Mistä rahaa että voi jäädä kotihoidontuelle?
Nyt haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette jättäneet työt lasten takia ja jääneet kotihoidontuelle. Onko teitä edes? Haaveissa on neljäs lapsi mutta työt pilaavat koko haaveilun... Minulla on epäsäännölliset työajat ja olisi aivan kauheaa jos lapsi joituisi alle 1v hoitoon. Mutta miten voi selvitä sillä pienellä kotihoidontuella? Minulla on hyvä palkka. Meillä on asuntolaina ja autolainaakin vielä jäljellä. Asumme maalla, työt alkavat molemmilla eri aikaan, joten meillä on pakko olla kaksi autoa. Menoja siis on, joten se kotihoidontuki tuntuu niiiin pieneltä rahalta... Meidän kunnassa saisi toki kuntalisää 150¿ kuussa. Kertokaahan, riittääkö ne rahat oikeasti? Miten teillä on mennyt? Onko vaikea sopeutua kotihoidontukeen hyvän palkan jälkeen? Kai sitä nyt jotenkin voisi pari vuotta kituuttaa?? Miten minusta on tullut näin materialisti... Ajattelen vain rahaa :(
Kommentit (9)
ponnari, kiitos vastauksesta. Ei kai tässä auta kuin toivoa jotain lottovoittoa :) Silloin ainakin voi jäädä kotiin. Jos saisi edes jonkin verran jonka avulla elää edes vuoden että lapsi olisi 2v ennekuin tarvisi viedä hoitoon.
tässä toinen näkökulma eli meillä riittää ja saamme aina välillä hiukan säästöönkin. Meillä nyt neljä lasta 8v,6v,4v ja 2v asuntolaina ja autolaina. Yksi auto riittää eikä aina ole pakko mennä autolla töihin joten säästämme hiukan siinä. Keskimmäiset lapset (6v ja 4v) käy maksullisessa kerhossa kaksi kertaa viikossa joka maksaa 20e kuussa. Pystymme ostamaan vaatteita ihan kohtuudella ja ompelen itse jonkin verran vanhoista kankaista lapsille. Emme käytä merkki vaatteita ja olen kirpputorien suurkuluttaja :o) Miehen palkka ei päätä huimaa ja itse olen minimi rahoilla kotona ja minua huolestuttaa miten pärjäämme kun joudun työttömäksi,minulla ei ole työpaikkaa minne palata. Olen 9 vuotta ollut kotona lasten kanssa. Välillä tekee kyllä tiukkaa ja kun olemme kesälomalle helsinkiin menossa olen säästänyt jo kaksi kuukautta sitä varten ja joudun tinkimään omista menoista ja ylimääräisistä ostoksista jotta saamme tarpeeksi loma rahaa. Ruokakulut on yksi missä voi säästää ja paljon.
Mutta on siis meitäkin jotka pärjää kotihoidontuella ihan hyvin vaikka on asuntolaina ja autolaina.
Niiloakseli viides toiveissa ;o)
Omppuäippä täällä taas.. :) Itse olen neljän lapsen äiti ja viikon päästä loppuu nuorimmaisen äitiysloma. En voisi kuvitellakaan palaavani töihin vielä! Pikkuinen on niin ihana ja ainutlaatuinen - ja vain kerran pieni! Joten pakko on kiristää kukkaron nyörejä.. :/ Olen myös ollut hyvässä työpaikassa ja nauttinut hyvää palkkaa. Äitiysrahakin on ollut suurempi kuin monen työssäkäyvän palkka. Ja nyt putoan kotihoidontuelle.. meillä ei ole edes tuota mainitsemaasi kuntalisää.. Jonkun verran olen säästänyt sukanvarteen, onneksi. Lapsilisät ovat aikaisemmin menneet suoraan lasten tileille, mutta nyt kotihoidon ajaksi on pakko katkaista se ylellisyys ja käyttää lapsilisätkin ruokaan, vaatteisiin jne.. Olen kyllä himoshoppaaja.. Laitan mielelläni lapsille ihanuuksia ja kotiin kaikkea kivaa.. Mutta eihän se kotonaolokaan ikuista ole. Joten rohkaisen tekemään isoja, hyviä päätöksiä! :)
Laitoin muutes ilmoituksen etsin ystävää- palstalle.. ois kiva vaihtaa sähköpostitse lisääkin ajatuksia. Meillä haaveissa viides... Myös Niiloakseli, kirjoittele!! :))
Ihanaa kevättä kaikille!!
