenkin hiipua. Meillä on kuiteski sellanen tilanne, että se vauva ei kuitenkaan ole mikään " pakollinen elinehto" mutta olis kyllä todella kiva sellanen nyytti vielä saada aikaiseksi yhdessä. On myös päätetty ettei lähdetä mihinkään hoitoihin, vaan tyydytään nyt sitten siihen " jos luoja suo" . Enpä tällä iällä enää haluakaan hoitoihin.

Piinailu kuitenkin jatkuu, mutta olen tässä yrittänyt saada ajatuksia vähän muuallekin, kun tuntui syksyllä jo ettei mikään muu pyöri mielessä kuin tämä vauva-asia, mieskin alkoi kypsyä " yrittämiseen" . Otetaan nyt rennosti ja toivoa vielä pidetään hiukan yllä :)

Onhan teitä muitakin!! Ja yllättävää huomata miten samanlaisessa tilanteessa kaikki ollaan. Siis lapsi jo ennestään tais kuitenkin olla kaikilla. Niin siis meilläkin (en tainnut tuossa ekassa viestissä kertoa). Meillä on kesäkuussa -04 syntynyt ihanuus.



Minipillerit oli käytössä toukokuun loppuun asti. Siitä heti tärppäsikin, mutta meni kesken rv 6. Tämä tapahtui siis elokuun alussa. Loppuvuodesta alkoi menkat olla omituisia, tuhruttelua, kipuja läpi kierron. Ja nyt tammikuussa olis yksityisellä gynellä joka heti käsikopelolla aavisti endoa siellä olevan ja ultra sen varmisti. Sanoi vaan että tämä hidastaa raskautumista, mutta käski yrittämään syksyyn asti ja sitten vasta mietittäisiin mitä asialle tehdään. Tämä tässä nyt on mietittänyt... Jos se endo onkin jo paha, tai etenee nopeasti, ja sitten on jo liian myöhäistä. Moni endolainen raskautuu vain rankempien hedelmöityshoitojen avulla... Mietityttää pitäisikö jo mennä lääkäriin, jollekin muulle tai samalle jolla olin, ja kysellä enemmän asiasta. Toisaalta voihan tässä muutaman kuukauden odotella...



Tulipas lätinää... Vilijonkalta haluaisin kysyä tuosta endosta. Miten sulla se todettiin? Ja alettiinko heti hoitamaan jotenkin? Että mitä sinä olet mieltä kannattaako tässä vaan odotella?



Mulla tässä taas alkoi menkat. kp 3/27 nyt menossa. Nyt olis sitten toiveissa jouluksi saada se vauva! Tässä vaiheessa kiertoa sitä aina jaksaa uskoa, ehkä tästä kierrosta tärppää. Muutaman viikon päästä on masis, eikä uskoa ollenkaan. Mietin että pitäiskö tilata ovistestejä tähän kiertoon. Aikasemmin en ole kokeillut. Vaikka ovis oireet ovatkin mulla tosi selvät. Mut ihan varmuuden vuoksi... Oletteko muut käyttäneet ovistestejä?



Jospa tästä lähden kahvin keittoon... Kotona siis pojan kanssa olen. Ja kiirettä pitää sen kakkosen alulle saamisen kanssa, että ehtis syntyä ennen ku esikko 3v. Saisin sit sen saman äippärahan ku esikoisesta. Ja jollei tärppiä kuulu, pitäis kehitellä jostain töitä tai jotain. Tämäkin asia tässä ahdistaa. Onko muilla vastaavia ongelmia?

meillä onkin sitten samanikäistä perheenlisäystä, kun meidän kakkonen on siis syntynyt 06/04. Juhannusaattona kaikenlisäksi.



Endoa olin itse epäillyt vuosikausia (jo ennen esikoisen syntymää) muttei oikeestaan yksikään gyne ottanut mua tosissaan. Sitten kakkosta yrittäessä kivut ja vaivat äityivät niin pahaksi, että kun itkin niitä gynelleni (joka on erikoistunut lapsettomuuteen) hän sanoi heti, että siinä taitaa olla syy siihen etten ole tullut raskaaksi. Endo jotenkin omalla toiminnallaan sotkee hormonitoimintaa ja saattaa häiritä ovulaatiota tai kiinnittymistä.



Sisätutkimuksen tehtyään oli sitä mieltä että endoa siellä on ja laittoi lähetteen laparoskopiaan. Mulla ei olis kunnolla varmaan näkynyt ultrassa endo, kun sitä oli kohdun takana ja kohdun kiinnikkeissä.



Laparoskopiaan meno pelotti ihan hirveesti, pelotti että miten paljon sitä endoa onkaan, mutta selvisin ihan laparoskopialla ettei vaadittu mitään isompaa operaatiota.



Mulla oireili se endo niin etten pystynyt viikkoa ennen menkkoja kunnolla istumaan, hytkyvässä autossa/bussissa istuminen oli vähän ennen menkkoja ja menkkojen aikana tosi tuskallista. Yhdyntä teki kipeää samoin vessassa käynti. Ja vuoto oli tosi runsasta.



