rask jälk masennus

Mulla oli ainakin tosi vaikeaa kotiutua laitokselta. Itkin ja olin jotenkin tosi turvaton, vaikka kaikki oli loistavasti ja mies auttamassa, ym. Laitoksella tuntui hyvältä ja siellä kaikki oli hyvin. Alakuloinen fiilis iski, kun piti lähteä kotiin... Huomasin, että laitoksella oli hyvä olla, kun ammattitaitoinen henkilökunta tsekkasi vauvaa välillä ja mittailivat kuumetta, bilirubiini-arvoja, ym. Yhtäkkiä olisi pitänyt ITSE huomata, jos vauvalla on joku huonosti ja kantaa vastuu itse. Sitten oli ekan parin kuukauden aikana välillä tosi alavireisiä päiviä, vaikka ulkoisesti kaikki oli hyvin. Tunnistin, että uusi tilanne, uusi arki ja uusi vastuu olivat vaikeita kohdata. Kaikki oli jotenkin tuntematonta ja oli niiiin paljon uutta opeteltavaa. Kiteyttäisin alakuloisen fiilikseni sanaan TURVATON.



Sitten kun sain puhuttua asiaa vähitellen miehelleni ja huomasin, että arki sujuu riittävän hyvin ja elämä kulkee edelleen eteenpäin, luottavainen mieli alkoi palata. En koe, että mulla olisi ollut varsinaisesti synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta voimakkaat tunteet yllättivät täysin. Nyt kun vauva on 4,5kk ei noista fiiliksistä ole jälkeäkään. Kaikelle, mikä itsestä nousee, pitää antaa tilaa ja kuunnella itseään - jostakin ne tunteet kertovat, ei ne tyhjästä nouse. Oma hyvinvointi on hirmuisen tärkeä ja siksi on puhuttava tuntemuksistaan jollekin, olkoon se sitten oma mies, neuvolan täti, ystävä, äiti, tai joku muu. Vauva nostattaa helposti monenlaisia tunteita, jotka eivät varsinaisesti liity häneen, vaan vauva laukaisee tunteita jostain äidin omasta menneisyydestä, mahdollisesti omasta lapsuudesta. Näin ainakin itse huomasin ja oli tärkeä päästä niihin käsiksi.



Kaikkea hyvää ja kohti kevättä!