Äiti ratissa, vauva yksin takapenkillä - miten sujuu matkanteko?
Miten te autoilevat äidit / isät selviätte automatkoista, kun vauva istuu kaukalossaan yksin takapenkillä? En tiedä olenko tekemässä olemattomasta asiasta ongelmaa, mutta minua hirvittää lähteä yksin pojan kanssa (4kk) kauppareissua pidemmälle automatkalle. Tuntuu niin kertakaikkisen hankalalta, kun vauveli joutuu istumaan takapenkillä turvaistuimessa, enkä näe hänen kasvojaan eikä hän näe minua, saati sitten että ulottuisin laittamaan tuttia suuhun tai lohduttamaan häntä muutenkaan. Meillä on perheen ykkösautossa (tietenkin miehen auto :)) edessä airbagit, eikä turvaistuinta saa laittaa eteen. Omassa ikivanhassa Sunnyssani ei ole tätä ongelmaa, ja voin laittaa vauvan viereeni eteen ja jutella hänelle ja pitää vaikka kädestä kiinni välillä (ei tietenkään turvallista...) jos tiukka tilanne tulee, mutta vanha autoni alkaa olla nyt niin loppu, etten uskalla vauvan kanssa sillä enää lähteä liikenteeseen.
Meidän vauva ei välttämättä nukahda heti autossa, vaan katselee pitkäänkin ympärilleen ja ihmettelee ja kaipaa monesti viihdykettä , että jaksaisi istua. Tähän mennessä olemme olleet pidemmällä matkalla vain yhdessä miehen kanssa, jolloin itse istun takana ja seurustelen vauvan kanssa. Ennen nukahtamista vauva alkaa kitistä ja hieman itkeekin, ja siksi tuntuu erityisen kurjalta jättää poika yksin takapenkille. Pitääkö sitä välillä pysäyttää auto ja käydä lohduttamassa poikaa ja työntämässä tuttia suuhun ja taas ajaa pieni pätkä.... Vai onko se näin mutkikasta? Tietenkin jos on muita lapsia, lohduttajia ja pikku apulaisia varmasti löytyy...
Kertokaa hyviä vinkkejä ja kokemuksianne, olisin niistä erittäin kiitollinen...
Kommentit (18)
vielä tähän, että meillä ainakin saa juuri siitä syystä airbagin pois käytöstä, että vauvan istuimen voi laittaa siihen eteen. Meillä sujunut näin ongelmitta, koska takana ollessaan yksin tulisi pienelle hermostus ;-). Kaikissa autoissa tätä mahdollisuutta ei ilmeisesti ole?!
se airbagin poiskytkeminen ei ole mikään 100% varma ratkaisu, eli että ei siitä huolimatta suositella eteen laittamista. En muista mistä tästä olen lukenut, mutta niin on mieleen jäänyt.
että aina ottaa (tietoisen) riskin jos laittaa lapsen kaukalossa etupenkille VAIKKA airbagit ei oliskaan päällä. Kolarissahan autoon periaattessa tulee vaikka mitä oikosulkuja.
Mulla mies lääkäri ja ambilanssijaksolla oli kerran nähnyt mitä airbagit voi juuri siinä pahimmassa tapauksessa tehdä. Ei istu enään meidän lapsi etupenkillä...
penkillä oli äiti yksin ratissa tai molemmat vanhemmat etupenkillä. Pääsääntöisesti ei ole mitään ongelmia, enpä suoraansanoen edes tiedä nukahtaako sinne heti vai viihtyykö vain muuten. Autoomme saisi lisävarusteena peilin, jolla voisi kurkkia vauvaa, mutta ainakin itse autoillessa se tuntuisi mielestäni vain turvallisuusriskiltä. Joskus olemme joutuneet pysäyttämään auton ja laittamaan tuttia, silloinkin vauva on ollut nälkäinen ja ollaan vaan haluttu päästä kotiin saakka. Me autoillaan varsin paljon, usein tuntikaupalla kerrallaan, asutaan USA:ssa. Se on tietty hankalaa, jos lapsi alkaa itkemään takapenkillä, että pystyy pitämään pään kylmänä ja keskittymään ajamiseen, mutta niinhän se on tehtävä kunnes voi pysähtyä. Mullekin on käynyt joskus niin, kun vauva oli pienempi ja tuli nälkä ja eksyin hämärille kulmille (oltiin juuri muutettu uuteen kaupunkiin) enkä uskaltanut edes pysäyttää autoa ja hypätä autosta ulos. Riippuu tietysti miten vauvasi yleensä viihtyy autossa (onko tapana itkeä?), yleensä kai vauvat viihtyvät autossa.