Kakkosta yrittäessä pidin vähän aikaa gynen mieliksi lämpökäyrää ja silloin mulla heitteli lämmöt miten sattuu. Joten kolmen kierron jälkeen lopetin sen touhun kokonaan.



Todennäköisesti mulla se endo myös vaikeutti kiinnittymistä, sillä kakkostakin yrittäessä sain pari kertaa plussan testissä näkymään, mutta sitten tulikin vuoto ja iso pettymys. Tätä mun kiinnittymisteoriaa tukee myös se, että heti kun endo oli poistettu niin olin raskaana. Vaikkakin kierrosta, jossa käytimme kondomia juuri sen takia ettei laparoskopiaa tehdä raskaana olevalle ja piti se aika kun odotin kutsua toimenpiteeseen käyttää ehkäisyä.



Itse olen sitä mieltä, että kannattaa hakeutua hoitoon, jotkut tulevat endosta huolimatta raskaaksi, niinkuin minä kun aloin odottaa esikoista. Mutta sitten taas voi käydä niin ettei tulekaan kuten meille kävi sitten kakkosta yrittäessä. Nyt luulen, että endo on tulossa takaisin - kipuiluista päätelleen, joten kaipa minäkin taas tästä gynelle menen valittamaan. Etenkin kun alkaa olla tuota yritystäkin takana jo yli vuosi...

Miten olisi voinut arvata että näin vaikeaksi tämä meni. Tarinanne tuntuvat niin tutuilta. Kiva ( tai ei tietenkään kiva) kun on kohtalotovereita kuitenkin. Kuukausipinoissa olen pyörinyt myös minä kesäkuisista, heinäkuisiin ja elo ja niin edelleen aina pudoten kyydistä. Meillä yritystä on nyt takana tasan vuosi, heinäkuussa arvelen olleen varhaisen keskenmenon, testi ehti näyttää plussaa yhden päivän. Lapsia ennestään 2 joista esikoista tehtiin 10 kk mutta kakkonen ilmoitti tulostaan samantien ehkäisyn lopettamisen jälkeen ( ei yksiäkään kuukautisia väliin)

Tutkimuksiin hakeutumista olen harkinnut minäkin. Tämä on hassu tilanne kun oikeastaan ei voi lukea itseään lapsettomiinkaan mutta raskaaksikaan ei tule.

Tsemppiä kaikille ja heti ilmoittamaan jos teillä tärppää, aina kuukaisipinojenkin pussalistoista etsin niitä joilla yritystä olisi vähän enemmän takana ja plussa kuitenkin saatu, se aina ilahduttaa ( vaikka kenellekään en pitkää yritystä toivokkaan tietenkään) ja antaa toivoa meille muille pitkään yrittäneille.

Selmiina kyseli , että onko ongelmia työkuvioiden ja vauvahaaveilun kanssa.

Itsellä ainakin on.Olen tehnyt nyt vuoden verran pelkästään osa-aikaisia töitä ja kovasti toivonut, että voisikin sitten jäädä ihan kunnolla kotiin (pidemmäksi aikaa) jos vauva tulisi.Eli koko ajan on vähän niinkuin " toisella kädellä" noita töitä tehnyt ja odottanut vaan sitä tärppiä. No, nyt menin sitten sopimaan yhdestä kokopäivä työstä (tosi kiva työ ja omaa alaa vastaava) joka kestää ensi syksyyn asti, kun " väsyin" tosiaan tähän vauvatouhuun kun mitään ei ole tapahtunut ja halusin saada elämään vähän muutakin ajateltavaa. Eli jos nyt sitten heti tulisinkin raskaaksi, niin ehtisin kyllä hoitaa tämän työn ensin " pois alta" . Ja toisaalta toivon, että nämä työkuviot veisivät turhaa stressaamista näistä vauvatouhuista syrjemmälle.Mutta tosiaan koko ajan tulee laskeneeksi, että paljonko sitä näillä nykyisillä ansioilla saisi äippärahaa jne. jne. Toisaalta sitä miettii jo näin kolmenkymmenen ikävuoden paremmalla puolella, että jos vauva tuleekin niin onko tosiaan varaa jäädä enää pidemmäksi aikaa kotiin jos haluaa työelämässäkin vielä tienata. Että näitä tavallisia ajatuksia, joita varmaan aika moni miettii...

Elikkä meillä 2 lasta 03/-97 ja 04/02.Ekaa lasta yritettiin 6kk.

Toista lasta 3 vuotta ja nyt kolmatta yritetty kohta 2 vuotta.

Ensimmäinen lapsi tuli luomusti ja toiselta söin clomia ja toka clomi kierrosta tärppäsi.

Nyt olen syönyt viime vuoden puolella 3kk clomeja tuloksetta ja nyt tässä kuussa söin vimpat clomit ja tk:lääkäri määräsi mun tiputteluvuotoon teroja eli tässä kuussa syön molempia.

Nyt menossa kp18/27-28 saapa nähdä joko nyt sitten olisi tärpännyt.

Mulla oli tiputteluvuotoa toisenkin lapsen kohalla mutta tiputtelusta huolimatta raskauduin.Onko teillä muilla ollut tiputtelua ja siitä huolimatta olette raskautuneet?

