Turvaportti ja itkuhälytin?
Minkälainen turvaportti olisi hyvä portaisiin? Pitäisikö portaiden alapäähänkin laittaa toinen?
Entäs millainen olisi hyvä itkuhälytin?
Kokemuksia kaivattaisiin.
Kommentit (5)
Meillä on kotona turvaportit rappusten molemmissa päissä. Se, tarvitaanko alakerrassa turvaporttia, riippuu ihan lapsesta. Esikoisen kanssa ei tarvinnut, kuopuksen kanssa se oli välttämätön, kun hänellä oli tapana lähteä siskonsa perään tai leikkimään portaisiin heti kun äiti käänsi selkänsä. Nyt kun kuopuksella on ikää yli 3 v., ei portteja enää tarvita. Tosin yöllä yläkerran portti on kiinni. Jos lapsi unenpöppörössä lähtisi alakertaan, heräisi siihen, että lapsi yrittää avata porttia.
Turvaportit on porrasvalmistajan tekemiä, tilattu samassa yhteydessä kuin portaatkin. Ainakin Briolla on vastaavanlaisia haitariksi taittuvia puisia portteja (ei kylläkään yhtä tukevia). Eli portti avautuu koko portaiden leveydeltä rappuun päin. Lapset ovat oppineet avaamaan portit vähän alle 3-vuotiaina.
Meillä ainakin olleet tosi tarpeeseen molemmissa päissä, koska alhaalta lapsi olisi jatkuvasti kiipeämässä portaisiin. Lukitus ainakin tässä mallissa on sellainen, ettei lapsi saa sitä auki ellei ole tosi voimakkaat sormet.
Kertoisitko vielä jos vain muistat minkä hintaisia ne portit oli Ikeassa ja millähän tuotenimellä ne oli? Kuvastosta kun noin vain katselin, niin en löytänyt.
Meillä tosiaan jo kaksi lasta, esikoinen nyt n. 3½ vuotta oppi nopsasti uuden kodin portaisiin, mutta tämän 8kk ikäisen kanssa saa olla koko ajan varuilla yläkerrassa.. suuntana neidillä koko ajan olisi portaat=/
Kiitos vinkeistä kaikille!
Käytiin sitten Ikeassa ja portti löytyi sieltä 49¿. Asennetaan nyt sitä. Itkuhälyyttimistä vielä kaipaisin kokemuksia.
Ei taida täysin vastata kyssäriisi, mutta ilman porttiakin pärjää, varsinkin jos vain yksi lapsi vahdittavana.
Meillä lapsi on saanut tutustua portaisiin heti kun alkoi kiinnostamaan tuossa 8kk iässä. Meni vain kuukausi niin veijari meni jo hurjaa vauhtia aivan itse ylös, ja edelleen kuukausi niin peruutteli jo suvereenisti alaspäinkin. Aluksi sain tietenkin viettää hetken jos toisenkin portaissa ja vahtia kuin haukka. Se palkkittiin kuitenkin pian, sillä jo ennen 1v päivää tyttö liikkunut ylös ja alas omatoimisesti, mikä tietysti joissain tilanteissa helpotti äidin elämää. Kun puhetta alkoi tulla, ensimmäisten 2 sanaisten lauseiden joukossa oli tuo paljon hoettu " peppu ensin" (sitä hoettiin myös mm ruokakaupassa kanssa-asiakkaiden ihmetykseksi...). Vaikka omatoiminen onkin, ei viihdy kuitenkaan pitkään eri kerroksessa kuin äiti, joten senkään vuoksi ei porttia ole meillä kaivattu.
Suuria kolhuja ei ole tullut. Aivan alussa kompuroi kerran toiselta askelmalta alas ja taisi saada vähän kunnioitusta asiaa kohtaan. Tietää ettei portaat ole leikkipaikka. Nyt kaksivuotiaana kulkee portaat pääsääntöisesti jo kävellen.
Kuten sanottu, ilmankin pärjää ja onhan lapsen jossain vaiheessa kuitenkin opittava elämään portaiden kanssa. Itse olen ajatellut että mitä aikaisemmin, sitä parempi. Ja tästä varmaan on paljonkin eriäviä mielipiteitä...