...Mutta ehkä vauvamme ei ole tottunut autoilemiseen, me pääasiassa ollaan liikuttu kävellen vaunujen kanssa ja autolla vain harvemmin, ei edes joka viikko tule lähdettyä vauvan kanssa autolla. Noille pidemmille reissuille ollaan lähdetty ehkä noin 5-6 kertaa vasta, kun ollaan vierailtu mummolassa n. 100 km päässä. Silloin on tuntunut, että vauva ei välttämättä nauti autossa olemisesta, nukahtaa kyllä lopulta, mutta herää ennen kuin ollaan perillä ja alkaa tuskailemaan oloaan istuimessa. Juuri tämän takia yksin autoilemaan lähteminen tuntuu entistä hankalammalta...
Esikoisen kummi (jolla matkaa mummoloihin 300km ja nyt 3 lasta) sanoi aikoinaan, että jos meinaa jotenkin turvallisesti ja hermoja säästäen matkustaa niin lapset on pakko opettaa olemaan autossa niin ettei tarvitse jatkuvaa seurustelua tai viihdytystä. Nyt kun esikoinen on 3 vee ja kuopus 2kk niin ihan sujuvasti me matkustetaan jo mummoloihin jne. (150km).
Esikoinen on oppinut siihen, että takapenkillä ollaan ja matka etenee parhaiten nukkuen. Joskus tosin herää siihen, että on jano/pissahätä tms. ja silloin täytyy stopata jos matkaa vielä reilusti edessä. Vauva-aikana pysähdyttiin silloin tällöin laittamaan tuttia suuhun, mutta pieneen kitinään tai jopa huutoon ei kannata autossa heti reagoida (se 10min aikasääntö kannattaa pitää mielessä). Meillä ei ainakaan tulisi elosta mitään jos autoilu ei sujuisi ilman huutoa ja kitinää - kesäisin ajetaan 200km joka viikonloppu kun käydään mökillä ja nyt talvisinkin mummola tms. kyläreissut venyy tuonne lähemmäs 100km lähelle melkein joka toinen viikonloppu. Lisäksi täällä pääkaupunkiseudulla liikkumiseen menee arkisinkin paljon aikaa vaikkei matka pitkä olisikaan.
Nuo peilit tms on vähän vaarallisia - itse ajoin viikko sitten tutulla mummolamatkalla yhdestä risteyksestä ohi kun aloin peruutuspeilistä katselemaan miten söpöltä esikoinen näytti nukkuessaan ; )
Takapenkillä meilläkin poika (4,5kk) matkustaa, koska minä en suostu siihen, että etupenkille laitetaan (hantin puolella ei meillä Airbagia, joten voisi laittaa). Ihan juuri sen takia, että ajaessa EI vahingossakaan voi ruveta laittamaan tuttia tai hyssyttelemään. Jos siihen tulee tarvetta, etsii sitten seuraavan mahdollisen pysähtymispaikan ja hoitelee hommat siinä. Minunkin mielestäni se on suuri turvallisuusriski.
Itse ajelen kyllä vauvan kanssa paljon lyhyempiä matkoja, mutta mielelläni en lähde pidempää matkaa yksin (=ilman toista aikuista) ajamaan. Mutta jos pakko on, niin kyllä sekin sitten onnistuu.
tuiskuneiti79 + poika 4,5kk
Esikoisen vauva-aikana vielä pohdin samoja asioita, mutta tosiaan, niin kauan kuin ääntä ei kuulu, niin kaikki ok, ja jos ääntä kuuluu, niin sitten ei tarvi HETI pysähtyä. Pää kylmänä vaan. Meillä tosin vielä lisäksi esikoinen tuppasi oksentelemaan, nyt ei enää niin usein.
Nyt toisen synnyttyä en enää ole edes miettinyt mummolaan 2h ajoa yksin lähtöä kahden tenavan kanssa, vaan menin. Ei mitään ongelmia, pikemmin taitaa olla niin että jos olet itse hermostunut, lapset ja vauvat sen vaistoaa.