Mulla oli määräaikainen työ silloin, kun odotin ykköstä. Olin työhöni tosi uupunut ja raskaus tuli tosi hyvään saumaan. Työsopimus päättyi samana päivänä, kun lapsi syntyi. Olin ajatellut, että olen lapsen kanssa kotona jonkin aikaa ja etsin sitten uutta työtä. Työskentelen sellaisella alalla, että töitä yleensä löytyy. Sain sitten 4 v. määräaikaisen työn ja siitä oli hyvä saumat saada vakipaikka. Olen aina ollut sellainen harkitseva ja halunnut, että asiat ovat suht kunnossa taloudellisesti ym. En siis silloin uskaltanut ruveta täysillä toisen lapsen tekoon, kun ei ollut varmuutta työn jatkosta ja silloisen miehenikin työ oli määräaikainen ja kehnopalkkainen. Nyt on sitten vakivirka, mutta toista lasta ei sitten varmaan enää tulekaan=( Välillä ottaa aivoon, että pitää olla tällanen järkeilijä. Voihan se olla, että toista lasta en olis saanut aikasemminkaan, mutta ei ne mahikset nyt enää ainakaan kasva. Olen siis " jo" 37, liekö tämän pinon nestori...Nyt on menossa kp 10/26-27 ja ovista ootellessa. Aloitin tänä aamuna tikutuksen ja joku haamu taisi näkyä. Kolmas clomikierto menee ja ovis on tähän mennessä tullut kp 14, siihen se on sit jäänytkin. Ehkäpä pe-la pääsen piikittämään (pregnyl). Huomenna menen gynelle vaatimaan seurantaa lääkitykselle ja olis mukava nähdä ultrasta tapahtuuko siellä muniksissa mitään. Jänskättää vähän. Iästäni huolimatta olen ajatellut vielä jotakin hoitoa, jos tämä nykyinen ei tehoa. Joskus viljelen mustaa huumoria ja mietiskelen, että eipähän ole ainakaan tarvinnut vuosien varrella laittaa rahaa ehkäisyvälineisiin...

Minäkin liittyisin mukaan. Ajattelin eka, että eihän me nyt vielä niiiin pitkää olla yritetty (1 v ja 2 kk), mutta kun lukasin viestit läpi niin huomasin, että muitakin saman aikaa yrittäneitä oli. Minäkin pinoudun jossain vaiheessa kuukausi pinoihin, mutta siitä meni maku kun ei koskaan edes plussan plussaa ole tullu ja alko jo muiden onnistuminen tuntua ihan hirveeltä.Nyttemin olen siitä tunteesta onneksi päässyt.



Meillä ei ole ennestään lapsia ja taidan olla aika nuorikin tähän porukkaan (minä 22 ja mies 24), mutta pitkä yrityshän tässä yhdistää:)



En tiedä vielä, että kirjottelenko vai taustailenko, kun aina välillä tuntuu että pakko lopettaa tää palstalla pyöriminen ja antaa asian olla, mutta on niin mukavaa jakaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, että en kauaa malta pysyä poissa.



Olin jo nyt aika sekaisin ihmisistä kuin luin nopeasti viestit läpi, joten osaisikohan joku tehdä esittelylistan, jos tehdään tästä " virallinen" pino?Vai mitä mieltä ootte?

Mä voin esitellä ekana itseni.

Nimi:Anna-liisa

Ikä:toukokuussa 30v.

Miehen ikä:Ensi kuussa 38v

Lapsia entuudestaan:2 poikaa,kesällä vanhempi täyttää 9v. ja nuorempi ensi kuussa 4v.

Kauanko ollut yritystä:Nyt kolmatta yritetty kohta 2 vuotta.

Minä esittelen sitten tokana.

Nimi: Bien

Ikä: 35v

Miehen ikä: 38v

Lapsia entuudestaan: Tytär 06/03

Kauanko ollut yritystä: Esikoisen jälkeen ei ole käytetty mitään ehkäisyä.

Nimi:Senniina

Ikä:marraskuussa 38

Miehen ikä: 32

Lapsia entuudestaan:poika 6v ex-liitosta, nyk.miehellä ennestään kaksi lasta

Kauanko ollut yritystä:Ekaa yritettiin 2 vuotta, tärppi heti clomeilla+pregnylillä.Ehkäisyä ei sen jälkeen käytössä.Nyt yritetty n.6kk, joista 3.clomeilla.

Nimi:Beijaflor

Ikä:täytän kesällä 23

Miehen ikä: täyttää kesällä 25

Lapsia entuudestaan:ei ole

Kauanko ollut yritystä:aika tarkkaan 1 v 2kk

Nimi: vilijonkkka

Ikä: 35

Miehen ikä: 30

Lapsia entuudestaan: pojat 08/01 ja 06/04

Kauanko ollut yritystä: suurinpiirtein 1 v 3kk

Esittely

Nimi: Taina

Ikä: 28

Miehen ikä: 30

Lapsia entuudestaan:-

Kauanko ollut yritystä: suurinpiirtein 5kk