Samoja asioita murehdin minäkin :(
Meillä on sellainen tilanne, että molempien palkat tulevat todella tarpeeseen! Talosta on tosi paljon velkaa ja samoin auto- ja opintolainat yms. Lapsilisät on aina menneet elämiseen, eikä valitettavasti sukanvarteen ole jäänyt. Olen aika kova kuluttamaan ja olen tottunut siihen, että vaatteita voi ostaa melko vapaasti ja reissatakin jonkin verran.
Miehellä on ihan kohtalaisen hyvä palkka, mutta minulla aika keskinkertainen. Pudotus kotihoidontuelle olisi kuitenkin iso. Täällä meillä päin ei myöskän makseta kuntalisää. Kai sitä jotenkin tulisi toimeen, jos olisi pakko. Voisihan sitä tietysti yrittää tehdä jotakin pientä työtä kotona ollessa. Kotimyyntiä tms.
Yksi hyvä konsti olisi myös marssia pankkiin ja maksaa kotona vietetyn ajan lainoista vaan korkoja. Pankit myösntävät tämän tyyppistä maksuvapaata mielellään!
Tai sitten pitäis vaan toivoa, että " ukkokulta" saisi pienen palkankorotuksen :)
Saas kattoo nyt, kuinka tässä käy. Toisaalta tutuu tyhmältä murehtia koko asiaa, kun ei ole vauvasta mitään tietoakaan.
Meillä on kolme lasta,10v,8v ja 1v11kk.Olen ollut kotihoidontuella kuopuksen äitiysloman jälkeen.Raha on äärettömän pieni.Meidän kunnassa ei myöskään ole mitään kuntalisää.Mies on vakituisessa työssä.Minulla myös vakituinen työpaikka odottaa kun kuopus täyttää kolme vuotta,menen töihin takaisin.
Meillä yritetään säästää joka asiassa.Tiukkaa on,mutta haluan ihan ehdottomasti olla kotona tällä hetkellä.Keskimmäisemme on eka luokalla ja esikoinenkin vasta kolmannella.Joten kyllä äitiä kotona tarvitaan.
Säästämme vaatteissa niin että ostamme lapsille mitä he tarvitsevat.Vanhemmat eli me,iskä ja äiskä voimme olla muutaman vuoden niin ettei ole ihan muodinmukaiset kuteet.Ruoassa säästää kun tekee ruoan mahdollisimman pitkälle itse.Kasvatamme perunat itse.Iskä käy hirvimetsällä.Sieltä saamme jonkin verran lihaa.Marjoja poimimme paljon syksyllä pakasteeseen.Leipää käyn ostamassa suoraan leipomon liikkeestä pari pussillista kerralla pakasteeseen.Sitten meillä on ollut yksi auto kaikki nämä vuodet.Vaikka asumme " maalla" .
Työasioista sen verran että menen kesällä kahdeksi kuukaudeksi töihin ja mies on lasten kanssa kotona.Syksyllä jatkan taas hoitovapaata.Työtilanne meidän alalla(terveydenhoitoala) on niin hyvä tällä hetkellä,että olen tehnyt muutaman vuoron kuukaudessa viikonloppuisin,Korkeintaan neljä vuoroa.Se helpottaa rahatilannetta hiukan.
Tällainen tilanne meillä.Olen miettinyt että on mahtava tilanne olla kotona nyt.Voihan olla niin että tämä jää viimeiseksi mahdollisuudeksi olla kotona.Eläkeikään on vielä lähes 30 vuotta,joten työtä saa tehdä ihan tarpeeksi vielä jatkossa.
Meillä myös asunto-ja autolainaa kuten varmaan lähes kaikilla muillakin.
Ja vielä tuosta kuluttamisesta.Kyllä minäkin tykkäisin shoppailla kaikenlaista kivaa,mutta olen henk.koht. yrittänyt laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.Tämä hetki on näin.Ollaan hetki vähemmällä rahalla.Jatkossa eletään leveämmästi.
Aurinkoista kevättä toivottaen Eveliina.
jokaisen kokemukset ovat minulle tärkeitä. Ne auttavat saaman varmuutta omiin päätöksiin. On lohduttavaa kuulla että on mahdollisuuksia tulla toimeen. Voihan sitä ainakin yrittää? Menee sitten töihin jos ei onnistu... Olemme eläneet ennekin pikku rahalla. Olin kotihoidontuella kun sain ensimmäiset lapsemme. Silloin vain ei ollut autolainaa, opintolainaa tai asuntolainaa. Asuimme kaupungissa, kaupat lähellä joten pyörälläkin pääsi. Rahat riittivät kyllä ja aivan ihanat muistot on noista kotivuosista jäänyt *nyyh*.