Meillä vauva (7 kk) on jo pidempään matkustanut aina yksin takapenkillä, oli meitä sitten molemmat vanhemmat mukana tai ei. Joskus kitisee, mutta lopettaa kyllä aika pian. En ole vielä koskaan autoa kitinän takia erikseen pysäyttänyt. Kerron vain, että äiti ajaa nyt autoa eikä voi tehdä tilanteelle mitään, mutta että matkaa ei ole paljon jäljellä.
Kannattaa aloittaa totuttelu. Ajelet ensin pienempiä matkoja, ja kun vauvasi rupeaa tottumaan, niin sitten lähdet pidemmälle reissulle. Ja älä pelästy pieniä kitinöitä!
muutaman kerran olen parin tunnin ajomatkan 4,5 kuisen pojan kanssa tehnyt kahdestaan ja kerran jouduin laulamaan koko matkan, sen jälkeen on poika nukkunut pitkät matkat. Liekö äitin laulu niin hurjan kuuloista vai olenko sitten oppinut ajoittamaan lähdöt paremmin uniaikaan. Poika vähän aikaa katselee ja sitten pikkuhiljaa nukahtaa. Alkuaikoina helpommin itki ja joskus piti auto pysäyttää ja kerran jopa syöttää autossa, mutta nyt kun on enemmän liikuttu, niin eipä juuri enää autossa itke. Ilmeisesti kuten Bojo myös kirjoitti, niin lapsi tottuu matkustamiseen ja pakkohan siihen on tottua ainakin meillä, koska mummolaan ja kummilaan matkustetaan useinkin pojan kanssa kahden.
Meillä tyttö on aina takapenkillä istuimessaan yksin. Jos huuto on hirveä, ohjaan auton sivuun ja annan tuttia tms. Yleensä nukkuu tai katselee puita :)
En suosittele että vauvan istuinta laitetaan missään tilanteessa eteen! Lapsella on aina turvallisin paikka istua takana. Lisäksi äidin herpaannus hetkeksikin voi aiheuttaa vaaratilanteen. Ystäväni oli toissa kesänä ajamassa meille ja antoi edessä istuvalle lapselleen kirjaa. Vain pieni hetki, auto joutui satasen vauhdissa tien laitaan ja siitä mentiin rytinällä ojaan. Ystäväni masussa oli kaikenlisäksi toinen lapsi! Säikähdyksellä selvisivät.
En nyt tarkoita että kolaritilanteita tulis aina mutta itse en laittaisi lastani ikinä eteen istumaan. Jo senkin takia että lapsen on turvallisinta istua keskellä takana.
Tällä palstalla jokunen aika sitten käytiin hiukan samasta aiheesta keskustelua, jonka jälkeen siirsin meidän tytön (6 kk) istumaan edestä taakse. Siihen asti oli reissattu vierekkäin edessä. Mua huolestutti etukäteen samat asiat kuin sinuakin, kuinka viihtyy takana ja etenkin kuinka itse osaan olla kun en näe tytön kasvoja ym.
Mutta meillä ainakin tuo vaihtaminen taakse sujui yllättävän helposti, turhaan murehdin. Välillä kitinää joo, ja pientä itkeskelyä ennen nukahtamista, mutta on ainakin tähän asti tyyntynyt ihan itsekseen ja kyllähän se äidin ajoa rauhoittaa, kun ei kertakaikkiaan voi välillä vilkuilla vauvan puuhailuja saatika etiskellä tuttia suuhun. Ajellaan kuitenkin aika paljon kahdestaan viikon aikana, yli tunninkin matkoja.
Kyllä meillä varmaan on tosiaan kyse tottumuksen puutteesta, sekä vauvalla että äidillä, jota taitaa jännittää ihan turhaan... :) Aiotaankin tästä lähtien ajella enemmän kahteen pekkaan ja teidän viestienne rohkaisemana yritän totuttaa vauvaa siihen, että autossa istutaan rauhassa ja nukutaan, ilman suurempia kommervenkkejä. Turvallisinta se toki on takapenkillä vauvelin istua. Ensi viikolla mennäänkin jo mummolaan....
mutta molemmat lapset huuti autossa valveilla ollessaan aina ekat 4 kk, joten koettelevaa se oli, koska kuitenkin olli pakko autoilla yksinkin (tosin tilanne ei helpottanut kahdella aikuisella muuten kuin että kuski pääsi vähän pienemmällä stressillä.) Mutta asiaan...
Meillä on asennettu autoon taakse peili siten, että lapsen kasvot näkyy äidille taustapeilistä ja vauva taitaa siitä nähdä äidin (tai siis kuskin) koska usein hymyilee takaisin ;-)). Peili on sellainen vähän isompi pyörän sivupeili-halkaisija jotain 8-10cm,joita saa noista autoliikkeistä yms. Kiinnitys on ollur siinä niskatuen metallissa tai sit farkkuauton verkossa nippusiteellä. Ja hienosti on helpottanut kuskin matkaa tämä ratkaisu, ainakin näkee nukkuuko vai valvooko lapsi yms. Suosittelen.
Meillä kun ei matkanteosta tule mitään ilman hirmuista huutoa. Ja sitä huutoahan kestää vaikka tunnin, jos matkaa jatketaan. Vauva nyt 9kk, eikä muutosta ole tapahtunut. Pitkille matkoille onkin ikävä lähteä, jos on yksin liikkeellä.
Olen yrittänyt keksiä vauvalle jotain tekemistä taakse, mutta mikään ei viihdytä paria minuuttia kauempaa. Sitten lelu jo lentää lattialle ja huuto alkaa. Pahimmillaan ajoin tunnin matkaa 2 tuntia, kun jouduin pysähtymään puolen tusinaa kertaa matkan aikana, kun vauva itki täyttä huutoa koko matkan ajan. En voinut ajaa vain eteenpäin 10 minuuttia kauempaa yrittämättä rauhoitella.
Jos joku keksii ratkaisun, niin mielellään vastaanotetaan. Eikä meillä auta matkojen lisääminen - tai ei ainakaan tähän mennessä ole auttanut... (Maissinaksut ovat hetken ilo, mutta niiden ojenteleminen takapenkille vaatii akrobaattisuoritusta, jonka aikana ei katse kyllä aina pysy tiessä...)
Ensimmäiset pari kuukautta poika nukkui autossa lähes aina, joten sama miten ajeltiin. Sitten 2 kk iän jälkeen alkoi huutamaan aina kun laitettiin kaukaloon ja huutoa kesti yleensä koko matkan, kunnes perillä otettiin kaukalosta pois. Oli ihan sama oliko takapenkillä seuraa vai ei. Siirryttiinkin turvaistuimen käyttöön jo pojan ollessa 4 kk (hieman etuajassa, tiedän) ja siihen loppui huuto. Nykyään (poika 6,5 kk) pikkukaveri viihtyy takapenkillä itsekseenkin ja jos alkaa hermostua niin yleensä auttaa kun juttelen tai laulan hänelle. Pidemmät ajomatkat pyrin kuitenkin ajoittamaan niin että poika on väsynyt ja siten nukkuu matkan.
Eli esikoinen opetettiin jo vauvana kulkeen takapenkillä ja hyvin viihtyi, pitkillä matkoilla joko minä tai mies oli takapenkillä seurana. Kuopus on nyt kanssa matkustanut siskon kanssa takapenkillä, pari kertaa pidemmillä matkoilla on ollut edessä, mutta tarkoitus olisi että kun kaukalosta siirtyy turvaistuimeen niin vallan kulkee takana..jos tulee kiukuttelua niin sitten varmaan pitää vaan pysähtyä... kun ei sinne kahden turvaistuimen lisäksi oikein enää mahdu aikuinen istumaan sinne taakse lasten seuraksi.
matkustaa takapenkillä myöskin.
Jos ollaan liikenteessä koko perheen voimin istun minä takana vauvan kanssa. Vauva istuu takana yksin oikeastaan vain kun haetaan esikoinen tarhasta ja ihan hyvin viihtyy siellä yksinkin. Haluan kuitenkin muut matkat olla vauvan vieressä ettei tarvi pysähdellä kesken matkaa ja yksi syy esim. että voi riisua hiostavia vaatteita matkaa tehdessä.
Suurin syy miksi istun myös takana on että näen vauvan eikä tarvi arvuutella mitähän siellä takapenkillä nyt tapahtuu.
Autossa istuminen ei ole mitään herkkua kenellekään saati sitten pienille lapsille. Mielestäni pitkillä reissuilla pitää viihdyttää lapsia eikä vaan käskeä olemaan hiljaa. Onneksi meidän lähisukulaiset asuu kaikki puolen tunnin ajomatkan päässä =)