Niiloakseli
Ihanaa! Olet ollut noinkin kauan lasten kanssa kotona. Vaikka yhteiskunta ei kotiäitiyttä oikein tunnu arvostavan, niin lapset ainakin arvostaa! Minun äitini jäi kotiäidiksi kun olin ehkä neljännellä luokalla. Muistan miten elämämme muuttui ja oli aivan mahtavaa kun äidillä ei ollut enää kiire, väsy ja stressi töiden takia! Kotona odotti aina iloinen äiti ja lämmin ruoka koulun jälkeen. Kiitos äiti!
Omppuäippä
Olisi ihan mukava vaihtaa ajatuksia, mutta minä olen erittäin huono ylläpitämään kirjeenvaihtoa. Joka kerta se vaan sitten jotenkin jää... En halua pahoittaa kenenkään mieltä sillä että kirjoittelen liian harvoin. Tämä palsta on siinä mielessä hyvä että tänne kirjoittaa niin moni ihminen. Kukaan ei huomaa vaikka en kirjoitakaan mitään pariin kuukauteen, kun muut kuitenkin kirjoittelee =/
eveliina-70
Ihan hyvä idea olisi käydä aina silloin tällöin töissä. Mitä mieltä työnantajat yleensä siitä on että tekee hommaa hoitovapaalla? Luulis että niitä ottaa päähän kun ei tule kunnolla sitten töihin :) Käytkö töissä ihan siinä omassa työpaikassasi josta olet hoitovapaalla? Vai teetkö jotain muuta keikkahommaa?
Kiitos vielä teille muillekin vastauksistanne!
Aloin tekemään keikkaa harvakseltaan kun kuopus oli 1v3kk.Olen tehnyt keikkaa lähes ainoastaan viikonloppuisin.Mieheni on hoitanut tietysti silloin lapsia.Täällä on tällä hetkellä " työntekijöiden markkinat" eli sairaanhoitajista(myös kaikista muistakin hoitajista) on valtava pula.Olen ihan normaalisti hakenut hoitovapaata työstäni ja ilmoittautunut osastonhoitajille ja ylihoitajille että voin tehdä keikkaa.Enimmäkseen olen työskennellyt omalla osastollani,mutta paljon myös muilla sairaalamme osastoilla.On ollut jännittävää ja toisaalta virkistävää tehdä työtä muuallakin kuin tutussa ympäristössä.
En ole ajatellut työtä minään rahasampona vaan teen sitä minkä jaksan ja kyllä se virkistää mieltäkin kun käy hieman kodin ulkopuolella.Ja tämä vähäinen työnteko on mahdollistanut sen tärkeimmän eli että voin olla lasten kanssa kotona.
Meillä on ainakin hyvin kiitollisena otettu hoitovapaalaisen työnteko vastaan,kun hoitajia ei yksinkertaisesti löydy mistään.On se kiva näinkin päin.Muistan kun valmistuin 90-luvun puolivälissä ja meistä töihin pääsi muistaakseni neljä oppilasta koko luokalta.
Tällaisia kokemuksia...
Eli tyttäremme on nyt 11kk ja minulla kaksi isompaa lasta vielä taloudessa..Ei riittänyt kotihoidontuki, ei tai sitten en olisi voinut ostaa mitään ylimääräistä ja taas kotona arki lasten kanssa ilman että mitään voi ostaa ei houkutellut sekään. Meillä nuorimmainen erityisen ripustautunut lapsi, enkä edes voi ajatella häntä päiväkodissa, joissa olen itsekin ollut töissä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi se että teen työtä kotona, eli minulla on kaksi hoitolasta, omat kotona ja koululainen, kaikille paras vaihtoehto:
Lähetän ja vast.otan koululaista, säästän tarhamaksut ja nuorimmainen saa olla kotihoidossa. Palkka ei ole suuri, mutta enemmän nyt jää käteen, kun säästää tarhamaksut ja omat työmatka kulut mm. Meillä myös asunto ja autolainaa, joten pakko oli tähän päätyä. (Ennen kun asuin vuokralla sain asumistukea yms. joka hiukan tasoitti tuloeroa.)
Olemme vasta muuttaneet alueelle ja nyt jo tunnen muutaman alueen lukuisista lastenhoitajista, ja tarkoitus olisi jatkaa sykylläkin samaa työtä;-)